LP Salo ei ole koskaan aiemmin pelannut näin nuorella joukkueella euro-otteluita. Siksi on vaikeaa suhtautua oikein torstain 1–3-kotitappioon Israelin liigan kärkiseura Hapoel Kfar Saballe.
Jos ottaa huomioon LP Salon käytössä olevan materiaalin ja etenkin sen kokemattomuuden, ei torstain ottelua voi pitää tappiosta huolimatta suurena pettymyksenä. Varsinkin, kun LP Salolla oli eräpallo neljännessä erässä.
Jos taas peilaa takavuosiin, niin oikeastaan jokainen 2010-luvun LP Salo olisi pätkinyt Kfar Saban kolmessa tai viimeistään neljässä erässä pakettiin.
Ehkä tämäkin ottelu, kuten käytännössä koko syyskausi, on ollut eräänlaista realiteettien päivitystä, joka on vielä kesken. Sen verran päivitys on edennyt, ettei LP Salolta tohdi odottaa takavuosien urotekoja kansainvälisillä kentillä.
Torstaina heti ensimmäisistä palloista lähtien oli selvää, että vierasjoukkue on isompi, vahvempi ja siten myös tylympi. Ainoa tapa, jolla LP Salo olisi voinut ottelun voittaa, oli puolustamalla paremmin ja tekemällä vähemmän virheitä.
Avauserässä se vielä onnistui, kun kotijoukkue käänsi 5–10-tappioaseman 25–22-erävoitoksi passari Irina Mäkisen ja hakkuri Saana Lindgrenin hyvin toimineen tandemin avulla.
Toisessa erässä Kfar Saban ote ei enää kirvonnut. Astetta ulottuvampi ja kovalyöntisempi ja monta, monta astetta kokeneempi vierasjoukkue tylytti LP Saloa jokaisesta virheestä ja takoi tyhjältä verkolta pisteen toisensa perään.
Kolmannessa erässä israelilaisten meno vain kiihtyi, eikä LP Salolta löytynyt minkäänlaisia aseita pysäyttämään koko verkon leveydeltä vyöryneitä valkopaitoja.
Neljättä erää vieraat johtivat jo 4–10, kunnes LP Salo nousi vielä kerran samoilla konsteilla kuin avauserässä: puolustamalla paremmin ja minimoimalla suorat virheet. Kiri kantoi aina eräpalloon asti, mutta Kfar Saban eleetön ja rauhallinen bulgarialaispassari Petya Barakova löysi kerta toisensa jälkeen kuubalaissyntyisen Yunies Robles Batistan, jonka käsi ei ratkaisupaikoissa kirrannut.
1–3-tappio oli kitkerin mahdollinen, sillä se tarkoitti sitä, että LP Salon on voitettava keskiviikkona vierasottelu joko 3–0 tai 3–1 päästääkseen kultaiseen erään. Kfar Saballe riittää siis kaksi erävoittoa jatkopaikkaan.
LP Salon päävalmentaja Tomi Lemminkäinen suhtautui joukkueensa suoritukseen huomattavasti jyrkemmin kuin ajatusmaailmaansa edelleen päivittävä toimittaja.
– Olimme kolmen erän ajan muualla kuin Salohallissa, Lemminkäinen hymähti.
– Kokemusero näkyi tietyissä asioissa. Kun heille tuli lyönti suoraan kohti, se puolustettiin peliin eikä katsomoon. Kokemattomuus taas näkyi siinä, ettemme muistaneet pukukopissa sovittuja asioita enää kentällä.
Erityisesti Lemminkäistä sapetti neljännen erän jatkopallo, jossa joukkueen paras pelaaja Saana Lindgren nosti helpon pallon huolimattomuuttaan verkon yli ja Robles kiitti lahjasta.
– Niitä ei vaan saa tulla… Saana pelasi muuten hyvän ottelun. Hän jäi vaan aivan liian yksi, Lemminkäinen torui ja kehui hakkuriaan.
Silmiinpistävin ero joukkueiden välillä oli torjuntapelaamisessa. Vieraat voittivat torjuntapisteet 195-senttisen brasilalaisen Davis Tome Fernandan johdolla 19–8.
Vielä suurempi ero tuli yleispelaajissa. LP Salon hollantilaisvahvistus Dagmar Boom jatkoi synkkää marraskuuta vajoamalla viisi pykälää miinukselle. Lemminkäinen myönsi, että Boomin alavire mietityttää.
– Ei hän ole ollut juurikaan plussalla viimeiseen puoleentoista kuukauteen. Meidän pitää ilmeisesti istua alas ja keskustella, että miksi hän on täällä. Jos hänen roolinsa on epäselvä, niin tehdään se selväksi ennen seuraavaa peliä, Lemminkäinen tylytti harvinaisen jyrkästi.
Toisesta perspektiivistä katsottuna Boomin paikalle tullut Iina–Reeta Kaikkonen oli suurin syy, miksi LP Salo nousi neljännessä erässä voittotaisteluun.
16-vuotias Kaikkonen pelasi ensimmäisen euro-ottelunsa sillä samalla ennakkoluulottomuudella kuin syksyn liigaottelut. Kaikkonen takoi 10 pistettä ja oli joukkueen paras yleispelaaja.
– Jännitti tosi paljon tulla vaihdosta tällaiseen peliin, mutta nopeasti se helpotti. Pitää olla vain rohkea, Kaikkonen nyökkäsi.
Torstai antoi Kaikkoselle entistä enemmän itseluottamusta ja uskoa tavoitella unelmaansa.
– Haluan pelata joskus ulkomailla. Sen eteen pitää vaan tehdä paljon töitä ja fysiikkaa. Just näissä peleissä pitää antaa hyvät näytöt.
Kaikkoselle kaikki on ollut tänä syksynä uutta. Seura, joukkue, kaupunki, kämppä, koulu, Mestaruusliiga ja nyt europelit.
– Voi olla, että myöhäinen alkamisaikakin (klo 19) vaikutti. Osa pelaajista on kuitenkin töissä ja koulussa. Meillä on ollut koulussa (lukiossa) koeviikko, joka on kuormittanut itseäni henkisesti, hän myönsi.
Miten koulussa on sujunut?
– Suurta menestystä ei ole tullut. Olen käyttänyt tänä syksynä suurimman osan ajastani lentopalloon.
Ottelua seurasi Salohallissa komeat 824 katsojaa. Yleisömäärä selittyy osin sillä, että LP Salon yhteistyökumppanien avulla pääsylippu maksoi vain euron.
