Liekki kävi loppukesästä kolmessa näyttelyssä, kun Kuopiossa järjestettiin suuri kolmipäiväinen Sawo Show. Annoin kasvattajan trimmata ja esittää sen, ja voi taivas, miten hienosti Liekki esiintyi! Kaikki kolme tuomaria tykkäsivät siitä; kaksi jopa niin, että antoivat maininnan SA eli sertifikaatin arvoinen. SA:lla palkitut kilpailevat sertfikaatista ja kolmella sellaisella tulee Suomen muotovalioksi.
Ulkomuototuomarit olivat yhtä mieltä muun muassa siitä, että Liekki edustaa erinomaista rotutyyppiä ja että sillä on hienot mittasuhteet. Kehuja tuli myös rintakehästä, päästä, ylälinjasta, turkista, kulmauksista ja vapaista liikkeistä. Ensimmäisenä näyttelypäivänä se voitti nuorten luokan. Minä yllätyin, mutta kasvattaja piti asiaa päivänselvänä. Niin ne meikäläisenkin odotukset nousivat, ja muiden näyttelypäivien sijoitukset luokan toiseksi ja kolmanneksi jo melkein harmittivat.
Kaikki kolme näyttelyä olivat isoja ja koirien arvostelukehät täyttivät Sorsasalon raviradan. Australianterriereitä oli ilmoitettu jokaisena päivänä näytille yli 20.
Kuopion-reissun arvosteluista innostuneina olemme luvanneet palata näyttelyihin kevään koittaessa, ja jatkaa sertifikaatien metsästystä ensi vuonna. Kasvattaja muistutti, että jos koirasta nyppii nyrkillisen karvaa joka viikko, pysyy turkki mukavasti näyttelykunnossa, eikä sitä tarvitse välillä ottaa kokonaan alas. Pysyisipä se neuvo mielessä ja etenisi myös toteutukseen.
Näyttelyn myyntikojuista löytyi Liekille ja Viuhkalle uusi peti. Se on samanlainen tassukuvioinen kuin entinen, jonka Liekki repi pentuaikanaan palasiksi niin, että jäljelle jäi vain irtopatja.
Australianterrieriin aikoinaan päätyneenä saa onnitella itseään rotuvalinnasta. Rotu on rakenteeltaan terve rungon ja raajojen normaaleine mittasuhteineen. Mitään ominaisuutta ei ole liioiteltu suuntaan eikä toiseen. Kuonossa on hyvä pituus ja kallossa tilaa eli hengitys kulkee hyvin eivätkä aivot puserru. Korvat ovat pystyt ja kaula normaali. Tavoitteena ovat suorat eturaajat ja hyvät polvikulmaukset edessä ja takana.
Kaikilla roduilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Lenkillä koristen vastaan astelleen lyttynaaman omistaja kertoi, että rotua on nykyään kovin vaikea saada. Uskalsin arvella, että rotuun pitäisi risteyttää rotua, jolla on pidempi kuono.
– Ei meillä ole ikinä ollut vaikeuksia näiden kanssa, nainen puuskahti.
Koiralla on vaikeuksia, jos sen hengityksestä kuuluu krooh, krooh, krooh. Korina ei ole eläimen ”tapa” hengittää, vaan seurausta liian ahtaista hengitysteistä. Normaali koiranhengitys ei kuulosta miltään. Ongelmilta ei pidä sulkea silmiään.
Salon Seudun Sanomien Pentuvuosi-sarjassa seuratun australianterrieri Liekin kuulumisia kerrotaan muutaman kerran vuodessa.
