Kirja-arvio: Joillekin meri on joutomaata – Petra Rautiaisen romaani pureutuu energiapolitiikan ja ilmastonmuutoksen kytkökseen

0
Meren muisti on Petra Rautiaisen toinen romaani. Kuva: Otava/Jonne Räsänen

Petra Rautiainen: Meren muisti Otava. 207 s. Äänikirjan lukija Laura Malmivaara.

Brittiläinen sanomalehti The Guardian listasi Petra Rautiaisen viime vuonna ilmestyneen esikoisromaanin Tuhkaan piirretty maa yhdeksi vuoden kiinnostavimmista käännösromaaneista. Rautiainen nappasi sodanaikaisen Lapin vaietuista kauheuksista kertovalla esikoisellaan Savonia-palkinnon, ja sen oikeudet on myyty jo yli kolmeenkymmeneen maahan.

Meren muisti sijoittuu lähemmäs nykyaikaa, vaikka senkin tapahtumat kulkevat eri aikatasoissa. Romaanin nykyhetki on 1980-luvun alku, jolloin parikymmentä vuotta Yhdysvalloissa uraa tehnyt Aapa palaa kotiseudulleen Pohjois-Norjan Ruijaan.

Ämmi, Aapan isoäiti, tekee kuolemaa, ja öljy-yhtiö, jolle Aapa tekee töitä, haluaa teettää pohjoisten merialueiden öljyntuotantoa positiivisessa valossa esittelevän filmin. Syitä kotiinpaluulle siis on kosolti, vaikka ajatus tuntuu Aapasta vähintäänkin vastenmieliseltä.

Kaikki kotona muistuttaa menneestä, jonka hän kaikkein viimeiseksi haluaisi kohdata. Mitä oikein tapahtui onnettomuudessa, jossa Aapa menetti äitinsä? Kuka tai ketkä olivat syypäitä äidin kuolemaan? Valtava valaan luuranko kotikylän keskustan tuntumassa muistuttaa rujosti murhenäytelmästä.

Aapan kotiinpaluusta kertovan osuuden lomassa kulkee päiväämätön minämuotoinen matkapäiväkirja, jossa tunnettu dokumenttiohjaaja matkustaa tutkimusryhmän mukana mahdollisimman pohjoiseen.

Tutkijoiden on tarkoitus pystyttää kiinteälle jäälle väliaikainen tutkimusasema, mutta ilmastonmuutoksen seurauksena sopivaa jääkenttää ei tunnu löytyvän. Tutkimusaseman perustamisyritykset kohtaavat katastrofaalisia vaikeuksia toistensa perään.

Aapa joutuu pohjoisessa silmätysten paitsi kipeän menneisyytensä myös suurten henkilökohtaisten eettisten kysymyksien kanssa. Hänen oma suomalaisperäisiin kveeneihin kuuluva sukunsa on ollut vuosisatoja valastajia, joiden elinkeinoa öljynporaus konkreettisesti uhkaa.

Aapa kuitenkin työskentelee edistääkseen öljy-yhtiöiden tavoitteita tuotannon lisäämiseksi ja yhä uusien alueiden valtaamiseksi Jäämereltä. Selvästi näkyvissä olevat ympäristöuhat halutaan kätkeä ja kieltää. On tehtävä vaikeita päätöksiä, eikä tätä helpota Aapan valaita kohtaan tuntema silmitön viha.

Lukijan kontolla on rakentaa arvoituksellisilta tuntuvista palasista tarina, jonka imuun pääseminen tuntuu alussa omituisesti takkuavan. Kuin varkain Rautiaisen kristallinkirkas kieli, ankara pohjoinen luonto ja hankalat henkilöt viekoittelevat lukijan maailmaansa.

Lopussa kaikki vaiva palkitaan, kun osa palasista yllättäen loksahtaa tyydyttävästi paikoilleen. Tämä tekniikka on tuttua jo Rautiaisen esikoisromaanista, samoin historian vaiettujen salaisuuksien paino.

”Mitä merestä on jäljellä kun meitä ei enää ole?”