Märynummelainen Anna-Mari Satuli julisti viime torstaina ruotsin kielen sanomaa entisessä opinahjossaan Halikon lukiossa.
– Ruotsin kieli on edelleen meillä Suomessa tärkeässä asemassa, ja sen taitamisella voi olla odottamattomia vaikutuksia, Satuli toteaa.
Hän liittyi korona-aikana Kielilähettiläät ry:n listoille ja toimii nyt yhdistyksen ”språkambassadörinä”. Halikon lukioon suuntautunut vierailu oli hänen ensimmäisensä kielilähettilään roolissa.
– Kiinnostukseni ruotsin kieltä kohtaan heräsi nimenomaan lukiossa. Minulla oli hirveän kiva ruotsin opettaja, jonka ansiosta opiskelumotivaationikin oli korkealla, Satuli muistelee.
Sittemmin hän on jatko-opiskellut ruotsin kielellä ja käyttänyt sitä myös työelämässä.
– Olen saanut useamman työpaikan kielitaitoni vuoksi. Minulla on ollut paljon ruotsinkielisiä asiakkaita ja ruotsia äidinkielenään puhuva esihenkilökin, hän kertoo.
Kielilähettiläät ry pyrkii edistämään ja vahvistamaan Suomen molempia kansalliskieliä, siis suomea ja ruotsia. Kouluvierailutoiminta on kohdistettu ensisijaisesti suomenkielisille opiskelijoille.
– Koskaan ei voi tietää, missä ruotsin kieltä saattaa tarvita. Ehkä matkaillessa, opiskeluissa tai työelämässä. Kenties tuleva kumppani on ruotsinkielinen, Satuli luettelee.
Hänellä itsellään on siviilipuolella paljon ruotsinkielisiä ystäviä.
– Eipä siinäkään yhteydessä toisen kotimaisen kielen taitamisesta haittaa ole, hän naurahtaa.
Satuli uskoo, että ruotsin kielen asema vahvistuu entisestään pohjoismaisen yhteistyön tiivistyessä.
– Lähimmät kumppanimme ovat nyt Skandinaviassa, kun itäraja on pitkälti kiinni. Ja haemmehan me Ruotsin kanssa yhdessä puolustusliitto Natoonkin, hän sanoo.
”Kun itse olin lukiossa, monilla kanssaopiskelijoillani oli kolmas ja ehkä neljäskin kieli kurssivalikoimassaan.”
Anna-Mari Satuli pitää hyvänä pohjana ruotsin kielitaidon kehittämiselle germaanisten kielten yleismaailmallista ymmärtämistä.
– Englanti on rajusti dominoivassa asemassa, eivätkä kielet ole muutenkaan nyt nuorten keskuudessa kovin ”pop”, hän huomauttaa.
Luonnontieteellisten ja matemaattisten oppiaineiden painoarvo korkeakouluhauissa on korostunut.
– Kun itse olin lukiossa, monilla kanssaopiskelijoillani oli kolmas ja ehkä neljäskin kieli kurssivalikoimassaan, vuonna 1991 ylioppilaaksi kirjoittanut Satuli muistaa.
Onko kielilähettilästoiminta sitten oikeanlaista lääkettä kielten opiskelun suosion kasvattamiseksi? Satuli ainakin on halukas jatkamaan lähettiläskiertuettaan.
– Vaikka Salon seudun ulkopuolellekin, jos se työn puolesta on mahdollista, Satuli vakuuttaa.
Tampereen yliopiston professori: ”Venäjän valtio ei omista venäjän kieltä”
Venäjän käymä hyökkäyssota vaikuttaa eittämättä ihmisten suhtautumiseen venäjän kieleen ja -kielisiin.
– Koetaan, että venäjän kieli on suoraan yhteydessä Venäjän valtioon ja propagandaan. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa, venäjän kielen ja kulttuurin professori Sanna Turoma Tampereen yliopistosta toteaa.
– Venäjä on samalla tavalla Vladimir Putinin vastustajien kuin puolustajienkin kieli, hän jatkaa.
Turoma muistuttaa, että Venäjän valtion ulkopuolella elää miljoonia ihmisiä, jotka puhuvat äidinkielenään venäjää.
– Eikä heitä ole ainoastaan entisissä neuvostotasavalloissa vaan myös länsimaissa ja muualla maailmassa, hän täsmentää.
Turoma kertoo, että Venäjän valtion ulkopuolelle on nopeasti muodostunut venäjänkielisiä yhteisöjä, joille venäjänkielinen kulttuuri tarkoittaa Putinin vastustamista.
