Poistotekstiiliä kerätään ensi vuonna koko Suomessa – tekstiilijätteestä valmistetaan muun muassa uusia vaatteita ja villalankaa

1
Pelkästään Lounais-Suomesta tekstiilijätettä kertyy arviolta noin 220 000 kiloa vuodessa. Myös tekstiilijäte päätyy vielä usein polttoon. Kuva: TS arkisto/Juha Paju-Heikkilä

Poistotekstiilin erilliskeräys laajenee ensi vuoden alusta koko Suomeen.

Suomalaisten vanhoista vaatteista ja kodintekstiileistä tehdään kierrätysraaka-ainetta, jolla yritykset korvaavat neitseellisten raaka-aineiden osuutta tuotteissaan.

Kuluttajapoistotekstiilistä mekaanisesti jalostettu luonnonkuitu kiertää jo esimerkiksi villalangaksi sekä raaka-aineeksi uusiin vaatteisiin.

Teko- ja sekakuituja sisältävällä poistotekstiilillä olisi potentiaalia eri teollisuuden aloilla, mutta hyödyntäjiä Suomesta ei ole vielä löytynyt.

Tällä hetkellä tekstiiliä on kerätty kuntien jätelaitosten johdolla jo 20 jätelaitoksen alueelta, mikä kattaa kaikkiaan 4,5 miljoonaa suomalaista.

Vuonna 2021 Lounais-Suomen Jätehuollon (LSJH) tekstiilinlajittelun kautta kulki yhteensä 530 000 kiloa poistotekstiiliä. Tänä vuonna määrän ennustetaan nousevan 800 000 kiloon.

Pelkästään Lounais-Suomesta tekstiiliä kertyy arviolta noin 220 000 kiloa, mikä tarkoittaa 0,5 kiloa poistotekstiiliä asukasta kohden.

Valtakunnallisessa keräysverkostossa mukana olevat jätelaitokset esilajittelevat asukkailta keräämänsä poistotekstiilit alueillaan eri puolella Suomea ja lähettävät ne jatkolajitteluun Lounais-Suomen Jätehuollolle (LSJH) Turkuun.

Turussa tekstiilimassalle tehdään laadunvarmistus ja jokaiselle poistotekstiilille etsitään sen materiaalista riippuen paras kiertotalouden mukainen kierrätysratkaisu.

Mekaaniseen kuidunavaukseen soveltuva osuus tekstiilistä ohjataan LSJH:n Paimion poistotekstiililinjastolle, jossa siitä tehdään kierrätysraaka-ainetta yritysten käyttöön.

Kuluttajapoistotekstiilistä jalostettu raaka-aine on jo kiertänyt esimerkiksi langaksi, uusiksi vaatteiksi ja kodintekstiileiksi, huonekalujen täytteeksi ja eristemateriaaliksi.

Esimerkiksi Pirtin Kehräämö on valmistanut LSJH:n kanssa yhteistyössä lankaa asukkailta kerätyistä vanhoista villavaatteista.

– Neitseellisten raaka-aineiden käyttö on katoavien luonnonvarojemme kannalta kestämätöntä. Esimerkiksi yhden puuvillaisen T-paidan valmistamiseen tarvitaan 2 700 litraa vettä.

– Korvaamalla neitseellistä materiaalia kierrätysraaka-aineella edes osittain, säästävät yritykset tuotannossaan jo aimo annoksen luonnonvaroja, LSJH:n poistotekstiilin jalostuslaitoshankkeen projektipäällikkö Aki Honkanen kertoo tiedotteessa.

Poistotekstiilin materiaalivirtoja on lajiteltu tehostetusti nyt parin vuoden ajan ja kaikille lajitelluille tekstiilijakeille on yritetty löytää hyödyntämiskanava. Useiden jakeiden osalta tässä on onnistuttu. Esimerkiksi luonnonmateriaalit tekevät erittäin hyvin kauppansa.

LSJH:n kehitysjohtaja T eemu Jutilan mukaan energian ja logistiikan nousevien kustannusten vuoksi teko- ja sekakuitua on tällä hetkellä taloudellisesti kannattamatonta lähteä toimittamaan ulkomaille.

– Toistaiseksi paras kiertotalouden mukainen hyödyntämisratkaisu teko- ja sekakuidusta valmistetuille tekstiileille on hyödyntää se kotimaiseen energiantarpeeseen. Pitkässä juoksussa se ei kuitenkaan ole sellaista kiertotalouden mukaista toimintaa, jota haluamme tehdä, Jutila toteaa tiedotteessa.

Kuluttajapoistotekstiilistä jalostetulla raaka-aineella on potentiaalia eri teollisuudenaloilla, kuten kuitukangas-, muoti-, tekstiili-, rakennus-, geomateriaali-, auto-, kodinkone- ja huonekalumarkkinoilla. Sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi huonekalujen täytteenä vaahtomuovin sijasta tai rakennusteollisuudessa eristeenä.

1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Maija
2 kuukautta sitten

Hiukan itsekäs olen: kierrätän matonkuteeksi.
Itse tehty räsymatto on ekoteko.