Pohjolassa talvehtivat linnut löytävät vielä toistaiseksi ravintonsa luonnosta. Syynä tähän on verrattain lämmin syksy.
BirdLife Suomen tiedottajan Jan Södersvedin mukaan lintujen talviruokintaa ei ole vielä tarpeen aloittaa ainakaan Etelä-Suomessa.
– Mutta ei se mikään synti ole, jos niin on tehnyt, hän lisää.
Lintujen tarve ihmisten tarjoamalle ravinnolle ajankohtaistuu, kun yöpakkaset säännöllistyvät ja lumi sataa maahan. Tällöin luonto ei enää tarjoa linnuille riittävästi omia eväitään.
– Tärkeä nyrkkisääntö on, että ruokintaa jatketaan kevääseen, kun se kerran on aloitettu. Tämä ohjenuora on sitä merkittävämpi, mitä syrjäisemmällä seudulla ruokintapaikka sijaitsee, Södersved korostaa.
– Jos kaupunkikeskustassa jättää ruokintapaikan viikonlopuksi täyttämättä, tilanne ei ole samalla tavalla kriittinen, koska linnuilla on todennäköisesti muitakin vaihtoehtoja, hän lisää.
Södersved itse kattoi linnuille aterian ensimmäistä kertaa tänä syksynä viime viikon keskiviikkona.
– Kelitilanne on täällä luonnollisesti hyvin samankaltainen kuin Salossa, Södersved toteaa Lohjalta.
Linnuille ei pitäisi tarjota sellaista ravintoa, mitä ei itsekään söisi.
– Pilaantunutta tai liian suolaista ja mausteista ruokaa, Södersved mainitsee.
– Joulukinkun jämät on syytä heivata jonnekin muualle kuin lintujen ruokintapaikoille, hän havainnollistaa.
Linnuille kelpaa monenlainen energiapitoinen ravinto. Suosituimpia talvilintujen herkkuja ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät ja tali.
Södersved korostaa nimenomaan ravinnon energiakylläisyyttä. Esimerkiksi sinitiainen (täysikasvuisen yksilön paino noin 10 grammaa) joutuu tankkaamaan moninkertaisesti oman painonsa verran ruokaa selvitäkseen hengissä pakkasyön yli.
– Linnut suosivat ravintoa, jossa on paljon rasvaa, Södersved kiteyttää.
Inflaatio on vaikuttanut rajusti auringonkukansiementen hintaan. Södersved vinkkaa, että edullisia ja kokeilukelpoisia lintujen talviruokia ovat erilaiset viljat, eritoten kaura.
– Trendi vain on hiukan sellainen, että linnuista on tullut nirsompia. Vilja kelpaa entistä harvemmalle, hän sanoo.
Pähkinät ovat suurta herkkua useille linnuille, mutta jos pähkinää ei ole tarjolla pieneksi murskattuna, jää se monelta lajilta syömättä.
– Erityisesti hennommilta ruokailijoita, Södersved alleviivaa.
Suomen runsaasta 240 pesimälajista noin 70 jää sinnittelemään talveksi Pohjolaan. Aktiivisen talviruokinnan vaikutukset näkyvät BirdLifen mukaan kantojen kasvuna: esimerkiksi talitiainen ja sinitiainen ovat runsastuneet moninkertaisesti viime vuosikymmenten aikana, ja ruokintojen ansiosta myös yhä useampi mustarastas pystyy talvehtimaan Suomessa.
Talviruokinnalla käyvä lajisto on monipuolistunut viime vuosina. Ruokintaa hyödyntävät muun muassa puukiipijä, tikli, pikkukäpylintu, pyrstötiainen ja käpytikka. Takatalven iskiessä ruokinnalla näkee myös kevätmuutolta kotiutuneita punarintoja, kottaraisia, peippoja ja järripeippoja.
Uhanalaisista lajeista valkoselkätikka on saanut apua metsiin viedyistä läskinpaloista, BirdLifen nettisivuilla kerrotaan.
Myös ruokintapaikkojen hygieniaan on syytä kiinnittää huomiota. BirdLifen mukaan olisi suositeltavaa, että ruoka tarjotaan ruokinta-automaatista.
Perinteisten lintulautojen ja maaruokinnan huonona puolena on, että linnut istuvat ruuan päällä ja saattavat täten ulostaa ruuan sekaan. Tämä taas voi omalta osaltaan johtaa erilaisten tautien leviämiseen.
Lämpimällä syksyllä ei juurikaan vaikutusta muuttolintujen aikatauluihin
BirdLife Suomen tiedottaja Jan Södersved sanoo, että lauha syksy on vaikuttanut lintujen muuttoliikkeeseen ”yllättävän vähän”.
– Kulunut kesä ja kuluva syksy vahvistavat osaltaan näkemystä, etteivät kelit juurikaan vaikuta muuttoaikatauluihin, Södersved toteaa.
– Osa lajeista matkaa etelään jo keskellä hehkeintä kesää, ja niin kävi tänäkin vuonna, hän jatkaa.
Lämmin syksy näkyy Södersvedin mukaan lähinnä viimeisimpänä muuttavien lintujen liikehdinnässä.
– Vesilinnut, kuten vesikoskelot ja joutsenet, muuttavat vasta vesien jäätyessä, Södersved tietää.
– Toki muitakin yksittäisiä viivästelijöitä on, hän muotoilee.
