Varsasta ratsuksi: Reino tulee kotiin

0
Reino-varsa asteli uuteen kotiinsa hieman varoen vietettyään kuusi tuntia hevosautossa. Reinon ensimmäinen pitkä matka sujui hyvin. Kuva: SSS/Katri Henttonen

Varsan tai aikuisen hevosen ostaminen on aina tuuripeliä. Vaikka kuinka toimisi oikein, saattaa ongelmia tulla.

Käytettyä autoa hankkiessa tietää suurin piirtein mitä saa, kun käy ensin koeajolla. Hevonen on elävä olento, jonka käytökseen vaikuttavat monet eri asiat.

Tutulla tallilla koeratsastuksessa hevonen saattaa käyttäytyä mallikelpoisesti, mutta uudessa kodissa vieraassa ympäristössä siitä saattaa tulla säikky ja hermostunut. Yleensä nämäkin ongelmat helpottavan ajan ja tutustumisen myötä, mutta ensimmäistä omaa hevosta hankkivalle asia saattaa tulla yllätyksenä.

Hevosia on myynnissä monessa eri paikassa. Netistä löytyy erilaisia myyntipalstoja. Lisäksi voi olla yhteydessä esimerkiksi kasvattajiin tai ulkomailta hevosia tuoviin kauppiaisiin. Niin sanottu puskaradio on myös hyvä väylä, kaupan on usein myös sellaisia hevosia, joita ei yleisillä markkinoilla näy.

Hevoskaupoilla on tärkeää huolehtia myyjän rehellisyydestä ja tutustua mahdollisimman hyvin hevoseen. Myös hevosen terveydentila tulee tutkia. Tärkeintä on kuitenkin selvittää, riittävätkö omat resurssit hevosen omistamiseen. Hevosen ylläpito vie rahaa ja aikaa. Sanonta, ”huoleton on hevoseton”, pitää valitettavan hyvin paikkansa.

Omistamisen muotoja on myös monia. Hevosta ei välttämättä tarvitse omistaa yksin vaan hevosen voi hankkia yhdessä jonkun muun tai muiden kanssa. Hevoskimppa onkin nykyään suosittu omistamisen tapa. Moni hevosenomistaja myös tarjoaa hevostaan vuokralle, mikä on helppo tapa tutustua hevosen omistamisen arkeen.

Itse olin 18-vuotias, kun sain ensimmäisen oman hevosen, suomenhevosen tietysti. Olin ratsastanut ratsastuskoulussa yli 10 vuotta ja hoitanut lukuisia hevosia vuosien ajan. Silti hevosen omistaminen oli iso kasvun paikka. Vastuu isosta eläimestä on suuri, niin rahallisesti kuin ajallisesti.

Reinon ystävällinen ilme kertoo paljon sen luonteesta. Kuva: SSS/Katri Henttonen

Olen omistanut hevosen tai hevosia yli 20 vuoden ajan. Paljon on vuosien varrella opittu ja opitaan edelleen.

Ensimmäinen oma hevoseni ei ollut paras mahdollinen ensimmäinen oma hevonen. Luonteeltaan se oli kiltti, mutta menneisyyden traumat olivat tehneet siitä todella läheisriippuvaisen muita hevosia kohtaan.

Lisäksi se oli ratsastettaessa aivan liian vaativa. Entistä ravihevosta ei oltu koulutettu kunnolla ratsuksi, ja alku sen kanssa oli todella hankala. Iso hevonen kiikutti minua pitkin teitä ja metsiä kuin märkää rättiä. Vuosien varrella opin kuitenkin ymmärtämään paremmin tuota todella herkkää tammaa ja yhteistyömme parani.

Kannattaa siis miettiä hyvin tarkkaan, millaista hevosta on etsimässä ja mihin tarkoitukseen. Eri hevosrotuja on jalostettu eri käyttötarkoitukset silmälläpitäen.

Itse ajattelin, että tuleva varsani olisi liinaharjainen suomenhevonen, aivan kuin edesmennyt hevoseni Ykä. Luonteen pitäisi olla sellainen, että se soveltuisi koko perheelle. Terveydentilan pitäisi myös olla hyvä. Hevonen ei saisi aikuisena olla liian pieni, muttei liian isokaan.

Kerroin muutamalle ihmiselle varsahaaveistani ja minulle kaupattiinkin useaa eri hevosta. Lopulta sopivimmalta kuulostavin varsa löytyi netin kautta toiselta puolen Suomea.

Eläinlääkärin sanat ostotarkastuksessa lujittivat päätöstä entisestään. Varsan luonne ja käsiteltävyys on erinomainen, totesi eläinlääkäri.

Ja niin meille tuli uusi hevosystävä, 1-vuotias suomenhevonen Reino. Ei se liinaharjainen kaunotar vaan isokorvainen ja lempeäkatseinen ruunan rupsukka. Väristä olin valmis tinkimään, mutta luonteesta ja terveydentilasta en.

Sarjassa seurataan Reino-nimisen suomenhevosen kasvua ja kehitystä varsasta ratsuksi.