– Ne ovat esimerkiksi medioita, teatterikokoonpanoja ja kirjailijayhteisöjä. Venäjän politiikkaa vastustavia venäläismedioita toimii esimerkiksi Baltiasta ja Kaukasiasta käsin, Turoma mainitsee.
Hän muistuttaa kulttuurin olennaisesta roolista vallan ja vallankäyttäjien kritiikin välineenä.
– Venäjän valtio ei omista venäjän kieltä, Turoma kiteyttää.
”Kyky tulkita venäjänkielisiä tekstejä avaa aivan erilaisen näkökulman esimerkiksi venäläiseen poliittiseen ajatteluun kuin pelkkä englanninkielisten lähteiden lukeminen.”
Helmikuussa alkanut sota näkyi Turoman mukaan heti korkeakoulujen yhteishaussa.
– Tutkinto-ohjelmamme hakijamäärä notkahti, mutta sama trendi oli havaittavissa kaikissa suomalaisissa yliopistoissa.
– Täytyy kuitenkin huomioida, ettei venäjän kieltä ja kulttuuria käsitteleviin tutkinto-ohjelmiin ollut ennen sotaakaan mitään ryntäystä. Olemme suomalaisesta korkeakoulunäkökulmasta katsottuna pienten kielten kategoriassa esimerkiksi espanjan, ranskan ja saksan kanssa, Turoma toteaa.
Hän uskoo, että pitkällä tähtäimellä kiinnostus venäläistä kulttuuria kohtaan saattaa kuitenkin jopa kasvaa.
– Halutaan ymmärtää, miksi siellä toimitaan kuten toimitaan, Turoma perustelee.
Venäjä-asiantuntijuutta tarvitaan maailmanpoliittisesta tilanteesta riippumatta.
– Kyky tulkita venäjänkielisiä tekstejä avaa aivan erilaisen näkökulman esimerkiksi venäläiseen poliittiseen ajatteluun kuin pelkkä englanninkielisten lähteiden lukeminen. Kieltä ja sen eri merkityksiä pitää osata tulkita omassa yhteydessään, Turoma havainnollistaa.
En ole koskaan tarvinnut missään ruotsin kieltä. Täysin marginaaliasia. Tietääkseni en tule koskaan tarvitsemaan.
Venäjällä pärjää loistavasti.
Niin minäkin luulin, vaan kuinkas kävikään. Positiivinen asenne kieltä kohtaa pelasti tilanteen, vaikka osaaminen oli surkealla tasolla. Kielteisesti asiaan suhtautuvat eivät edes tiedä, mitä kaikkia ovia itseltään sulkevat. Tynnyrissä eläen maailmankuva muodostuukin omanlaisekseen.
On aivan eri asia onko tarvinnut tai tarviiko. Onhan se mukava osata, mutta sitä ei oikeasti tarvita muualla kuin Ruotsissa. Tarve on tosiaan eri asia kuin olisi kiva osata. Ei siinä mitään tynnyriä tarvita, lukutaitoa ja luetun ymmärtämistä sitä tarvitaan.
Uskon, että pärjäät ilman ruotsin osaamista. Moni muu maailmassa pärjää vielä vähemmällä, jopa ilman lukutaitoa. Siltikään yhdenkään koululaisen tai edes aikuisen Suomessa ei mielestäni kannata suhtautua ruotsin kieleen täysin marginaalisena asiana.
Itse olen tarvinnut kielitaitoa työelämässä niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Siinä ei ole ollut kyse siitä, olisiko kiva osata. Minun tapauksessani oppiminen ei ole ollut edes helppoa, enkä vieläkään hyvää kielitaitoa omaa. Toisenlaisella asenteella sanavarastoni rajoittuisi neljään sanaan: Vad? Jag förstår inte. Nyt olen saanut olla mukana merkittävissä hankkeissa.
Siis tarkoitat, ettet olisi tullut ilman ruotsin kieltä toimeen. On hyvä, että osasit. Mihin olisit muuten joutunut, jollet olisi mitenkään pärjännyt.
Monet tosiaan joutuvat pärjäämään, vaikka eivät osaa ruotsia. Kova paikka heille.
Mitäköhän haittaa siitä sitten on, jos osaa ruotsia? Kovin moni sitä vastustaa, vaan mistä syystä?
En minä usko, että siitä mitään haittaa on. Koulussa on kielen opetusta. Voidaan ajatella näin, mitkä kielet ovat globaalisti tärkeitä ja niitä opetettaisiin. Ruotsi ei näihin kuulu, joten se vie yhden kielen tilan.
