Papukaija kieltäytyi oopperaroolista, mutta Leevi-kissa ja Alli-possu ovat uraputkessa – Tuire Kaimio kouluttaa eläimiä elokuviin ja tuntee eläinmaailman filmitähdet

0
– Leevi-kissa on luottonäyttelijä. Se on tehnyt paljon pieniä rooleja, joihin on tarvittu rentoa kissaa ihmisvilinään, Tuire Kaimio kertoo. Kuva: Minna Tallberg

Kuvassa on makuulla oleva poro. Se ei ole mikä tahansa poro, vaan pääosan esittäjä suomalais-ranskalaisessa elokuvassa Ailo – Pienen poron suuri seikkailu.

Poron vieressä on Tuire Kaimio. Näyttää siltä kuin kaksikko olisi päättänyt istahtaa juttelemaan syvällisiä. Porolla on ystävällisen näköinen katse.

– Se on makuulla märehtimässä, Kaimio sanoo.

– Mutta ihmisen silmään kuva näyttää ihan muulta.

Juuri tästä on monesti kyse, kun eläin ”näyttelee” elokuvissa. Se tekee jotain lajilleen tyypillistä tai Kaimion sille opettamaa asiaa, ja ihmisen mieli rakentaa ohjaajan tavoittelemat merkitykset kuvien ympärille.

Kun Aku Ankka -mainoksen oikea ankka painaa päänsä poikaa vasten, näky herkistää ihmisen. Tosiasiassa lintu tasapainottaa asentoaan hakemalla tukea kaulalleen.

Ailo – pienen poron suuri seikkailu on Lapissa kuvattu eläinsatu, jossa nähdään paljon oikeita eläimiä. Elokuvan päätähti Ailo on kesy poro Posiolta. Kuva: Marko Junttila/MRP Matila Röhr Productions

Eläintenkouluttaja Tuire Kaimio on alansa ykkösnimi Suomessa. Hänen päätyötään on kouluttaa eläimiä elokuviin, televisiotuotantoihin ja mainoksiin. Hän on myös tietokirjailija ja eläinalan vaikuttaja.

Elokuvamaailmaan Kaimio päätyi osin sattuman ja osin ”sukurasitteen” vuoksi: hänen vaarinsa on mainoskuvaaja Veli Tamminen. Eläimet puolestaan ovat olleet läsnä Kaimion elämässä monella tavalla lapsesta asti.

– Hoitotätini oli Oili Salmi, joka oli taikuri Kari Salmen vaimo. Heillä oli kotona eläimiä, joita käytettiin tempuissa, Kaimio kertoo.

Kaimio ryhtyi nuorena opiskelemaan suomea ja kielitieteitä, mutta huomasi pian olevansa täyspäiväinen eläintenkouluttaja.

– Vahinko, hän summaa uravalintansa.

Tuire Kaimio on ollut mukana monessa Onneli ja Anneli -elokuvassa. Kuva on Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen -elokuvan kuvauksista. Kuva: Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen/Jarowskij Finland

Eläinten elokuvatähteys alkaa samalla tavalla kuin ihmistenkin: järjestetään casting.
Kaimio huhuilee puskaradioissa ja omissa verkostoissaan löytääkseen sopivia eläimiä. Ihmiset myös lähettävät hänelle oma-aloitteisesti kuvia lemmikeistään.

Kameratyöskentely vaatii eläimiltä rohkeutta, sopeutumiskykyä ja terveyttä. Pelkällä ulkonäöllä ei pärjää alalla.

Kerran Kaimio pestasi mainoskuvauksiin koiran, jota sen omistaja oli tarjonnut rooliin. Kuvauksissa käytetyt salamavalot saivat koiran kouristelemaan studiossa, vaikka Kaimio oli kysynyt koiran terveydentilasta. Kävi ilmi, että koiralla oli epilepsia.

– Omistaja saattaa yli kaiken toivoa roolia eläimelleen, eikä välttämättä vastaa rehellisesti. Se on julmaa eläintä kohtaan. Eihän eläin iloitse olevansa osa taideteosta.

