– Se oli kauttaaltaan aika laho.
Näin kuvailee pertteliläinen autoharrastaja Matti Jalonen vuosimallin 1930 A-Fordia, jonka hän hankki Pohjois-Pohjanmaalta.
Melko huonossa kunnossa ollut auto kuuluu niin sanottuihin metsäautoihin. Niitä löytyy pitkin Suomea yleensä hylättyinä metsistä ja talojen ja varastojen takapihoilta. Osa niistä on aika päiviä sitten sijoilleen unohdettuja tai siirrettyjä, osasta tunnetaan myös niiden historia.
Jalosen A-Ford on tuntematon metsäauto, josta tiedetään vain se, että se on tuotu Suomeen 1930-luvulla.
Rakennusliikkeen omistava Matti Jalonen panostaa harrastuksenaan vanhojen autojen kunnostamiseen. Tavoitteena ei ole tehdä museoautoja, vaan muokata niistä vanhanoloisia autoja.
Jalosen käsissä A-Ford syntyy uudelleen avopakettiautona eli pickup-mallisena hot rodina. 1920- ja 1930-lukujen Fordit ovat erittäin suosittuja hot rod -rakentajien keskuudessa ympäri autoja harrastavaa maailmaa.
Jalosen autossa aidosti vanhaa ovat runko ja kori sekä etuakseli. Ensivaiheessa ”raato” hiekkapuhallettiin ja hapotettiin fosforihapolla.
Lasit ja penkit tulevat olemaan uudet, mutta eivät kuitenkaan tätä päivää. Jalonen sanoo olevan penkkien suhteen vanhan koulukunnan mies: niissä pitää olla vanhakantaista tyyliä. Ulkonäköseikkana auton kattoa on madallutettu seitsemän senttiä.
– Sen verran kori oli ruosteessa, että vaihdoin siitä varmaankin parisenkymmentä senttiä kauttaaltaan alareunasta, Matti Jalonen kertoo auton kunnostuksen perustyöstä.
Jalosen mukaan tuon ajan autojen ikkunat olivat suoraa lasia, eivät kaarevia, joten niiden uusiminen on helppoa. Suurena apuna on ollut kuusjokelainen Kuttilan Autolasi, jossa tehdään käsityönä kaikkea mahdollista autonlasia.
– Liike tunnetaan laajemminkin alan ihmisten parissa. Laseja tehdään ulkomaita myöten, Jalonen hehkuttaa ja kertoo, kuinka ottaa peltimallit A-Fordin ikkunoista. Niiden pohjalta tehdään valmiit lasit oviin ja tuulilasiksi.
Taka-akseli on vaihtunut tuoreempaa alkuperää olevaksi Chevyn akselistoksi. Autoon tulee myös nestekäyttöiset tehostetut jarrut, mikä johtuu siitä, että alkuperäinen noin parikymmenheppainen Fordin nelisylinterinen alkuperäismoottori vaihtuu Chevyn kolmiovaihteiseen automaatti V8-moottoriin. Alkuperäisessä moottorissa oli sarjanumero, joka kertoi auton alkuperän.
– Tämä on kaikkein pienin Chevrolet Chevyn moottori ja peräisin 80-luvulta, Jalonen kertoo ja jatkaa, että tämänkokoinen on passeli A-Fordin uudeksi voimapesäksi.
Moottorin ja akseliston uusimisen myötä auto on saanut aiempaa isommat renkaat.
– Tässä taitaa olla satakunta hevosvoimaa, joten tällä voisi käytännössä ajaa nopeutensa puolesta vaikka moottoritiellä. Mutta tätä ei kuitenkaan rakennettu vauhti mielessä. Rauhallisempi nopeus sopii paremmin tämänkaltaisella autolla ajeluun.
Vanhaa tekniikkaa uuteen autoon ei jää. Modernia tekniikkaa vaatii sen sijaan esimerkiksi etuakseliin levyjarrut. Vanhasta autosta tulee muun muassa alkuperäinen käsijarrun kahva.
– Eikä tällaisiin uusversioihin tule mitään airbageja eikä turvavöitä.
Amerikka on edelleen autoharrastajien paratiisi, mitä tulee hankintoihin. Maasta löytyy monenikäistä autokantaa kuin myös tavaroita ja pikkutilpehööriä autoihin. A-Ford saa sieltä ainakin alkuperäiset lasinnostimet.
– Amerikka vain on tullut kalliiksi, pertteliläisharrastaja tietää.
Vaikka A-Ford on Jalosen tämänhetkinen ykkösprojekti, ei se ole joka päivä työn alla. Autoa on työstetty viitisen vuotta. Toiveissa on, että auto olisi liikenteessä jossain vaiheessa ensi vuonna.
– Se riippuu vielä monesta asiasta. Inspiraatio kunnostaa sitä on olennaisin, Matti Jalonen miettii rauhallisin mielin.
– Toivon, että ensi kesänä olisi valmista. Riippuu kuitenkin monesta asiasta.
Matti Jalonen miettii tovin, mikä kunnostamisessa on haastavinta. Kaikki on haasteellista, mihin vain ryhtyy:
– Ehkäpä haastavinta ovat peltihommat. Niiden myötä linjat täytyy saada kohdalleen. Auto oli yhdessä vaiheessa monessa palassa takakulman parantelun myötä. Siinä joutui mittailemaan pakettia monelta kantilta, sillä kokonaisuuden piti pysyä suorana.
Jalosella on ollut vuosien myötä lukuisia autoprojekteja. Käsien kautta on kulkenut kymmeniä autoja, moottoripyöriä ja muun muassa vanha asuntovaunu, joka on yksi keskeneräisistä projekteista. Tämä on yleistä autoharrastajien toimintaa: se mikä kiinnostaa yhtä, kiinnostaa helposti myös toista.
Uusimpana ”hairahduksena” on Kemiöstä löytynyt junakeulavolkkari. Löytö on kaksiosaisella etuikkunalla varustettu malli. Seuraava yksi-ikkunainen malli tunnetaan puolestaan pallokeulana.
Jalonen sanoo löytäneensä nuoruuden rakkautensa, hippivolkkarin, Facebookin metsäautopalstan kautta etsiessään A-Fordiin sopivaa tavaraa. Tätä kautta hän sai ensin alkuperäiset yllättävän hyvänkuntoiset etuvalot A-Fordille.
–Siinä ohessa sain tietää tästä volkkarista, joka oli jo ennätetty myydä. Sain kuitenkin ostajan myymään sen edelleen minulle. Uusi aihio odottaa jossain vaiheessa, että ryhdyn tekemään sille jotain!
