Fraasilla liikkeelle: Ei sitä huhtikuussa kukaan muista, miten ne sarjapisteet marraskuussa tulivat.
Salon Vilppaan pelaaminen oli kaukana kauniista ensimmäiset kolme neljännestä miesten korisliigaottelussa Uudessakaupungissa. Viimeinen neljännes toi paitsi 88–78-voiton Korihaista myös positiivisemman vaikutelman kokonaisuudesta.
Voiton ratkaisi lopulta isommin kärjistämättäkään asia, jonka jo etukäteen olisi kuvitellutkin ratkaisevan. Vilppaan paremmat yksilöt, totutusti Isaiah Crawley ja hyökkäyspäässä melko ainutlaatuisesti Jalon Pipkins.
Crawley oli hyökkäyksessä, noh, merkittävä palanen. Jos ei kaikki kaikessa, niin ei kovin kaukanakaan siitä. Yhdeksään onnistumiseen kahdestatoista kahden pisteen heitosta kätkeytyy se, että harva kori tuli tälläkään kertaa donkilla tai helpolla lay-upilla. Sama pätee koko ensimmäiseen runkosarjapuoliskoon, jossa Crawleyn osumaprosentti kakkosissa on koko liigan toiseksi paras.
– Katsojat ovat nyt peleissä huomanneet saman kuin me olemme nähneet harjoituksissa jo pidempään. Crawleyllä on melkoisen pehmeät kädet. Tulee sieltä sitten eurosteppiä, kaukoheittoa, lay-upia, up and underia tai mitä vaan, niin aikamoinen ratkaisuvalikoima tuntuu löytyvän, hymähtää Vilppaan takamies Perttu Blomgren.
– Kova pisteidentekijä ja viimeistelijähän hän on. Jos siis puhutaan pelkästään hyökkäyspäästä, eikä mennä mihinkään muuhun…, pohti puolestaan Vilppaan päävalmentaja Jussi Savolainen.
Ei tällä kertaa mennä, ainakaan kovin kauas. Todettakoon kuitenkin sen verran, että aiemmasta poiketen Crawley jopa taisteli välillä levypalloista siinä määrin, että Pohitullin tanner tömisi ja mainosaitaa kaatui.
Pipkins nosti itsensä myös otsikkomateriaaliksi kakkosten saldolla 8/8. Myös hänen päätyönsä eli Bojan Sarcevicin puolustaminen onnistui yksittäisiä heikkoja hetkiä lukuun ottamatta sikäli, että Sarcevic jäi kolmeen koriin johtaneeseen syöttöön ja neljään menetykseen.
– Tämä oli Pipkinsiltä selvästi paras peli tällä kaudella molemmissa kenttäpäädyissä. Nyt hän oli röyhkeä hyökkäyksessä ja alkaa löytää niin sanottuja omia heittoja. Alkukaudella on ollut vähän hankalaa, kun ei oikein tiedetty, millainen hänen roolinsa joukkueessa on. Sekä sitä, mitä hän voi tehdä ja mitä ei, Savolainen puntaroi.
Pipkins itse ei koe, että hänen roolinsa olisi erityisesti muuttunut sen jälkeen, kun Quentin Goodin tuli Vilppaaseen Bo Hodgesin tilalle.
– Ei oikeastaan. Minun päätehtäväni ei välttämättä ole tehdä paljon pisteitä vaan pelata kovaa molemmissa kenttäpäädyissä, Pipkins miettii.
– Tietysti sopeutuminen uuteen ympäristöön ottaa oman aikansa. Seuraorganisaatio ja ihmiset ympärilläni ovat kuitenkin saaneet Salon tuntumaan kodilta, sanoo ensimmäistä kauttaan Euroopassa viettävä pelaaja.
Yksilöistä joukkuetekemiseen. Vilpas palasi noin kolme neljäsosaa ottelusta joihinkin lokakuisiin huonoihin tapoihin. Syöttöjen ja menetysten suhde oli pitkään negatiivinen. Lisäksi heikot vaiheet olivat ajoittain kovin pitkiä, kuten Korihaiden kolmannen neljänneksen 12–0-pisteputkessa.
