Syyskylvöissä palattu kohti normaalia – ProAgrian Jarmo Pirhonen arvioi perinteisten syysviljaa kylvävien jatkavan, mutta into rukiin ja syysöljykasvien kylvöön taantunut

0
Pasi Tenkanen muistuttaa, että huhtikuussa vasta näkee, miten syysvilja on selvinnyt talvesta. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Kaikki meni. Ei jäänyt aarin aaria. Kaikki syysviljat kuolivat.

Tähän tapaan kuvailee kolme salolaista maanviljelijää kevään näkymää syysviljapelloilla, joissa talvella kävi täydellinen tuho. Nyt Pasi Tenkanen, Oskari Ahlqvist ja Teemu Nummiluikki ovat totaalituhosta huolimatta kylväneet osan viljasta syksyllä odottamaan ensi vuoden kasvukautta, eivätkä he ole ainoita.

– Viime vuodesta on palattu normaalimpaan, mutta ruis ja öljykasvit ovat taantuneet, arvioi ProAgrian asiantuntija Jarmo Pirhonen Salon syyskylvöjä.

Taustalla on edeltävän syksyn ennätyskylvöala, joka kärsi talvella mittavat tuhot sahaavan sään vuoksi. Pirhonen uskoo perinteisten syysviljaa kylvävien kuitenkin jatkavan, mutta osan uusista lannistuneen.

Yhtä paljon syysviljaa ei kasva myöskään Tenkasen, Ahlqvistin ja Nummmíluikin viljelemillä pelloilla.

Esimerkiksi Nummiluikki, joka viljelee Lautkosken tila Oy:n peltoja Kuusjoella, kylvi syysviljaa viime vuoden syksynä peräti kaksi kolmasosalle viljapinta-alasta.

– Nyt syysviljaa on 40 prosenttia viljapinta-alasta, hän sanoo.

Nummiluikki sanoo, että syysviljasta on sen verran myönteisiä kokemuksia, ettei hän yhden talven kokemuksista luovuta.

Tilan viime vuoden syyskylvöt tuhoutuivat talvella niin pahoin, ettei kasvustoa jäänyt eloon mihinkään nurkkaan.

– Kasvusto oli kuollut niin täydellisesti, ettei sitä tarvinnut edes hävittää, Nummiluikki sanoo.

Tila tarvitsee viljaa nautojen ruokintaan, joten Nummiluikki on kylvänyt syysvehnää ja ruisvehnää.

Salossa viljelevä Pasi Tenkanen laajensi myös viime vuoden puolella syyskylvöalaa.

– Sitä oli normaalia enemmän, reilu 90 ha, mutta kaikki meni.

Tenkanen on aiemmin viljellyt ruista, mutta pitänyt taukoa, kunnes viime vuonna kylvi ruista 60 hehtaaria ja syysvehnää 30 hehtaaria. Kummastakaan ei jäänyt jäljelle mitään paksun jääpeitteen alla.

Nyt hän on palannut normaaliin ja kylvänyt pelkästään vehnää, jota kasvaa 65 hehtaarilla.

– Huhtikuussa nähdään, hän toteaa.

Vuodesta 1999 tilan peltoja viljellyt Tenkanen sanoo, että pahin on se, että syysviljapellon päällä on paljon lunta, joka sulaa ja jäätyy. Näin kävi viime talvena.

Vaikka syysviljalla on edessä talvi riskeineen, on keväällä kylvetylläkin omat riskinsä.

– Viime vuonnahan kevätviljasta saatiin huono sato, hän muistuttaa.

Tenkanen sanookin, ettei säätä pysty kukaan ennustamaan pitkälle eteenpäin.

Äskettäin sukupolvenvaihdoksen kautta salolaistilan peltojen viljelyvastuun ottanut Oskari Ahlqvist ei ole myöskään laittanut rukkasia naulaan, vaikka viime keväänä joutui muiden tavoin toteamaan tuhojen laajuuden.

– Syysviljasta on kuitenkin mahdollisuus saada parempi sato, hän perustelee.

