Miten suhtautua Vilppaaseen? Potentiaali kuplii koko ajan, mutta tällä kertaa flow’n vei tulostaulu

0
Vilppaan Jalon Pipkinsin (kesk.) viimeviikkoiset hyökkäyspään onnistumiset vaihtuivat pelitilanneheittoprosenttiin 22,2 ja plusmiinuslukemaan -26. (kuvat: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo)

Potentiaali (himmeähkön) mitalin joukkueesta kuplii Salon Vilppaassa ilmiselvästi. Huono joukkue ei kiri edes kotisalissa edes matkustamisesta rasittunutta Karhubasketia vastaan 18 pisteen tappioasemasta vain kahden pisteen päähän.

Jos se joukkue olisi erittäin hyvä tai edes hyvä pidempiä aikoja, ei se myöskään sulaisi lähes jokaisessa ottelussa samalla tavalla kuin Vilpas suli viimeisellä neljänneksellä. Yksittäiset ottelutilanteet 19–37 ja 66–68 sekä lopputulos 78–93 pelkistävät itse asiassa koko alkukauden sujuvasti.

– Me näytämme välillä todella hyvältä, mutta emme saa niitä jaksoja kovin pitkiksi, totesi Vilppaan kapteeni Mikko Koivisto.

Lehdistötilaisuuden yleisin sana taisi olla tulostaulu eri muodoissaan. Pelikello alkoi elää omaa elämäänsä päätösneljänneksen alussa Karhubasketin johtaessa neljällä pisteellä.

Noin kuuden mittaisen tauon aikana tajusi, kuinka hyvin Vilppaan toimitsijapöytä on näinä vuosikymmeninä Salohallissa työskennellyt. Moisia pitkiä pausseja on jouduttu todistamaan todella harvoin.

Tätä seuranneet noin kolme ja puoli minuuttia Karhubasket voitti pistein 15–4 ja ratkaisi samalla ottelun. Vilppaan flow hajosi taas niin kovin pieneen asiaan.

– Fokus katosi (tulostaulu)tauon aikana. Ei tämä siihen mennessä meiltä huono matsi ollut. Olemme menneet koko ajan eteenpäin, pohti Vilppaan päävalmentaja Jussi Savolainen.

– Kunhan saisimme yhden täysin ehjän pelin, jolloin tietäisimme mitä se vaatii ja miltä se tuntuu sen jälkeen, kun kaikki ovat antaneet täyden energian meidän yhteiseen tekemiseemme, hän jatkoi.

Ero lokakuun loppuun on havaittavissa. Vilpas on kokonaisuutena sitä aikaa hieman parempi joukkue, vaikka niin pitää tietysti ollakin. Ovathan joukkueen kokemattomat ulkomaalaispelaajat nyt jo edes vähän enemmän tottuneita eurooppalaiseen koripalloon.

– Tottakai kokemattomuus näkyy joidenkin kohdalla joissain asioissa. Toisaalta sellaisen asian taakse ei voi piiloutua – meillä on nämä pelaajat, ja näillä pelaajilla pelin on koko ajan parannuttava. Positiivista on nähdä se, että olemme välillä oikeasti tosi hyviä, Koivisto pohtii.

Niin, tässä kohdassa tullaan siihen, miten Vilppaaseen pitäisi suhtautua. Miettiäkö vuodesta 2017 lähtien aina joko runkosarjan voittaneen ja/tai finaalissa pelanneen seuran kannalta vai aidosti nykytilannetta pohtien?

Viime kaudella Vilpas oli vastaavan Karhubasket-kotiottelun jälkeen täsmälleen samassa kuuden voiton ja seitsemän tappion tilanteessa kuin on nyt. Vuosi sitten Vilpas voitti Jeremiah Woodin kuntouduttua kahdeksasta kyseistä 6–7-saldoa seuranneesta ottelusta kuusi ja pelastautui viimeisen runkosarjaottelun tappiosta huolimatta ylempään jatkosarjaan.

Ylemmässä jatkosarjassa se ylsi kolmanneksi ja suotuisalla pudotuspelikaaviolla hopealle.

