Valtakunnallisesti merkittävä Hyyppäränharju on saamassa vielä tämän vuoden puolella oman hoitosuunnitelman.
Suunnitelmassa kerrotaan muun muassa keinoista, joilla maanomistajat voivat huomioida luonnon eri toiminnoissaan. Hoitosuunnitelmassa on tietoa myös erilaisista suojelu- ja luonnonhoitotoimien mahdollisuuksista.
Loppuvaiheessa olevaa suunnitelmaa esiteltiin Saint-Gobainin tiloissa Kiikalassa keskiviikkona. Tilaisuuteen osallistui etänä ja paikan päällä kaikkiaan parikymmentä metsänomistajaa.
Kiikalan ja Somerniemen alueella sijaitseva Hyyppäränharju on vajaan 2 500 hehtaarin laajuinen harjualue. Alueella on merkittäviä luontokohteita, kuten Kultalähde, erämaajärvi Iso-Valkee, Varesjoen notko ja suppalampi Kalaton-järvi.
– Alue on tyypillinen suomalainen metsäalue siinä suhteessa, että alueella on paljon omistajia. Harjualueella on yksityisiä maanomistajia, yrityksiä, kuntia, seurakuntia ja yhteismetsiä, kertoo vesi- ja luontoasiantuntija Janne Tolonen Valonialta. Kaikkiaan alueella on reilut neljäsataa metsänomistajaa.
Iso osa alueesta kuuluu Natura 2000 -suojeluverkostoon. Lisäksi alueella on yksityisiä ja valtion omistamia suojelualueita.
Hyyppäränharjun yhteistoimintaverkosto -hanke on toteutettu yhteistyössä Valonian, Suomen Metsäkeskuksen, Metsähallituksen, Varsinais-Suomen ely-keskuksen ja Tapion kanssa. Hanke on saanut rahoitusta ympäristöministeriöstä.
Suomen Metsäkeskuksen Jarmo Uimonen kertoi tilaisuudessa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metson vapaaehtoisista suojelukeinoista.
– Ohjelman avulla metsänomistajilla on mahdollisuus suojella ja hoitaa metsiensä monimuotoisuutta. Käytössä on pysyviä ja määräaikaisia keinoja, Uimonen kertoi.
Pysyvässä suojelussa alue joko myydään valtiolle tai perustetaan yksityinen suojelualue. Alueesta maksetaan puuston hintaan perustuva verovapaa korvaus.
Vuonna 2008 aloitettu ohjelma jatkuu ainakin vuoteen 2025 asti. Ohjelman tavoitteena on suojella 82 000 hehtaaria metsää. Tällä hetkellä tavoitteesta on täytetty 68 prosenttia eli suojelun piirissä on reilut 56 000 hehtaaria metsää.
– Tavoitteen saavuttaminen on hidastunut rahoituksen puutteellisuuden takia. Ensi vuodeksi on luvassa isompi potti, Uimonen sanoo.
– Hyyppäränharjulla on paljon kohteita, jotka soveltuisivat Metso-ohjelmassa suojeltaviksi, Janne Tolonen lisää.
Varsinais-Suomen ely-keskuksen ylitarkastaja Salli Uljas kertoi tilaisuudessa muun muassa suojelun perusteena olevista luontotyypeistä, joita Hyyppäränharjun Natura-alueella on kaksitoista.
– Kyseisten luontotyyppien merkittävä heikentäminen on kielletty, mikä asettaa ehtoja muun muassa metsänkäytölle, hän totesi.
Suurin osa Hyyppäränharjusta on harjumetsää.
– Avohakkuut ovat harjumetsissä kiellettyjä, hakkuut hoidetaan peitteisinä, Uljas sanoo ja jatkaa.
– Harjumetsissä ei enää sallita niin rajua metsänkäyttöä kuin aikaisemmin.
Lisäksi harjumetsien hakkuissa on säästettävä järeitä ja iäkkäitä puita. Myös kaikki pysty- ja maalahopuut on jätettävä niille sijoilleen.
– Puustoa hoidetaan monilajisena ja käytetään kevyitä maanmuokkausmenetelmiä, Uljas ohjeistaa.
Boreaalisissa eli luonnontilaisissa metsissä metsätaloustyöt on kokonaan kielletty. Lehdoissa puita voidaan poistaa ennallistamistoimien yhteydessä.
Talousmetsissä luonnonhoidon keinoja ovat muun muassa vesien ja soiden suojavyöhykkeet, lahopuun lisääminen ja sekapuustoisuuden suosiminen.
Hyyppärän harjualueen erityisiä luontoalueita
- Kolmannen Salpausselän reunamuodostuma.
- Sijaitsee Suomusjärven, Kiikalan ja Somerniemen alueella.
- Hyyppärän harjualue kuuluu Natura 2000 -suojeluohjelmaan.
- Erityisiä luontoalueita, kuten harjuselänteitä, suppia ja jyrkkiä harjurinteitä.
- Uhanalaisia paahdelajeja muun muassa kangasajuruoho, hietaneilikka, idänkeulankärki ja kissankäpälä.
- Lintulajistoon kuuluvat muun muassa silmälläpidettävä kangaskiuru, erittäin uhanalainen huuhkaja, vaarantunut töyhtötiainen ja kehrääjä.
- Alueella on myös liito-oravia ja taimenia.
- Merkittävät pohjavesivarannot. Alueelta saavat alkunsa useat purot eri vesistöalueille, kuten Uskelanjoelle.
Suojelua on varmaan sekin, että ostetaan alueelta metsää ja hakataan se puhtaaksi. Olen lähialueella vieraillut ja havainnut ison kihon ostaman metsän häviävän, ensin poistettiin kuuset ja nyt ovat vuorossa männyt. Linnuille ei alueella laulupuuta hetken kuluttua löydä. Metsäyrityksen hallintoelimiin kuuluvalle hakkuiden suorittaminen on varmaan helppo homma?
Samaa touhua harrastettiin mm. Purunpäässä ja Fiskarsissa. Ensin kaadetaan ja sitten muka rauhoitetaan
Suomi elää metsästä – edelleen.
Onkos tämä pieni harjualue ratkaisevan tärkeä elämäsi kannalta? Jos se suojellaan, niin sitten valtion talous romahtaa. Suomi elää monesta muustakin asiasta. Peliyhtiö Supercell maksaa vissiin eniten veroja, niin voiko sanoa suomen elävän pelaamisesta?