Eläinten joukossa on myös todellisia filmitähtiä ja jopa filmitähtisukuja, joiden edustajat ovat monissa tuotannoissa. Esimerkiksi Onneli ja Anneli -lastenelokuvissa mukana olevan novascotiannoutaja Twiin tytär Fii on sekin tehnyt eläinrooleja. Myös Fiin isä Simo on alalla.
Onneli, Anneli ja nukutuskello -elokuvasta tuttu Alli-possu on mukana myös Kaimion parhaillaan käynnissä olevassa produktiossa.

Eläinrooleissa voi olla millaisia eläimiä vain: lemmikkejä, kotieläimiä, villieläimiä.
Villieläimiä ei saa pyydystää kuvaustarkoituksiin, mutta muista syistä vankeudessa eläviä eläimiä saa käyttää. Villieläimet voidaan myös valjastaa rooleihin niiden luontaisessa elinympäristössä. Näin Kaimio toimi esimerkiksi Tyttö ja naakkapuu -elokuvan kuvauksissa.

Linnut ovat Kaimiolle tuttuja otuksia, mutta juuri tuon elokuvan kuvauspaikkakunnalla naakkojen pestaaminen näyttelijöiksi oli erityisen haastavaa. Naakat olivat tavallista säikympiä, koska nuoret olivat kivittäneet niitä.

Kaimio aloitti työnsä havainnoimalla naakkoja ja kävelemällä niiden lähettyvillä keltaisen sateenvarjon kanssa. Hän ruokki naakkoja ja palasi paikalle aina saman keltaisen sateenvarjon kanssa.

Naakkajoukosta erottui yksi yksilö, jolla oli valkoinen sulka höyhenpuvussaan. Kaimio ryhtyi kouluttamaan sitä rooliin, koska lintu oli helppo erottaa joukosta. Hän opetti herkkupaloilla palkitsemalla linnun ensin tietylle puunrungolle ja sitten tietylle oksalle. Lintu oppi kuviot.

– Kun kouluttamani lintu tiesi, mille oksalle pitää mennä, siihen lensikin koko parvi. Ne olivat katsoneet ja oppineet.

Kaimio kertoo huomanneensa, että lintuparvilla on paikkakunnasta riippuen erilaisia tapoja.

– Savonlinnassa oopperajuhlien aikaan paikalliset pulut kerääntyvät viimeisten tahtien soidessa odottamaan, että ihmiset tulevat ulos. Ne tietävät, että nyt tulee ruokaa.

Eläintenkouluttaja Tuire Kaimio kävi puhumassa Salon Veturitallissa työstään. Samalla hän tutustui Überhund – Taiteen kiehtovat koirat -näyttelyyn. Näyttely on avoinna tammikuun ensimmäiselle viikolle asti.

Eläinten oppimiskykyä Kaimio kuvailee takuuvarmaksi.

– Mihinkään muuhun ei voi luottaa, mutta siihen voi, että eläin oppii. Nehän kuolisivat muuten pois.

Eläimissä on kuitenkin eroja. Se näkyy paitsi oppimiskyvyssä myös siedättämisajassa. Siedättäminen on jakso, jolloin eläin totutetaan esimerkiksi kameraan. Joillain eläimillä kamera on ensin satojen metrien päässä, josta siirrytään pikkuhiljaa lähemmäs. Kaimio aistii koko ajan eläimen rajoja eikä etene, kun eläimen käytös muuttuu.

Useimmiten eläin sopeutuu tilanteeseen nopeasti, kunhan edetään sen omassa tahdissa. Aina näin ei kuitenkaan käy. Kun Ruusuritari-oopperaan haluttiin lavalle elävä papukaija, Kaimio osallistui roolin kehittelyyn linnun osalta.

– Ongelmana oli kova ääni. Lintu ei halunnut lähellekään suurella äänenvoimakkuudella laulavaa ihmistä, vaikka papukaijat itsekin kiljuvat superkovaa.

Myös estraditaiteessa käytetään eläimiä. Silloin ne toistavat oppimaansa uudelleen joka näytöksessä, ja kulisseissa odottaa herkkupala.