Nyt ei ole Woodia, mutta aiempina vuosina joukkueesta on noussut esin kokemattomia pelaajia (Desmond Williams, Javontae Hawkins, Tim Coleman, Jamuni McNeace, Myles Stephens ja Brian Fobbs). Nouseeko nyt, kysytään etenkin KeyShawn Feazellin ja Jalon Pipkinsin kohdalla. Edellytyksiä on.

Pipkinsiltäkin tarvittaisiin puolustuksen lisäksi lauantaina näkymättömiä hyökkäyspään onnistumisia, sillä takakentän rotaatio kapeni Roope Ahosen verran. Ahonen on Savolaisen mukaan sivussa ainakin joulutaukoon asti, minkä jälkeen tilannetta katsotaan uudestaan.

Vilppaan joukkueenjohtaja Keijo Poutiainen oli laatinut ennen ottelun alkua musavisan. Pieni potpuri tähän väliin:

On onni täällä pieninä palasina. Tämän kauden Vilppaan osalta pitää toistaiseksi paikkansa.

Annoin pikkusormen, se vei koko käden. Näin se tuppaa Karhubasketia vastaan olemaan. Ja mikä muiden joukkueiden kannalta pahaenteistä, pitää muistaa ettei joukkueessa ole edelleenkään kaikki palaset mukana.

Loukkaantuneen sentterin Theo Johnin korvaajaa on etsitty jo pitkään ja aktiivisesti. John taas oli korvaaja viime kauden korivahdille Simeon Carterille. Manny Patterson on jäänyt pieneksi kansainvälisissä otteluissa.

– Ei vain ole löytynyt etsimämme kaltaista pelaajaa, vaikka paljon on tehty työtä. Tarvitsemme sellaisen, joka tuo Daniel Dolenciin verrattuna erilaisia asioita eli jolle voi syöttää palloa ylemmäs. Uuden miehen pitää olla myös selkeästi vahvistus, luonnehtii Karhubasketin päävalmentaja Janne Koskimies.

Kun ruvetaan miettimään laajempaa tai vähän kapeampaakin maajoukkuerinkiä, pomppaa Severi Kaukiaisen pää 185 senttimetrin korkeudelta esiin. Kahdeksan koriin johtanutta syöttöä, nolla pallonmenetystä, 12 pistettä ja +22 alle 25 peliminuutissa. Ei huono ja samalla takuu siitä, että Cameron Jonesin pystyi penkittämään viiden menetyksen jälkeen lähes koko viimeisen vartin ajaksi.

Mua polttaa liekit rovion. Ei nyt mennä Vilppaan suhteen näin dramaattiseksi, vaikka Salkkari onkin suhtautunut alkukauden pelaamiseen kriittisesti.

Severi Kaukiainen (vas.) piti pallosta hienosti huolta.

MIESTEN KORISLIIGA

Vilpas–Karhubasket 78–93 (17–28, 25–27, 24–16, 12–22)

Vilppaan pisteet/levypallot: Jalon Pipkins 7/2, Quentin Goodin 10/5/5 syöttöä, KeyShawn Feazell 12/12, Perttu Blomgren 12/6, Mikko Koivisto 9/1, Juho Nenonen 9/1, Niilo Kärkkäinen 2/1, Riku Laine 8/0, Isaiah Crawley 10/6.

Karhubasket: Cameron Jones 6/1, Henri Kantonen 12/5, Daniel Dolenc 14/3, Teemu Suokas 4/0, Manny Patterson 7/3, Severi Kaukiainen 12/3/8 syöttöä, Eero Innamaa 3/3, Miikka Marttinen 14/3, Joona Hakamaa 11/0, Jaye Crockett 6/0, Lee Skinner 4/10.

Levypallot: 36–38
Syötöt: 13–17
Menetykset: 15–14

Heittoprosentit:
1 p: 80–100
2 p: 49–50
3 p: 33–44

Tuomarit: Miltos Ioannidis, Karol Kowalski, Jouni Tilli.
Yleisöä: 1 204

OHO!

Kaikki Karhubasketin 11 pelaajaa olivat tehneet vähintään kaksi pistettä ajassa 11.11. Viisi parasta pistemiestä olivat suomalaispelaajia.

Vilppaan seuraava ottelu: ke 7.12. Pyrintö–Vilpas klo 18.30

Forza Vilpura tienasi Vilppaalle yhden pisteen