Suolivestä sai ideoita ilmaston suojeluun – tiedetoimittaja Mikko Pelttari avasi Halikon lukiolaisille uusia näkökulmia ympäristöongelmien ratkaisuun

4
Mikko Pelttari kertoi muun muassa soiden tärkeästä roolista hiilivarastoina. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Soiden merkitys hiilivarastona yllätti Halikon lukiolaisen Jutta Ahosen. Hän oli juuri saanut katsoa muiden lukiolaisten tavoin tiedetoimittaja Mikko Pelttarin esittämän journalistisen Planeetan rajat -toimiston laatiman suoesityksen, jonka tarkoituksena oli avata uusia näkökulmia ympäristöongelmien ratkaisuun.

– Vähän yllätti, että suon ja metsän ero hiilivarastona oli niin iso, Ahonen sanoi.

Pelttari kertoi lukiolaisille suunnatussa esityksessä, että soiden hiilivarasto on suurempi kuin metsien. Tietopaketti soista sisälsi paljon muutakin faktaa esimerkiksi soiden historiasta, määrästä, biologiasta, hyödyntämisestä, suojelusta ja ennallistamisesta.

Suoesitys kertoi myös muun muassa turvepelloista, jotka tuottavat yhdessä turvemetsien kanssa yli kymmenen prosenttia kaikista Suomen kasvihuonekaasupäästöistä ja 60 prosenttia maatalouden päästöistä.

Ääni oli annettu sellaisille ihmisille, joilla on joku yhteys suohon professorista kaivinkoneurakoitsijaan. Esimerkin kaivinkoneurakoitsija Jari Perälä on nuoresta asti ollut ojittamassa lukuisia soita. Nyt hän ennallistaa samoja soita.

Esillä oli myös muun muassa siikajokelainen maanviljelijä Rauno Haapala, jonka viljelemistä pelloista valtaosa on turvemailla. Nyt niistä osalla kokeillaan ruokohelven viljelyä, sillä pellon ojat on tukittu ja veden pintaa nostettu tarkoituksella hiilipäästöjen tukahduttamiseksi. Luken tutkijat mittaavat päästöjä, minkä lisäksi etsitään ratkaisua, miten pelto saataisiin kannattavaksi viljelijälle.

Eri ihmiset avasivat erilaisia näkökulmia suohon, jota on viimeisimpinä vuosikymmeninä eli öljykriisistä lähtien hyödynnetty kiihtyvää tahtia ojittamalla turpeennostoa varten tai siksi, että metsä kasvaisi paremmin.

Vastakkainasettelun sijaan esityksessä haettiin ratkaisuja ympäristöongelmiin, joita kasvihuonekaasupäästöjen ohella on kiihtyvä luontokato.

Pelttarin lukiolaisille esittämä live-esitys on osa kuusiosaista artikkelisarjaa, joka on rakennettu henkilöaiheiden ympärille. Lukiokiertueessa on mukana 13 lukiota. Rahoitus on saatu Tieteen tiedotus ry:ltä.

Halikon toisen vuosikurssin opiskelijat Saara Iltanen (vas.), Jutta Ahonen ja Eliina Hietajärvi ovat pohtineet eri tavoin ilmastonmuutosta, johon suoesityskin otti kantaa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Esityksen jälkeen lukion toista vuosikurssia käyvä kolmikko Jutta Ahonen, Saara Iltanen ja Eliina Hietajärvi kertoivat, mitä ajatuksia Suolive heissä herätti.

– Mielenkiintoinen, siitä sai uusia ideoita, miten voisi vaikuttaa, Jutta Ahonen kuvaili ensimmäisiä tuntojaan.

Suunnistusta harrastavalle Ahoselle suot ovat tuttu luontoympäristö.

Koko kolmikolle myös ilmastonmuutos on tuttu asia, joka herättää heissä eriasteisia tuntoja.

– Olen ollut huolestunut. Ahonen kertoo.

– Olen miettinyt jonkin verran, yksikin ihminen voi tehdä aika paljon, Hietajärvi pohtii.

– On aika ahdistavaa, ei voi itse tehdä paljon, Iltanen puolestaan sanoo.

Hänelle Suolive lisäsi ahdistusta, sillä hänestä tuntui esityksen jälkeen, ettei nyt tehdä mitään.

Kolmikosta suo on entuudestaan hyvin tuttu myös Eliina Hietajärvelle perheen kesämökin kautta.

– Se on Pohjois-Suomessa ja vieressä on suo, josta olen poiminut lakkoja, hän selittää.

Hietajärven kotona on puhuttu soiden tärkeydestä.

– (Esitys) oli ihan hyvä, mutta ei siinä ollut ihan valtavasti uutta asiaa.

– Sitä en ole miettinyt, miten tärkeitä suot voivat olla, hän kuitenkin lisää.

4 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Yksi täti
2 kuukautta sitten

Suolivestä -on siinä taas yksi uusi ja hassu sanaväännös nykykielessä. Piti lukea artikkelia, että sanakummajainen selvisi.

Urpo
2 kuukautta sitten

Toivottavasti koulussa kerrotaan myös soiden metaanipäästöistä, metsätalouden vaikutuksesta niihin, sekä kotimaisen uusiutuvan raaka-aineen käytön roolista osana ympäristöongelmien ratkaisua.

Luontoa on kiva suojella, mutta tyhjästä ei ympärillämme olevat asiat tule. Ei materiaalit, eikä verotulot. Vain ennätyssuuri velka jää nykyisten koululaisten maksettavaksi.

Marko
2 kuukautta sitten
Reply to  Urpo

Kuivilleen jäänyt tai kuivatettu turve ei muutu metaaniksi vaan hiilidioksidiksi. Suot ovat ilmaston säätelyjärjestelmä, ei ole mitään pidempiaikaista tutkimusnäyttöä metaanin vapautumiseen liittyvistä mekanismeistä.

Suomi on ollut suomaa 10 000 vuotta ja ongelmat on alkaneet siitä, kun ihminen on lyönyt näppinsä tähän erittäin hienosyiseen tasapainotilaan. Evoluutio on parempi järjestelmäkehittäjä kuin UPM.

Urpo
2 kuukautta sitten
Reply to  Marko

En tiedä, kuinka pitkäaikaista seurantatietoa kaipaat. Metsien hakkuiden vähentämisvaatimuksia on perusteltu tarpeella tehdä nopeita ratkaisuja. Metaanipäästöjen lisääminen soita ennallistamalla aiheuttaa lyhyellä aikavälillä nopeasti merkittävää lisäkuormitusta ilmastolle. Lisäksi menetetään uusiutuvaa raaka-ainetta, jota voitaisiin käyttää uusiutumattoman sijaan.

Soiden historiasta paljastuu yllättäviä tietoja, kun turvetta aletaan kaivaa. Usein turpeen seasta löytyy järeitä kantoja tai runkoja, mikä kertoo toisenlaista tarinaa menneiden vuosituhansien tapahtumista.

Pointtina oli kuitenkin se, että ennallistamismuodista huolimatta mitenkään yksiselitteinen asia soiden asema Suomessa ei ole. Etenkin koulussa on syytä käydä asiat läpi tasapuolisesti.