Ruotsin osaamisesta ei minun mielestäni ole mitään haittaa. En tiedä niistä vastustajista mitään. Palaan uudelleen siihen luetun ymmärtämiseen, en ole koskaan tarvinnut ja luultavasti en koskaan tarvitse. Se ei mielestäni ole vastustusta, ainoastaan reaalimailman totuus, että selviän yhtä hyvin osaan tai en.
Jos kerran Pertti ei ole haaskannut aikaansa ruotsin opiskeluun, niin oletan hänen opiskelleen sitten jonkun globaalisti tärkeän kielen, ehkä kiinan tai espanjan?
Itse oppikoulussa sain opetella ensin ruotsia ja sitten saksaa ja englantia. Kaikista kielista on ollut hyötyä ja iloa, vaikka sujuvasti osaan puhua vain englantia. Osaapa lukea sitten ainakin liikennemerkkien kieltä.
Kyllä tätä lukemisen ymmärtämistä puuttuu näemmä aika laajalti. Jos yritettäisiin pysyä asiassa. En ole missään nimessä sanonut, etten ole opiskellut ruotsia tai osaa sitä. Olen sanonut, ettei sitä tarvitse.
Tarvitsen ruokaa, asunnon, vaatteita, terveydenhoidon. Ruotsia en tarvitse, vaikka sitä osaan. Olenhan kirjoittanut, että onhan se kivaa kun osaa, mutta en tarvitse.
Kirjoitat, että ruotsin kieltä tarvitaan vain Ruotsissa, väärin. Kun oltiin Norjassa töissä, pärjäsi ruotsilla mainiosti. Suomea taas ei osannut kukaan.
Norjassa pärjää norjan kielellä ja hyvin suuresti myös ruotsin kielellä, mutta Ruotsissa ja Norjassa pärjää, vaikka ei osaa yhtään kieltä.
Tarve tarkoittaa aivan muuta. Se tarkoittaa, ettei muuten pärjää eli tule toimeen. Te sekoitatte määreet.
Valitettavasti Pertti ne ajat ovat historiaa, milloin työelämässä suomalaisena ja ulkomailla jotenkin pärjäsi jollakin elekielellä. Eri asia on tietysti perunapellolla työskentely kolhoosissa, ei tarvinne ruotsia?
Koskaan et voi tietää mihin päädyt vaikka töihin, silloin voi natsata ja olla oppinut koulussa vaikka jonkin kielen alkeet, vaikka ruotsiin eksyneenä? Se, että sinä et ole tarvinnut ruotsia, so what, moni tarvitsee ja tulee tarvitsemaaan.
En koskaan työelämässä ole tarvinnut ruotsia. Aikanaan Nokiassa kiellettiin puhumasta ruotsia, kun ruotsalaiset komponenttitoimittajat tulivat käymään. Olisi kuulemma antanut neuvotteluissa liian suuren edun, kun toinen osapuoli puhuu äidinkieltään. Puhuttiin siis englantia ja niin tein myöhemminkin ruotsalaisten kollegoiden kanssa.
Vaimoke kirjoitti L:n ruotsista, mutta kun hänen pieneen kauppaansa tulee suomenruotsalainen, niin hän sanoo että ”puhu ruotsia vaan, minä ymmärrän, mutta vastaan suomeksi” Kun ei ruotsia ole tottunut puhumaan, hyvin on tämä toiminut.
Minä taas olen nimenomaan työllistynyt ruotsin ansiosta. Se vähä, mitä opin lukiossa, on täydentynyt kemiöläisten kanssa keskustelemalla ja kappas vaan, sitä arvostetaan palvelualalla.
No kyllä täällä on asiantuntijoita. Itse ruotsin kielessä ei ole mitään pahaa, vaan ihmiset vastustavat koulujen pakkoruotsia. Opiskelkoot ruotsia ne, jotka haluavat.
Toisaalta voisi kysyä miksei ole pakkovenäjää? Onhan Suomi ollut jonkun aikaa myös Venäjän vallan alla, tosin kyllä paljon vähemmän kuin Ruotsin takapihana.
Jos olisin saanut päättää, en olisi opiskellut. Varmaan monta muutakin asiaa olisi jäänyt opiskelematta. Parempi antaa tällaiset asiat enemmän elämänkokemusta omaavien päätettäväksi.
Mutta ruotsin kieltä Suomessa puhuvan pitäisi tietää, että suomen kieltä tarvitaan joka paikassa.
Koulu on tärkeä kaikille. Parhainta lukuvuotta!