Urheiluseurat ovat merkittäviä palkanmaksajia, vaikka palkkoja ei kannatakaan kadehtia

0
SalPa tulee olemaan ensi kaudella vielä suurempi palkanmaksaja, kun edustusjoukkue nousi Kakkosesta Ykköseen. Se tarkoittaa käytännössä pelaajabudjetin kaksinkertaistamista. (Kuva: SSS/Marko Mattila)

Veropäivänä katseet kiinnittyvät yksittäisen henkilön tuloihin – oli hän sitten toimitusjohtajasi, lapsesi suosikkitubettaja tai suosikkiohjelmasi juontaja.

Avoimuudella ja tasa-arvolla perusteltua Veropäivää kutsutaan myös kateuspäiväksi, mutta 2020-luvulla kansalaisen ensimmäinen tunne verotietoja selatessa tuskin on enää kateus vaan ihan puhdas uteliaisuus.

Urheilun näkökulmasta veropäivä on kinkkinen tapaus. Palloilukaudet jakautuvat kahdelle eri kalenterivuodelle ja esimerkiksi osa jääkiekkoilijoista rahastoi jopa puolet tuloistaan urheilijarahastoon. Yksilöurheilijoilla taas on mahdollisuus siirtää tulojaan valmennusrahastoon.

Menestyneimmät yksilöurheilijat, kuten maastohiihtäjät Iivo ja Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski tai tennistähti Emil Ruusuvuori pyörittävät omia erittäin vakavaraisia osakeyhtiöitään, joista he nostavat tulonsa.

Urheilijoiden tuloissa eivät näy myöskään valtion verottomat apurahat, jota esimerkiksi seiväshypyn Euroopan mestari Wilma Murto sai viime vuonna 10 000 euroa.

Myös Pärmäkoski ja Kerttu Niskanen saivat viime vuonna suurimman 20 000 euron apurahan, jota voi pitää erittäin härskinä kikkailuna, kun ottaa huomioon heidän osakeyhtiöidensä satojen tuhansien eurojen varallisuuden. Apurahaa ei saa, jos verotettavat tulot ylittävät 80 000 euroa.

Yksittäisten urheilijoiden tulojen tuijottamisen lisäksi veropäivänä on hyvä muistuttaa siitä, että suomalaiset urheiluseurat eivät pelkästään liikuta lapsia ja nuoria sekä organisoi suurinta osaa maamme huippu-urheilusta – urheiluseurat ovat myös entistä merkittävämpiä palkan- ja veronmaksajia.

Suomen palloilusarjoissa pelaavien ammattilaisurheilijoiden määrä kasvoi tasaisesti koko 2010-luvun. Vuonna 2017 Tapaturmavakuutuskeskuksen rekisterin mukaan Suomessa ammattiurheilijan sosiaali- ja vakuutusturvan oli hankkinut itselleen 1 379 palloilijaa (tulot vähintään 11 190 euroa vuodessa).

Myös ammattivalmentajien määrä kasvoi merkittävästi 2010-luvulla. Suomen Valmentajat ry:n vuonna 2019 tekemän arvion mukaan Suomessa on noin 3 200 ammattivalmentajaa, joista kolme neljäsosaa toimii urheiluseuroissa. Määrä ei ole tuosta ainakaan laskenut, joten varovaisenkin arvion mukaan suomalaisissa urheiluseuroissa on tällä hetkellä töissä yli 2 500 valmentajaa.

Puhutaan siis valtakunnallisesti merkittävistä ammattiryhmistä.

Myös salolaisissa seuroissa on entistä enemmän palkattua työvoimaa.

Vielä 2010-luvun alussa salolaisseurojen työllistävä vaikutus oli huomattavasti pienempi. Harvalla seuralla oli useampi palkattu valmentaja tai palkattua toiminnanjohtajaa. Esimerkiksi Vilppaan korisliigajoukkueen palkkabudjetti yli kaksinkertaistui 2010-luvun aikana.

Soittokierros paikallisiin seuroihin paljasti, että tällä hetkellä salolaisseuroissa on työsuhteessa yli 50 henkeä eli yhden keskisuuren yrityksen verran.

Noin puolet työntekijöistä on pelaajia ja puolet valmentajia, toiminnanjohtajia tai muuta toimistoväkeä. Suurin osa työntekijöistä on Vilppaan koripallossa, LP Viestin lentopallossa ja SalPan jalkapallossa.

Vaikka suomalainen urheilu ja koko liikunnan kansalaistoiminta perustuu edelleen seuroissa tehtävään vapaaehtoistyöhön, jonka ensisijaisena tehtävänä on pitää kansanterveyden romahtavia kulisseja pystyssä, on seurat viimeistään nyt huomioitava myös merkittävinä palkanmaksajina – tosin seurojen maksamista palkoista ei kenenkään ole syytä olla kateellinen.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments