Konsertti-arvostelu: Loistava Jouluoratorio – Salo Chamber ja Vox Saloensis onnistuivat heti ensitahdeista lähtien

0
Salo Chamberin ja Vox Saloensisin yhdessä esittämästä Jouluoratoriosta kuultiin kantaatit 1-3. Kuva on viime lauantain harjoituksista. Kuva: SSS/Marko Mattila

Vox Saloensis ja Salo Chamber Uskelan kirkossa
J.S. Bach: Jouluoratorio

Heti ensitahdeista lähtien vaikutti ilmeiseltä, että Uskelan kirkon yleisö pääsisi todistamaan jotain poikkeuksellista. Niin juhlavasti ja tarkasti Johann Sebastian Bachin Jouluoratorion orkesterialkusoitto alkoi. Vaikutelma vahvistui entisestään, kun kuoro avasi suunsa: voimakas ja puhdas sointi, jossa nais- ja miesäänet olivat sopivasti tasapainossa.

Salo Chamberin ja Vox Saloensisin yhdessä esittämästä Jouluoratoriosta kuultiin nyt kantaatit 1–3, jotka kuvaavat joulun päiviä. Uudenvuoden ja loppiaisen tapahtumista kertovat kantaatit 4–6 esitetään 8. tammikuuta.

Orkesterin työskentely oli huolellista, ihailtavan taidokasta ja barokkityylille uskollista. Kapellimestari Timo Lehtovaara johti muusikoita pienieleisen tarkasti, pikemminkin hilliten kuin yllyttäen.

Tämä toi kiitettävästi esiin teoksen kamarimusiikilliset soinnit ja antoi laulusolisteille äänellistä tilaa. Mahtipontisuutta ja suureellisuuttakin toki riitti, sillä Bach on säveltänyt teokseensa yllin kyllin riemullista ylistystä, iloa ja juhlavuutta.

Toisessa kantaatissa puupuhaltimet olivat tärkeässä roolissa, ja kirkon akustiikka toikin niiden soinnin kauniisti esiin. Erityisesti oboeperheen nelikkoa oli ilo kuunnella.

Aavistuksenomainen notkahdus koettiin aariassa Schlafe, mein Liebster. Hitaahkossa tempossa edennyt orkesterisäestys ei tahtonut kantaa loppuun asti, vaan monien hidastusten ja kertauksien jälkeen kaunis ja keveästi etenevä aaria muuttui turhan raskassoutuiseksi.

Evankelistan roolin laulanut tenori Eero Lasorla sai kerrontaa eteenpäin vievät resitatiivit heräämään eloon erityisen ilmeikkäillä tulkinnoilla. Jussi Vänttisen matala ääni toi miellyttävää vastapainoa teoksen muuten hieman diskanttivoittoiseen sointikuvaan.

Altto Hanna-Leena Suomisen ääni oli välillä vaarassa jäädä säestyksen peittoon, mutta aariassa Schließe, mein Herz, diese selige Wunder Suomisen ääni pääsi loistamaan. Harrasta ja mietiskelevää tulkintaa täydensi konserttimestari Hanne Lundin henkevä ja kaunissointinen viulunsoitto.

Sopraano Saara Rauvalan ääni tuntui sädehtivän taivaallista kirkkautta hänen laulaessaan enkelin ilmoituksen.

Suurelle yleisölle jouluoratorion tunnetuimpia osia lienevät virsimelodiat Enkeli Taivaan sekä Mein G’müt ist mir verwirret. Jälkimmäinen oli alun perin rakkauslaulu, joka oli tosin jo Bachin aikana saanut uuden vakiintuneen käytön koraalina – useammilla eri sanoituksilla.

Suomessa sävelmä tunnetaan parhaiten pääsiäisenä laulettavana virtenä Oi rakkain Jeesukseni. Sävelmät eivät ole Bachin omia, mutta hän on käyttänyt niitä omalla tyylillään: täydennettynä uusilla harmonioilla tai polveilevilla säestyskuvioilla. Virret soivat ylevän täyteläisesti Vox Saloensisin esittämänä.

Odotukset ovat korkealla tammikuun konserttiin. Kyllä tällaista kelpaisi esittää suuremmillakin estradeilla.

Kirjoittaja: Asmo Jaakkola