Syksyllä tehdyt kylvötyöt helpottavat myös kevättöitä.

– Keväällä on niin kiire, hän viittaa muihin peltotöihin.

Ahlqvist kylvi syysvehnää vähän vähemmän kuin normaalisti pelloilla on ollut. Ennen talven tuloa syysviljapellot näyttivät vielä hyviltä.

Hän on jakanut riskiä siten, että pelloilla kasvaa viljan ohella erikoiskasveja.

– Avomaan kurkkua ja kaalia, joissa on ainakin parempi kate, hän sanoo.

Hän painii muiden viljelijöiden kanssa samojen ongelmien kanssa eli kasvavien lannoite- ja polttoainekulujen kanssa.

– Eikä tiedetä sitä, mitä viljasta maksetaan, hän lisää.

Syysviljalle pahinta olisi lumisateen jälkeen nollan molemmin puolin sahaava säätila, jolloin lumi sulaa ja jäätyy. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Kotieläintilalla sääolosuhteet kurittivat vielä keväälläkin

Lautkosken tilalla viime talven tuhot syysviljapelloilla eivät olleet ainoita. Maanviljelijä Teemu Nummiluikki sanoo, että viime talven sääolosuhteet tappoivat syysviljan lisäksi myös osan säilörehunurmikasvustosta, jonka tuhoja täydensi vielä kevätsää.

– Kuivan kevään jälkeen ensimmäinen säilörehusato oli huono, hän sanoo.

Tila on erikoistunut naudanlihan tuotantoon.

Jo edeltävänä talvena tila joutui turvautumaan ostorehuun, sillä toissakesän kasvukauden sato oli kehnojen sääolosuhteiden vuoksi huono.

Tila panostikin vuosi sitten syksyllä syysviljaan, jossa on keväällä kylvettyä viljaa parempi satopotentiaali, mikäli talvehtiminen onnistuu. Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta viime keväänä kylvetty viljasato kuitenkin onnistui. Näin tila saa nautojen ruokintaan tarvittavaa rehua omilta pelloilta, joskin tuotannossa tarvitaan myös ostorehua.

Kotieläintiloilla sääolosuhteiden aiheuttamat tappiot koettelevat erityisen paljon, sillä ala painii koko Suomessa kannattavuusongelmien kanssa. Nummiluikki luettelee kasvaneita kuluja.

– Sähkö, rehut, polttoaineet ja lannoitteet.

Hän sanoo, että tuotannon alkupään kasvavia kuluja on vaikea viedä kuluttajatasolle, sillä välissä on niin monta porrasta, josta kauppakin ottaa oman katteensa.

Suomessa kotieläintilojen vaikeudet ovat jo näkyneet siinä, että tiloja on jouduttu lopettamaan. Nummiluikki sanoo, että myös naudanlihan tuottajista osa on lopettanut tai päättänyt pitää taukoa.

Säiden vaikutus näkyy tilastoissa

Sääolosuhteiden vaikutus esimerkiksi syysviljaan näkyy Salon maaseutupalveluiden tilastoissa. Maaseutupalvelupäällikkö Kirsti Lepistö kaivaa kolmen vuoden tilastot syysvehnästä ja syysrukiista, joista voi päätellä sekä talvituhojen että syksyn kylvöolosuhteiden vaikuttaneen.

– Meillähän ei ole tietoa siitä, miten paljon syysviljaa on kylvetty, Lepistö muistuttaa.

Sen sijaan kevääseen selvinneen syysviljan pinta-alat tiedetään. Viime kesänä Salon pelloilla kasvoi noin 630 hehtaaria syysvehnää ja 650 hehtaaria ruista.

Toissakesänä vastaavat luvut olivat 4 260 (vehnä) ja 780 (ruis).

Kesän 2020 kasvukauden pinta-alat olivat seuraavat: syysvehnää noin 1 800 ja ruista noin 1 000. Näitä lukuja selittää ainakin se, että syysvehnää saatiin kylvettyä huonosti sateisen loppukesän ja syksyn vuoksi.