Toki Vilppaan kolmen pisteen heittoprosentti laahasi ennen Juho Nenosen isoa onnistumista hädin tuskin yli kymmenessä.
– Mikolla (Koivisto, kolmoset 0/6) ja Goodinilla (0/3) oli vähintään ok-tason heittopaikkoja. Ei toki aina täysin vapaita muttei myöskään kättä vastaan, Savolainen laski.
Tämänkin asian voi kääntää niin, että Korihaiden kolmostykin Quin Cooperin heittokäsi oli Koiviston tapaan ruosteessa: 0/7.
Hyviä juttuja tuli siis Vilppaalta lopulta riittävästi, vaikka esimerkiksi Goodinin ja sentteri KeyShawn Feazellin lupaavasti alkanut yhteispeli ei suurimmaksi osaksi loksahtanut Pohitullissa kohdalleen.
Goodinin tulo on muuttanut Blomgrenin tehtävänkuvia kentällä. Rooli on viime viikkoina vaihdellut vinhasti maajoukkuekomennuksen myötäkin.
– Omalta osaltani pelinteon taakka on keventynyt. Pystymme Goodinin kanssa mukautumaan eri rooleihin pelitilanteen mukaan. Omalta osaltani on tärkeää oppia sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin, sillä niin tulee tapahtumaan jatkossakin, Blomgren puntaroi.
Vilpas joutunee Suomen cupin puolivälierässä Joensuuhun reissulle. Valinnat tehdään maanantaina, ja mikään kolmen kärjestä ei todennäköisesti halua viime vuoden tapaan valita Vilpasta vastaansa. Niinpä Katajalle jäänee Vilpas.
Miesten Korisliiga: Korihait–Vilpas 78–88 (19–17, 14–18, 21–17, 24–36)
Korihaiden pisteet/levypallot: Prince Oduro 11/12, Trey Niemi 21/1/7 syöttöä/4 riistoa, Nick Stampley 12/4, Joni Herrala 5/1, Bojan Sarcevic 12/5, Manuel Barnes 3/0, Tommi Lehtonen 0/1, Grant Audu 3/0, Quin Cooper 0/2, Mikael Aalto 11/8.
Vilpas: Jalon Pipkins 21/3, KeyShawn Feazell 11/8, Perttu Blomgren 9/2, Mikko Koivisto 2/0, Juho Nenonen 12/1, Roope Ahonen 2/3, Niilo Kärkkäinen 0/0, Riku Laine 0/1, Isaiah Crawley 23/9
Levypallot: 35–34
Syötöt: 14–14
Menetykset: 15–11
Heittoprosentit:
1 p: 67–88
2 p: 59–60
3 p: 31–25
OHO!
Vilppaan voittoputki Korihaista on nyt 23 ottelun ja yli yhdeksän vuoden mittainen. 16 viimeisintä keskinäistä peliä Vilpas on voittanut keskimäärin lähes 30 pisteen erolla.
Vilppaan seuraava ottelu: la 26.11. BC Nokia–Vilpas kello 18.
Korihait ei Niemestä huolimatta voita korintekokilpailua
Korihaiden Trey Niemi vankisti asemaansa Korisliigan parhaana kotimaisena pistemiehenä.
Onnistumiset ovat tietysti hieno asia viime kaudella Vilppaassa jämärooliin jääneellä pelaajalla. Vastaavasti edistyneet tilastot kertovat Niemen olleen puolustuspäässä tälläkin kaudella vähemmän hyvä.
Korihaiden dilemma onkin tällä hetkellä se, että Niemi on ratkaisijana liian yksin.
– Taistelulla ei ole merkitystä, jos emme saa voittoja. Jos lähdemme mitä tahansa jengiä vastaan korintekokilpailuun, ei meillä ole siinä palaa. Se ei ole mikään salaisuus, harmitteli Korihaiden päävalmentaja Tero Vasell viitaten yhteensä 60 pistettä tuottaneeseen päätösneljännekseen (24–36).
