”Kaikkien suurten tarinoiden pohjana on rakkaus” – perniöläisellä Johannes Alarannalla kolmen kirjan vuosi

Sisältää seksiä ja väkivaltaa.

Näillä sanoilla perniöläinen Johannes Alaranta on mainostanut tuoretta esikoisromaaniaan Martta ja Maria (Väyläkirjat).

– Eihän ihmiset sitä muuten osta, Alaranta nauraa hekottaa.

– Moni on tosin nimestä luullut, että kirja on uskonnollinen. Sukulaiset ihan säikähtivät.

Alaranta työskentelee pappina, mutta uskonnollinen teos Martta ja Maria ei ole, vaan rakkaustarina. Kirja sijoittuu jälleenrakennuksen aikaan, sotavuosien jälkeiseen ajanjaksoon.

Samaa aikakautta ovat kuvanneet tämän syksyn teoksissaan myös ainakin Tommi Kinnunen ja Minna Kettunen.

Kinnusen Pimeät kuut -kirjan päähenkilö on syrjäseudulle töihin joutuva opettajatar, ja myös Alarannan kirjan Maria on pikkupaikkakunnalle asettuva opettaja. Hahmoja yhdistää myös ylenkatsova suhtautuminen oppilaisiin.

Alaranta on ollut kirjojen yhtäläisyyksistä hämmentynyt. Hän oli miettinyt tarinaansa 10 vuotta ja luki Kinnusen kirjan vasta, kun Martta ja Maria oli jo painossa.

– Ihmettelin, että mitä tämä nyt oikein on. On koomillista, että monessa kirjassa on sama ajanjakso. Kertoo jostain henkisestä syvävirtauksesta, että moni pyörii saman aihepiirin ympärillä.

Alaranta arvelee, että runsaslukuisten sotakuvausten jälkeen fiktiossa on siirrytty nyt ajassa eteenpäin. Sotavuosina syntyneiden ja suurten ikäluokkien jälkeläiset katsovat sodan seurauksia, eivät enää taisteluita.

– Kirjoittaessani mietin, että Suomessakin jotkut tahot hyötyivät sodasta. Sitä ei vaan saa ääneen sanoa. Olen usein ajatellut, että oli myös heitä, jotka eivät olleet sodassa sankareita – omissa puheissaan kylläkin.

Martta ja Maria sai alkunsa, kun Alaranta sai vuosia sitten selkeän mielikuvan ahdistuneesta, sodasta selvinneestä miehestä, joka polttaa vanhassa tuvassaan piippua.

Miehestä muotoutui esikoisromaanin Juho, katkera veteraani. Juho tuntee syyllisyyttä siitä, että selvisi hengissä, ja vihaisuudesta on tullut hänelle normaali olotila.

Juhon naapurissa asuu lapsuudenystävä Martta, jolle sotaleskeksi jääminen on ollut pääsy vapauteen ankarasta avioliitosta. Paikkakunnalle muuttava Mariakin saa Juhon tunteita heräämään.

Rakkaudesta kirjoittaminen oli Alarannalle luontevaa.

– Olen aina ajatellut, että kaikkien suurten kertomusten pohja on rakkaustarina. Toinen kustannustoimittajani tosin sanoi, että on täysin epäuskottavaa kirjoittaa, että rakkaus voi muuttaa toista ihmistä. Itse ajattelen, että rakkaus voi muuttaa maailmaa.

Alaranta kertoo joutuneensa väittelemään tekstistään kustantamon kanssa. Yhtäällä vaadittiin synkän tunnelman pysymistä kirjan loppuun saakka, toisaalla taas oltiin sitä mieltä, että erään ystävyyttä syvemmän tunteen mahdollisuudestakaan ei olisi saanut kirjoittaa.

Alaranta ei antanut periksi, ja tarina säilyi hänen haluamassaan muodossa.

Johannes Alaranta on lähtöisin Merijärveltä Pohjois-Pohjanmaalta. Kirja ei sijoitu tarkkaan paikkaan, mutta Merijärven murre kuuluu kirjan maaseudun väen repliikeissä:

”Saunahan se päriää yksinänsä, kun isken vain pesän täyteen koivuhalakua.”

Oman sukunsa tarinoita Alaranta ei ole kirjassa hyödyntänyt. Mitä nyt yhden sivujuonen verran: hänen sukulaismiehensä oli tehnyt paljon töitä ja rikastunut, kunnes rakastui väärään ihmiseen.

– Hän löysi pahansisuisen akan, joka varasti rahat ja ajoi miehen kirveen kanssa hankeen. Mies lähti tyhjin käsin pois.

Entä mitä miettii Alaranta markkinoimastaan seksistä ja väkivallasta kirjassa?

– Kyllä lupaus pitää paikkansa, mukana on hennosti molempia. Sodasta ei voi ilman väkivaltaa kirjoittaa, se on likaista koko ajan.

Suunnitelmissa uusia käsikirjoituksia

Martta ja Maria -romaani on Johannes Alarannan kolmas kirja tänä vuonna. Keväällä ilmestyi yhdessä Ritva Uhingin kanssa tehty tietokirja kirja Herkästi särkyvää – Ripin ja sielunhoidon kipupisteitä (Väyläkustannus) ja kesällä Perniön Pyhän Laurin kirkon historiaa koonnut omakustanne.

Perniön aluekappalaisena työskentelevä Alaranta opiskelee parhaillaan psykoterapeutiksi ja on Salon kaupunginhallituksen jäsen (kesk.). Mistä kirjoihin riittää aikaa?

– Kolme kirjaa samana vuonna oli vahinko, ne sattuivat osumaan tähän vuoteen. Olen tehnyt niitä aamuyön tunteina. Herään viideltä kirjoittamaan, silloin aivoni toimivat parhaiten. Olen aina ollut hätäinen luonne, Alaranta naurahtaa.

Herkästi särkyvää -kirjaan Ritva Uhinki pyysi Alarantaa työparikseen. Perniön kirkon historiikki puolestaan lähti tarpeesta: kirkon kesäoppaille ei ollut tarjolla materiaalia kirkon esineistöstä ja vaiheista.

– Kirja ei ole historiantutkimus, vaan siinä kerrotaan kirkon päävaiheet. Siitä tulevat rahat menevät perniöläisten perheiden auttamiseksi.

Pyhän Laurin kirkko on kuvattuna kirjan kanteen erikoisesta näkökulmasta, Alarannan naapurin katolta.

– Olin maalaamassa kattoa kauniina kesäpäivänä. Seisoin savupiipun vieressä ja mietin, että näkyypä kirkko erikoisesti. Siitä suunnasta kirkkoa ei kuvata koskaan.

Alarannalla on parhaillaankin työn alla lukuja kirjaan. Hän kirjoittaa muun muassa politiikkaosuuksia ralliautoilija Ari Vatasen elämäkertaan, joka ilmestyy ensi vuonna.

Alaranta ja kokoomuksen silloinen europarlamentaarikko Vatanen tutustuivat vuosia sitten, kun Alaranta työskenteli Euroopan parlamentissa Paavo Väyrysen (kesk.) avustajana.

– Seuraavat mahdolliset tietokirja-aiheeni liittyvät opintojeni takia psykoanalyysin maailmaan ja sen suhteeseen uskontoon. Siitä aion joskus kirjoittaa.

Myös fiktion kirjoittaminen kiinnostaa Alarantaa. Aihekin on jo kehkeytymässä.

– Tietokirjoissa kaiken on oltava oikein, mielikuvituksesta lähtevä kirjoittaminen on vapaampaa. Vapaus houkuttelee.