Salon itäinen ohitustie harppaa ison askeleen kohti tien rakentamista.
Väylävirasto on luvannut kantatie 52:n ohitustien toisen osan suunnitteluun yli miljoona euroa rahaa ensi vuodeksi.
Käytännössä lupaus tarkoittaa, että Varsinais-Suomen ely-keskus voi käynnistää hankkeen ja lähteä kilpailuttamaan sille tiesuunnittelijaa.
– Oman hankkeen perustaminen tarkoittaa, ettei se häviä enää mihinkään, hankkeen projektipäällikkö Vesa Virtanen ely-keskuksesta kertoo.
Salon itäisen ohitustien eli Mahtinaisentien ensimmäinen osa Perniöntieltä 110-tielle valmistui vuonna 2016. Valtio ja Salon kaupunki maksoivat 10,5 miljoonan euron urakan yhdessä.
Ohitustien pohjoinen osa ei ole edennyt odotetusti, eikä hanke mahtunut esimerkiksi valtion väyläverkon investointilistalle, joka kattaa vuodet 2023–2030.
Projektipäällikkö Vesa Virtanen huomauttaa, ettei listaa pidä lukea niin, että tie voidaan rakentaa aikaisintaan ensi vuosikymmenellä.
– Hankkeella ei ole ollut kriteereiden puolesta mahdollisuutta päästä valtion listalle. Edellytyksenä on tiesuunnitelma tai pitkälle edennyt suunnittelu. Tiesuunnitelman valmistuttua Salon jatkohanke pääsee sille listalle, hän sanoo.
Hän sanoo omana arvionaan, että ensi vuonna alkava tiesuunnittelu valmistuu todennäköisesti syksyllä 2024. Suunnitelma hyväksytetään liikenne- ja viestintävirasto Traficomissa, ja hyväksymiskierros vie noin vuoden.
– Syksyllä 2025 on mahdollista, että valtio voi ensimmäistä kertaa tehdä rakentamispäätöstä osana seuraavan vuoden talousarviokäsittelyä, Vesa Virtanen arvioi.
Mahtinaisentien pohjoinen osa alkaa 110-tien risteyksestä, kulkee Palometsän ja Mahlakankareen asuinalueiden läpi, ylittää Uskelanjoen ja yhtyy Somerontiehen.
Neljä kilometriä pitkälle tieosuudelle rakennetaan kaksi eritasoliittymää ja yksi kanavoitu tasoliittymä sekä kahdeksan uutta siltaa.
Somerontien eritasoliittymän ja moottoritien välinen osuus parannetaan kaksiajorataiseksi ja keskikaiteella varustetuksi maantieksi. Hankkeen kustannusarvio on runsaat 40 miljoonaa euroa.
– Näistä pitää aina muistaa, että arvio on tehty kaavoituksen ja yleissuunnittelun yhteydessä. Nyt tehdään tarkempaa suunnittelua, ja summakin tarkentuu, Vesa Virtanen muistuttaa.
Tiesuunnitelman teko alkaa Virtasen mukaan todennäköisesti ensi keväänä ilmakuvauksilla. Pohjatutkimuksiin päästään ensi syksynä.
– Ensin kilpailutetaan tiesuunnittelukonsultti ja sen jälkeen pohjasuunnittelukonsultti, joka tutkii, mitä on maanpinnan ja kallion välillä. Todennäköisesti ensi syksynä siellä aletaan tehdä pohjatutkimuksia samankaltaisilla telakoneilla, joita on nähty Tunnin junan linjauksella.
Vesa Virtanen on tehnyt viime vuodet töitä Turun kehätien parannuksessa. Pohjaolosuhteet ovat Salossa samankaltaiset.
– Meillä on Varsinais-Suomessa kahdenlaista maaperää: hyvin kantavaa kalliota ja ei ollenkaan kantavaa savea. Pohjaolosuhteet ovat haastavat, mutta tutut kaikille, jotka tätä työtä tekevät, Virtanen sanoo.
Erittäin hyvä uutinen.
Kyllä, pääsee kohta siltäkin puolen pysähtymättä ohi.
Mieluummin samalle alueelle rakentaisin aurinkovoimalan.
Hyvä idea. Meluvallit joudutaan kuitenkin rakentamaan, joten samalla vaivalla vedetään kaapelit ja pistetään paneelit pystyyn.
Toivottavasti samalla sitä 110-tien ja ohitustien risteystä suurennetaan merkittävästi, kun tuota ohitustien jatkoa aletaan tekemään. Nyt se on ihan liian pieni ja jyrkkä verrattuna siihen, kuinka paljon kuljetus- ja muu raskasliikenne sitä edelleen käyttää.
Nyt liikettä suunnitteluihin, Salo, kun väylävirasto jo rahojakin myöntää. Tosin 10 vuotta on hukattu juupas – eipäs uutisointeihin.
Autoliikenne tarvitsee tilaa tänä päivänä, Tunnin juna tuo sitä ehkä joskus kymmenien vuosien päästä. Ja kun töihin aletaan, niin palautetaan ohituskaistat 110-tielle sekä kääntymistilaa lisää 110-tien ja 52-tien risteykseen. Piikkiössä voi käydä katsomassa mallia, miten sujuvalle liikenteelle kaistoja on tehty.
Toivottavasti myös tien toteutukseen satsataan suhteessa yhtä paljon kuin suunnitteluun. Sekä toivottavasti ei valita halvinta urakoitsijaa niin kuin ensimmäisellä osalla, jota nyt korjaillaan vähän väliä, kun tie painuu vähän joka paikasta. Se ei todellakaan ollut halvin urakoitsija loppupeleissä.
Tien painuminen ei ole urakoitsijasta johtuvaa, vaan suunnittelusta. Väylävirasto hyväksyi vaativaan kohteeseen alimitoitetut suunnitelmat. Kannattaa siis kääntää osoittava sormi urakoitsijan sijaan Väyläviraston suuntaan.
Jos savimaan kantavuutta ei paranneta, tie painuu pehmeikköön ikuisesti. Ja kun painumia korjataan, saven kuormitus kasvaa, jolloin tie painuu entistäkin enemmän.
Hankintalaki edellyttää valitsemaan halvimman urakoitsijan. Kaikilta edellytetään samaa laatutasoa, eikä hinta korreloi laadun kanssa. Tehokkuus ratkaisee ja se, onko urakoitsijalla tarpeeksi tilauskantaa, vai tarvitseeko se vielä lisää.
Mahtaako kenelläkään olla tietoa, kuinka pitkälti on alla savea?
Urpolle tiedoksi, että hankintalaki ei edellytä valitsemaan halvinta vaan kokonaistaloudellisesti edullisimman. Hankinnan tekijän pitää vain osata kilpailuttaa eli vaatia muutakin kuin halvinta hintaa.
Juu, muitakin rajauksia saa tehdä, mutten viitsinyt alkaa lyhyeen kommenttiin hankintalain yksityiskohtia avaamaan.
Ei kannata sitten väittää mitään varmaksi totuudeksi, varsinkaan kun ei tiedä. Terveisin nimimerkki ”julkisia hankintoja työkseen tehnyt”.
Tuleeko siitä sitten Mahtipojantie?
Siitä tulee Mahtihenkilöntie. Poikia ja tyttöjä ei pidä enää erotella.
Painumistaan huolimatta Mahtinaisentie ja tulevat ratkaisut ovat erittäin tarpeellisia. Jatkosuunnittelussa pitää ottaa huomioon myös kevyen liikenteen väylät, ja korjata nykyiset surkeat ratkaisut 110-tien ja Mahtinaisentien risteyksessä.