Hattukauppa houkuttelee helsinkiläisiä – 70-vuotiaan Muotiliike Elisabethin yrittäjä Pirjo Jokiranta ei haikaile eläkkeelle

0
Hattumuoti on tällä hetkellä monipuolista, ja naiset voivat käyttää miestenkin päähineitä, kertoo 70 vuotta täyttävän Muotiliike Elisabethin yrittäjä Pirjo Jokiranta. Hattuliikkeen valikoimasta löytyy myös perinteinen koivistolaishattu, Jokiranta näyttää. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Tervetuloa, kun hatuttaa!

Näin lukee salolaisen hattuliikkeen, Muotiliike Elisabethin, ostoskuitissa. Toivotus kertoo yrittäjä Pirjo Jokirannan iloisesta mielenlaadusta, jolla hän on palvellut asiakkaita jo vuodesta 1974 lähtien. Kun muut hattukaupat ovat vuosien kuluessa väistyneet katukuvasta, Elisabeth on pysynyt.

– Sellainen lause tulee monelta asiakkaalta, että älä vaan lopeta. Se on ihan mahtavaa huomata, hän hymyilee.

Jokirannan äiti Hilja Lehtiniitty perusti Muotiliike Elisabethin vuonna 1952 Helsingintielle. Sieltä kauppa siirtyi nykyiselle paikalleen Annankatu 12:een vuonna 1969.

– 1970-luvulla Salossa oli kuusi hattukauppaa, kolme molemmilla puolilla jokea. Ja kaikki saivat siitä hyvin elannon, Jokiranta muistelee.

Hilja Lehtiniitty (oik.) perusti Muotiliike Elisabethin vuonna 1952 osoitteeseen Helsingintie 9. Elisabeth oli muodikas nimi, sillä Englannin kuningatar Elisabeth oli kruunattu juuri samana vuonna. Kuva: Pirjo Jokirannan albumi

Kun hattujen käyttö väheni, myymälöitä tippui pois yksi kerrallaan, kunnes 1990-luvulla Elisabeth jäi viimeiseksi mohikaaniksi. Moni saattaa ihmetellä, miten yksikään hattukauppa voi enää sinnitellä Salon kokoisessa kaupungissa, mutta vastaus löytyy laajasta asiakaskunnasta.

– Suurin osa asiakkaistani tulee Helsingin seudulta. He ovat aivan taivaassa, kun täällä on vielä kivijalkaliikkeitä. Kun Uudenmaan raja suljettiin keväällä 2020, kaupassani kävi koko kuukauden aikana neljä asiakasta, Jokiranta havainnollistaa.

Jokiranta on tehnyt aktiivisesti kauppaansa tunnetuksi. Viime kesänä hän jalkautui myymään hattujaan Hankoon ja Mathildedaliin. Niissä kauppa käy kesäisin hyvin, kun ihmiset liikkuvat. Lisäksi hänellä on tuotteita myynnissä Taukopaikka Lahnajärvellä.

Turussakin toimii enää vain yksi hattukauppa, mutta Helsingissä on useampia. Läheskään kaikissa niissä ei kuitenkaan enää valmisteta hattuja. Elisabethissa myös hatun teettäminen onnistuu.

– Lisäksi teen myyntiin villakangaslakkeja ja turkishattuja, Jokiranta kertoo.

Suomessa valmistettuja hattuja on nykyään harvassa. Valtaosa hatuista tulee Jokirannan mukaan Euroopasta.

Myymälän valikoimista löytyy satoja erilaisia päähinemalleja ja lisäksi muita asusteita. Pienen otoksen niistä Jokiranta sommittelee näyteikkunaan. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Pirjo Jokirannalle oli jo nuoresta tytöstä lähtien selvää, että hänestä tulee hattukauppias. Hetken häntä houkutteli lastenhoitoala, mutta äiti palautti ajatukset takaisin hattukauppaan.

– Olin täällä äidin opissa koulun jälkeen, hän muistelee.

Yrittäjäksi Jokiranta ryhtyi vain 19-vuotiaana. Elisabethin lisäksi hän on pyörittänyt 1970–80-luvuilla Helsingintie 9:n hattuliikettä, joka toimi Elisabethin entisissä tiloissa. Hän muistelee, että hattukauppojen omistajattaret olivat ennen kaikkien tuntemia, arvokkaita leidejä kultakoruineen ja leveälierisine hattuineen.

– Minä olin vähän eri maata, hän naurahtaa.

Jokiranta toteaa, että vielä 1980-luvulla kaikki vanhemmat ihmiset käyttivät Salossa talvisin päähinettä, mutta nykyään tyyli on muuttunut.

– Ennen kävi enemmän iäkkäitä asiakkaita, mutta nykyään monet vanhemmat ihmiset kulkevat paljain päin. Olen ihmetellytkin, mikä kynnys varsinkin Salossa päähineen käyttöön on, hän miettii.

Nykyään hattukaupassa asioivat monenikäiset ja etsivät päähineitä sekä arkeen että juhlaan. Elisabethin valikoimaan ovat kuuluneet jo 14 vuoden ajan myös miesten hatut, joita aiemmin Salossa myi Eino Heino.

– Viime päivinä on ostettu hattuja ulkona pidettäviin itsenäisyyspäivän tilaisuuksiin, Jokiranta mainitsee.

Häihin hattuja tai kevyempiä hatukkeita ostavat edelleen varsinkin morsiusparin äidit. Myös hautajaisiin ostetaan vielä jonkin verran hattuja.

– Ennen vanhaan naiset ostivat kuolemantapauksen jälkeen mustan hatun, johon kiinnitettiin harso. Hautajaisten jälkeen harso nostettiin ylös ja hattua voitiin käyttää myöhemmin vielä ilman harsoa. Esimerkiksi tällainen tapa on jäänyt täysin pois, Jokiranta kertoo.

Myymälänsä takahuoneessa Pirjo Jokiranta valmistaa hattuja myös tilauksesta. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Muotiliike Elisabeth on avoinna kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaisin. Koska Pirjo Jokiranta pitää kauppaa yksin, hänen elämänsä pyörii tiiviisti myymälän ympärillä.

– Olen eläkeläinen, joka ei osaa lopettaa. Ja minulla on elämänkumppani, joka kannustaa ja tulee aina tarvittaessa auttamaan.

Rakkaasta työstä ei tee mieli luopua.

– Tämä on ihan mukava elämäntapa. Asiakkailta saa paljon hyvää mieltä, Jokiranta kiittää.

– Myös poikani on yrittäjä. Tytär taas työskentelee hattukaupassa Helsingissä.

Elisabeth saattaa siis joskus saada jatkajan jo kolmannesta sukupolvesta.

– Mutta tyttäreni saa tehdä päätöksensä itse, Jokiranta toteaa.

Liikkeen 70-vuotista taivalta ei Elisabethissa kummemmin juhlita, vaan vietetään työn merkeissä.