Napapiirin sankarit 4 herättää kysymyksen, miltä esimerkiksi Uuno Turhapuro -elokuvat olisivat tuntuneet jos Vesa-Matti Loiri olisi jossain kohtaa vaihdettu toiseen näyttelijään? Todennäköisesti yhtä epäuskottavalta kuin Jukka Puotilan Turhapuro-imitaatio Uuno Turhapuron pojassa (1993).
Jotain samanlaista, tosin ilman ”Napisten” oman Loirin eli Jussi Vatasen läsnäoloa, on havaittavissa Heikki Rannassa Napapiirin sankareiden nelososassa.
Se, että elokuva uppoaa syvälle Lapin lumiin ei johdu Rannan näyttelemisestä. Hän on elokuvan Paavona, varavatasena oikein hyvä. Varsinaisen Vatasen varjo vain on liian kaikenkattava, ja itse juonikin lähinnä vanhojen sattumusten uudelleenlämmittelyä. Näistä lähtökohdista ja tällaisella käsikirjoituksella Heikki Rannalla on tekemätön paikka.
Päähenkilön ympäriltä on muukin kaveriporukka kaventunut. Jäljellä on vain Räihänen (Timo Lavikainen), nyt vaisumpana kuin kertaakaan ennen. Sekään ei ole Lavikaisen vika, vaan hänelle kirjoitetun kapean roolin.
Samaa vanhaa kliseeksi kutistettua henkilöhahmoaan saa toistaa myös Pamela Tola. Eipä ole hänessäkään puhtia, kuten ei koko tarinassa ja sen henkilöasetelmissa.
Nyt ei juosta digiboksin perässä pitkin kairaa vaan kolutaan Lapin viivasuoria maanteitä etsimässä tofu-pakettia. Sitä ei tahdo löytyä joko siksi että turistikausi ei ole vielä päällä tai sen vuoksi, että Paavon kilpakosija Pikku-Mikko (Kari Ketonen) on Paavoa kampittaakseen tyhjentänyt kauppojen hyllyt Rovaniemelle saakka kaikesta tofusta.
Yhtä valejuustopakettia olennaisempia tasoja Napapiirin sankarit 4:ssa ovat kaverusten välinen syvä ystävyys, jossa naisasiat saavat jäädä hyllylle siksi aikaa kun sydänkohtauksen saanutta taistelutoveria kaahataan sairaalaan.
Juha Wuolijoen ohjaustyön kauneimmassa kuvassa kolme kaveria istuu saunamökin terassilla ympärillään erämaaluonnon suunnaton avaruus – tosin tämänkin kohtauksen käsikirjoitus yrittää pilata laittamalla Räihäsen erikseen kertomaan kuinka kivaa ja kaunista juuri sillä hetkellä onkaan.
Napapiirin sankarit 4 on olevinaan komedia, mutta kovin hymyttömäksi ja ilottomaksi se jää. Eivät kaikki Turhapurotkaan aina naurattaneet, mutta ne olivat hauskoja silti. ”Napis” on hauska vain parissa nokkelassa one-linerissa, jotka nekin perustuvat aina viehättävälle alatyylisyydelle.
NAPAPIIRIN SANKARIT 4 (Suomi 2022). Ohjaus: Juha Wuolijoki. Käsikirjoitus: Pekko Pesonen. Kuvaus: Juge Heikkilä. Leikkaus: Harri Ylönen. Näyttelijät: Heikki Ranta, Mikko Töyssy, Timo Lavikainen, Pamela Tola, Kari Ketonen, Tommi Eronen, Kari Hietalahti, Maarit Poussa, Anna-Leena Härkönen, Pertti Sveholm.
