”Kun haavoituin, luulin kuolevani” – Otto Virkki Imatralta oli yksi presidenttiparin vieraista lottien ja veteraanien juhlatilaisuudessa

0

Imatralainen Otto Virkki, 98, on yksi veteraaneista, jotka oli torstaina kutsuttu Presidentinlinnaan presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion isännöimään juhlatilaisuuteen. Paikalla oli toistakymmentä veteraania ja puolisenkymmentä lottaa, useimmilla omainen saattajanaan.

–  Kyllähän se mukavalta tuntuu, että meikäläisiä muistetaan – ettei ihan unohdeta, kuten tässä välillä oli, sanoi Virkki juhlan jälkeen STT:n haastattelussa.

Hyvän kahvituksen lisäksi juhlaan kuuluivat muun muassa presidentin tervetulosanat sekä Jääkärimarssi Kaartin soittokunnan esittämänä. Musiikkia esitti myös Total Cello Ensemble.

Lotat ja veteraanit ovat monena vuonna olleet kunniavieraita itsenäisyyspäivän juhlassa Presidentinlinnassa. Tänä vuonna heitä ei kuitenkaan terveysturvallisuuden vuoksi ole kutsuttu itsenäisyyspäivänä Linnan juhliin, vaan heille järjestettiin oma tilaisuus.

Viime vuonna itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa pidettiin ilman vieraita koronapandemian takia. Linnan juhlien sijaan televisiossa näytetyssä lähetyksessä kuultiin presidenttiparin haastattelu ja veteraanien, lottien sekä koronaviruspandemian aikana ansioituneiden henkilöiden ajatuksia. Myös vuonna 2020 perinteinen Linnan vastaanotto jäi viettämättä koronaepidemian vuoksi.

Ajokortti on vielä voimassa

Otto Virkki asuu nykyisin yksin omassa kodissaan Imatralla. Hoitaja käy pari kertaa päivässä. Virkki keittelee itse aamupuuronsa ja käy usein lounaalla Imatran kylpylässä.

–  Ajokortti on vielä voimassa kevääseen saakka, hän kertoo.

Virkki käy edelleen keilaamassa muutamia kertoja viikossa. Hän pelasi pitkään myös lentopalloa, mutta nyt ei vanhoja pelikavereita enää ole elävien kirjoissa.

Erityisen hyvällä Virkki muistelee niitä otteluita, jotka pelattiin silloisen presidentin Mauno Koiviston Sikariporras-joukkuetta vastaan. Koiviston hän muistaa varsin hyvänä lentopallon pelaajana.

–  Helsingin veteraanien kanssa pelattiin aika monta vuotta. Koivisto oli kyllä pelin herra, kun hän oli toisella puolella.

”Hyvä henki, vaikka pelottikin”

Otto Virkki syntyi Koivistolla Karjalan kannaksella toukokuussa 1924. Isä kuoli, kun Otto oli pieni poika. Perheeseen kuului näkövammainen veli ja kaksi sisarta.

Jatkosodan alkaessa Virkki oli 17-vuotias. Hänet määrättiin vuonna 1941 palvelukseen Viipurin ilmavalvontakomppaniaan. Alokaskoulutuksen hän kävi Johanneksessa ja kävi sen jälkeen aliupseerikurssin. Sittemmin hän oli ryhmänjohtajana Lappeenrannassa ja vuodesta 1943 alkaen maanmittauskomennuksessa Viipurissa. Sotilasarvoltaan Virkki on alikersantti.

–  Oli pitkä, pitkä aika, että en miettinyt sotajuttuja. Nyt viime vuosina ne ovat palanneet, hän sanoo.

Talvella 1944 Otto Virkki määrättiin rintamalle. Hän taisteli kesäkuulle asti joukko-osastossa JR7, Ohdan lohkolla melko lähellä Leningradia eli nykyistä Pietaria.

–  Oli siellä monta toveria ja hyvä henki, vaikka pelottikin.

Monta toveria myös kuoli ja haavoittui. Rauhan tultua aika ja ikääntyminen ovat tehneet tehtävänsä.

–  Kyllä se on viikate heilunut.

Samassa joukko-osastossa taisteli viimeinen elossa ollut Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt, joka kuoli vuonna 2020. Otto Virkki oli laskemassa seppelettä Gerdtin haudalle.

Päähän jäi 13 sirpaletta

Kesäkuun 9. päivänä alkoi Neuvostoliiton suurhyökkäys ja kova tykistötuli. Seuraavana päivänä Virkki haavoittui, ja hänet vietiin ensin kenttäsairaalaan ja sitten Viipurin sotilassairaalaan. Myöhemmin kesäkuussa Viipurin sotilassairaala evakuoitiin, ja Virkki päätyi hoidettavaksi Seinäjoelle.

–  Kun haavoituin, luulin kuolevani. Mä tiedän, mitä kuolema on.

Haavoittuminen osoittautui vakavaksi: Virkin päähän oli tunkeutunut peräti 13 kranaatinsirpaletta. 20-vuotias nuori mies menetti kokonaan kuulon vasemmasta korvastaan, ja oikeankin korvan kuulohermo vaurioitui. Erilaiset kivut ovat vaivanneet pitkin aikuisikää.

Siviiliin Otto Virkki pääsi toukokuussa 1945. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä hän on ehtinyt toimia monenlaisilla ammattialoilla: kuorma-autonkuljettajana, hissiasentajana, maanmittaustöissä, opaskoirien koulutuksessa. Ennen asettumistaan Imatralle hän on asunut muun muassa Elimäellä, Raaseporissa ja Haminassa sekä pidempiä aikoja Hangossa ja Helsingissä.

Ensimmäisestä avioliitosta syntyi kaksi poikaa, jotka eivät ole enää elossa. Toisesta avioliitosta Virkillä on kolme tytärtä. Heistä nuorin, Kaisa Koskinen, tuli torstaina isänsä saattajaksi Presidentinlinnan juhlatilaisuuteen.

–  Tyttäreni on ollut minulle suuri apu viime vuosina, sanoo Virkki.

Lapsenlapsia Otto Virkillä on seitsemän, ja myös lapsenlapsenlapsia on kasvamassa.

Elina Korkee