Kun eläin on mukana näytelmässä, sille opetetaan sanattomia käskyjä. Koiralle voidaan esimerkiksi opettaa, että sen pitää kulkea lavan poikki, kun näyttelijä tarttuu lavalla olevaan tuoliin.

Eläin harvoin lipsuu käsikirjoituksesta, mutta ihmiselle voi käydä niin.

– Ensimmäiset viisi, kuusi näytöstä menevät yleensä hyvin, mutta sitten näyttelijät saattavat alkaa nautiskella ja improvisoida. Voi käydä niin, että joku unohtaa siirtää sitä tuolia.

Kaikkein hankalimmiksi opetettaviksi Kaimio nimeää vuohet ja undulaatit. Molemmilla lajeilla on filmityöskentelyyn huonosti sopiva elekieli: liikkeet ovat nopeita ja äkkipikaisia.

– Rauhallisuudessa on niille kova opettelu.

Vuohet ovat myös todellisia kuvauspaikkojen tuholaisia: ne haluavat maistella kaikkea. Sohvat, tapetit ja kaikenlaiset lavasteet saavat kyytiä, kun vuohia on kuvauksissa.

– Sanon aina, että lavasteita varten kaikkea on oltava kaksin kappalein.

Usein on myös niin, että samassa roolissa käytetään useampaa eläintä. Monikkomiehitys auttaa eläimiä jaksamaan ja turvaa sen, ettei koko tuotanto kaadu esimerkiksi eläimen sairastumiseen. Kuvauspaikoilla eläimille järjestetään taukoja varten lajityypillinen ympäristö: kanoille orsi, possuille mutakylpy.

Ihminen tekee taidetta, mutta eläin himoitsee herkkuja.

Eläintenkouluttajan tärkein apuväline on herkkupala tai muu eläimen tilanteessa haluama vahviste. Ne motivoivat eläimiä oppimaan uutta. Tuire Kaimio sanoo olevansa ehdoton sen suhteen, että eläimiä ei pidetä nälässä.

– Ruokaa saa, mutta herkut pitää ansaita.

Kaimion kokemus on, että eläimet nauttivat tehtävien opettelusta ja niitä seuraavista palkkioista. Esimerkiksi hyvässä rooliputkessa oleva Alli-possu suorastaan juoksee aitauksesta ulos, kun on töiden aika.

Kaimio varoo lataamasta eläinten työskentelyyn inhimillisiä piirteitä. Silti silloin tällöin kuvauspaikoilla tapahtuu asioita, jotka piirtyvät pysyvästi kokeneen eläintenkouluttajan mieleen.

Kaimio muistelee Juha Koirasen ohjaamaa elokuvaa Partanen, jossa lapinporokoira Hálle oli mukana hautausmaalle sijoittuneessa kohtauksessa.

Hállelle oli opetettu, että sen pitää istua haudalla vierailevan ihmisen vierellä. Kaimio oli tapansa mukaan harjoitellut kohtauksen koiran kanssa etukäteen. Kun kamerat kävivät, Hálle alkoi käsikirjoituksesta poiketen ulvoa sydäntä särkevästi näyttelijä Risto Tuorilan vieressä.

– Tuli hieno kohtaus.

Eläintenkouluttaja Tuire Kaimio

  • Kouluttaa eläimiä elokuviin. On ollut mukana kymmenien elokuvien teossa. Niiden joukossa ovat Ailo – pienen poron suuri seikkailu, Tuntematon sotilas, Onneli ja Anneli -elokuvia, Raid sekä joulukuun lopulla ensi-iltaan tuleva Kiljuset!
  • Työskentelee myös tietokirjailijana. Teoksista tunnetuin on Pennun kasvatus.
    Suomen eläintenkouluttajat ry:n perustajajäsen.
  • Mukana myös eläinten hyvinvointia edistävissä hankkeissa. Työskenteli vuosina 2005–2006 Nepalissa uudistaen työnorsujen koulutusta.
  • Asuu perheensä kanssa Vantaalla.