Miten piirretään mies, jonka takapuoli on kirjojen peitossa?
Tätä kysymystä mietti somerolainen kuvittaja Keanne van de Kreeke suunnitellessaan kuvitusta Hermanni Koppolan lastenkirjaan Mies jonka pyllyn tilalla on hylly (Books on Demand).
Kirjan mies elelee eristyksissä, lukee kirjojaan ja pelkää kohtaamisia muiden ihmisten kanssa. Kunnes eräänä päivänä kaikki kirjat onkin luettu, ja hänen on poistuttava kodistaan löytääkseen uusia kirjoja.
Lämminhenkinen ja hauska satu käsittelee yksinäisyyttä, ujoutta ja itsensä voittamista. Niitä van de Kreekekin pohdiskeli.
– Mietin, olisiko mies voinut vain halutessaan ottaa hyllyn pois vai kasvaako se hänessä oikeasti. Se taas olisi kurjaa. Kuvituksesta ei saa selvää, onko hylly lopulta hänen oma valintansa, van de Kreeke kertoo.
Lastenkirja syntyi korona-aikaan, eivätkä Koppola ja van de Kreeke tavanneet toisiaan lainkaan. Aina kun jotain oli sovittuna, se peruuntui. Koppolan kertomus oli kuvittajalle mieluisa työ.
– Kirjoittaja pyysi kuvituksiin paljon yksityiskohtia, eri perspektiivejä ja värikkyyttä. Muuten työni oli aika vapaata. Kertomus on absurdi mutta arkinen.
Kuvitus vilisee yksityiskohtia, ja aukeamissa on runsaasti katseltavaa. Läpi kirjan mukana vilahtelevat kissa, hiiri, leppäkerttu ja keltainen lintu. Ne ovat van de Kreeken oma lisämauste tarinaan.
– Ne tuovat tekstiin dynamiikkaa ja vahvistavat tunnelmaa. Jos kuva on vauhdikas, jossain näkyy aktiivisia pikkueläimiä. Kun kissa makaa sohvalla, se kuvastaa rahallisuutta. Eläimillä on meneillään aivan oma sivujuonensa. Pienet oliot ja ötökät taas ovat ihan oma vammani, olen tunkenut niitä joka paikkaan, Keanne van de Kreeke naurahtaa.
Korona-aika sotki ja hidasti kirjan julkaisua. Ennen pandemiaa kirjoittajalla oli lupaus kustantamisesta, ja van de Kreeke haki sen perusteella työhönsä apurahoja. Kun kuvittajan työ oli jo alkanut, kustantaja ilmoitti, etteivät he kustanna suomalaisia lastenkirjoja lainkaan.
Keanne van de Kreeke päätti kuitenkin jatkaa työtään. Hän teki kuvat loppuun ja tarjosi teosta Hermanni Koppolan kanssa useille eri kustantajille. Kaikki eivät edes vastanneet, sillä korona-aika oli van de Kreeken mukaan lisännyt kustantamoihin tarjottavien käsikirjoitusten määrää.
– Lopulta kysyin kirjoittajalta, tehdäänkö omakustanne. Tein taiton, hän viimeisteli tekstin ja laitoimme kirjan painoon. Se tuntui liian kivalta jätettäväksi pöytälaatikkoon.
Hollantilaislähtöinen Keanne van de Kreeke on asunut Suomessa yli 20 vuotta ja tehnyt runsaasti kuvituksia muun muassa lastenkirjoihin. Hänen tuntumansa on, että kustannussopimuksia on yhä vaikeampaa saada.
– Tuntuu, että ihmiset tekevät paljon enemmän kirjoja, mikä tuo haasteita muillekin. Ala on myös muuttunut: korvaukset ovat huonontuneet, ja omakustantamisesta on tullut normaalimpaa. Vähänkin erikoisemmat projektit julkaistaan omakustanteina.
Keanne van de Kreekellä on parhaillaan meneillään useita eri kuvituksia. Ensi keväällä ilmestyy Veera Vähämaan kirjoittama Numerovoron jäljellä -kirja (Myllylahti), joka on kolmas osa nuorille suunnattua Etsivätoimisto Muro -sarjaa. Työn alla on kuvitus myös toiseen Vähämaan tarinaan.
– Teen aina samaan aikaan monenlaisia töitä. Normaaliin lastenkirjaan menee kahdesta kolmeen kuukautta. Yksi valmis kuva veisi pari päivää, jos tiedän mitä tehdä ja teen vain sitä.
Yhteistyö Hermanni Koppolan kanssa kiinnostaisi kuvittajaa vastaisuudessakin.
– Hänen tarinansa sopivat minun tyyliini.
Van de Kreeke sai hiljattain valmiiksi kuvat hiukan erikoisempaan projektiin. Hän tekee tyttärensä kanssa kuvakertomusta nimeltä Demeter, joka kertoo kreikkalaisen tarun jumalattaresta ja hänen tyttärestään.
– Demeter kuvaa kasvun prosessia. Tyttäreni Jaate Serlippens on tatuointiartisti, ja hän tekee viivapiirroksistani tatuointeja ihmisille. Tatuoinneista otetaan kuvia, joista tehdään pieni kirjanen. Osa tuotoista menee Naisten linjalle, van de Kreeke kertoo.
Joulussa tärkeintä on läheisyys
Keanne van de Kreeken jouluun eivät kuulu perinneruuat, eivät sen paremmin hollantilaiset kuin suomalaisetkaan. Hänelle tärkeintä joulussa on yhdessä oleminen.
– Vietän joulua lasteni kanssa. Olemme yhdessä ja teemme ruokaa. Tyttärien toiveissa oli jotain ei-perinteistä – nuoret ihmiset katsovat Tiktokista, että mitä he haluavat syödä, van de Kreeke kertoo.
Van de Kreeken lapsuuteen kuului kerstsronk-jälkiruoka, joka tehdään joko jäätelöstä tai kakkutaikinasta. Jälkiruoka näyttää puunrungolta, ja se koristellaan. Itse hän ei ole samaa herkkua valmistanut.
– En ole maailman suurin jouluihminen. Minulle riittävät valot ja vähän koristeita. Tärkeintä on nauttia toisten seurasta.
