Erottaako vai eikö erottaa?

0
Jussi Savolaisen debyyttikausi Vilppaan päävalmentajana on ollut vaikea.

Empiiriset havainnot yli kymmenen vuoden takaa – silloin kun Nokia vielä vaikutti Salossa – olivat selvät. Keskustelufoorumi koripallo.com aktivoitui sitä enemmän, mitä huonommin Vilppaalla meni.

Tulkinta pätee yhä. Perjantaisen Honka-tappion ja tiistaisen Kouvot-ottelun alkamisen välissä Vilpasta koskevaan ketjuun lähetettiin yli viisi sivua viestejä. Se on hiljaisella palstalla todella paljon.

Merkittävä osa teksteistä koski sitä, pitäisikö päävalmentaja Jussi Savolainen erottaa tehtävästään. Monen mielestä pitäisi, joskin jotkut luultavasti vaihtoivat kantaansa tiistaina.

Olisiko valmennusmuutoksiin syytä? Toimittajan kapasiteetti ei riitä vastaamaan siihen. Joka tapauksessa ensin pitäisi kartoittaa vapaana olevat potentiaaliset valmentajavaihtoehdot.

Vilppaan otteluvoittoprosentti on kahdeksan ottelun jälkeen ollut tätä kautta huonompi viimeksi yhdeksän vuotta sitten eli syksyllä 2013. Silloin seura oli Korisliigassa talouden kärpässarjalainen. Nyt mennään kaikista korona-ajan vastoinkäymisistä huolimatta raskaassa keskisarjassa.

Savolaisen Vilppaan alku on siis ollut synkkä. Paljonko siitä menee tulokaspäävalmentajan piikkiin? Varmasti osa.

Eroa haluavat voivat nostaa esiin nimilista-argumentin. Löytyyhän Vilppaan palkkalistoilta 668 liigaottelun päävalmentaja (Sami Toiviainen) ja aikuisten arvokisakävijä jo valmentajanakin (Teemu Rannikko). Joiltain unohtuu se, että Toiviainen halusi siirtyä toiminnanjohtajaksi eikä Rannikko halunnut päävalmentajaksi.

Vilppaan status on muuttunut korona-aikana runkosarjan hallitsijasta kirkkaille mitaleille selviytyjäksi.

Runkosarjan sijoitukset keväästä 2017 lähtien: 1, 1, 1, 1, 4, 6, 9.

Loppusijoitukset keväästä 2017 lähtien: 2, 2, 4, 1, 2.

Myönnetään: numerosarjat on saatu painottamaan runkosarjan alamäkeä ja loppusijoitusten pysymistä tasaisina. Loppusijoituksissa ei ole huomioitu maaliskuuta 2020, jolloin kausi jäi kesken eikä loppusijoituksia siltä kaudelta määritelty. Lisäksi viimeisin runkosarjasijoitus on tiistain jälkeen voittoprosentin perusteella voimassa oleva: muutosta parempaan voi tapahtua vielä paljonkin.

Iso kuva on silti selvä. Otetaan vielä muutama luku kirkastamaan sitä entisestään.

Vilppaan voittoprosentti runkosarjan otteluissa oli aikavälillä syksy 2016–kevät 2020 yli 80 (123 voittoa–29 tappiota). Kausina 2017–2020 Rannikko pelasi suurimman osan otteluista oltuaan sitä ennen keväällä 2017 merkittävä syy siihen, että mestaruuden voitti Vilppaan sijaan Kataja.

Vilppaan voittoprosentti runkosarjassa on ollut koko viime kauden ja tämän kauden alun aikana yhteensä tasan 50. Toissa kausi alkoi saldolla 4–4, viime kausi lukemilla 5–7. Näinä jaksoina Rannikko ei pelannut.

Viime kaudella Vilppaan ensimmäinen nousu lähti, kun Jeremiah Wood toipui peräkkäisten tripla-tuplien vireeseen. Toinen nousu tapahtui kuin ihmeiden kautta Woodin ollessa loukkaantuneena ja Brian Fobbsin otettua roolia. Finaaleihin joukkuetta auttoi pudotuspelikaavio, jonka myötä välierävastustajaksi tuli Seagullsin sijaan otteluruuhkasta väsynyt Kataja.

Nyt ei ole Woodia. Nyt on kokemattomia tai hyvin kokemattomia ulkomaalaispelaajia, joista joku voi ”tehdä fobbsit”.

Viime kaudella Vilpas pelasi runkosarjan lopun seitsemällä voitolla ja kolmella tappiolla. Siitä huolimatta sen paikka ylemmässä jatkosarjassa ei ollut enää omissa käsissä.

Kaavio on edelleen käytössä, eli jatkosarjan jälkeinen seitsemäs sija ei merkitsisi jatkosarjan ykkösen kohtaamista välierissä. Sen sijaan yleisötulojen näkökulmasta alempi jatkosarja saattaisi olla suuren suuri isku.

Tiistaina isoa katsojakatoa ei vielä näkynyt, ja show-Vilpas onnistui todennäköisesti saamaan ainakin samat kasvot Salohalliin maajoukkuetauon jälkeenkin.