Seitsemän kuukauden ikäinen Mauno istuu äitinsä Iida Örlingin sylissä. Poika ei arastele tai ujostele, pikemminkin päinvastoin: nuorukaisen hymy on herkässä, vaikka läsnä on tuntemattomiakin aikuisia.
– Maunolla on kaikki hyvin. Hän kasvaa ja on kovin nauravainen, Iida-äiti toteaa.
Samanlaista viestiä antaa myös terveydenhoitaja Krista Virtanen.
– Maunolla on kaikki mallillaan, hän kiteyttää.
Virtanen ja Mauno eivät tosiasiassa ole toisilleen täysin vieraita.
– Olemme tavanneet neuvolassa nyt jo muutaman kerran. Toivottavasti yhteistyömme jatkuu vielä pitkään, Virtanen hymyilee.
Itsestäänselvyys saman henkilön kanssa asioiminen ei ole.
– Raskausaikanani hoitajat vaihtuivat aika tiuhaan, Iida Örling selventää.
– Syntyy luottamusta, jos pääsee saman hoitajan vastaanotolle. Eikä tarvitse aina kerrata samoja asioita uudelleen ja uudelleen, hän jatkaa.
Suomen ensimmäinen neuvola aloitti toimintansa Helsingissä vuonna 1922, siis tasan sata vuotta sitten. Vuonna 1944 annettiin laki, jonka mukaan joka kuntaan oli vuoteen 1949 mennessä perustettava äitiys- ja lastenneuvola.
Maunokin on jo neuvolakäyntien kokenut konkari, vaikka ikää hänelle on karttunut vasta verrattain vähän.
– Käyntejä oli Maunon synnyttyä parin viikon ja sittemmin kuukauden välein. Nyt väli on harventunut kahteen kuukauteen, Iida Örling kertoo.
Kun Maunolla tulee mittariin täysi vuosi, neuvolakäynnit harvenevat entisestään.
– Puolentoista vuoden iässä järjestetään lääkärineuvola, sen jälkeen käyntejä on vuoden välein, Krista Virtanen valaisee.
– Käyntitiheys on tosin aina yksilöllinen. Neuvolaan pääsee useamminkin, jos tarvetta ilmenee, hän jatkaa.
Maunoa ei haittaa, vaikka Virtasella on päällään korona-ajoilta tuttu kasvomaski.
– Meillä on edelleen maskipakko, mutta lapset ovat maskipäihin jo tottuneet, Virtanen sanailee.
Maunon 3-vuotias isoveli Aapo syntyi koronapandemian kynnyksellä.
– Korona-aikana neuvolatoiminta oli keskitetty Halikkoon, pääterveysasemalla jututettu Örling muistelee.
Neuvola- kuten muutkin sote-palvelut siirtyvät vuodenvaihteessa kunnilta hyvinvointialueiden järjestettäväksi, ja neuvolatoiminta kuuluu tulevilla hyvinvointialueilla perhekeskusten toiminnan piiriin.
Krista Virtanen uskoo hyvinvointialueen pyrkivän neuvolakäytäntöjen yhdenmukaistamiseen.
– Meillä tehdään joitain asioita hyvinkin eri tavalla kuin vaikkapa Turussa, hän mainitsee.
Myös Iida Örling allekirjoittaa näkemyksen.
– Olin raskaana samaan aikaan kuin turunseutulainen tuttavani. Siellä ainakin reagoidaan asioihin nopeammin kuin täällä Salossa, hän kokee.
Virtanen muistuttaa, että Turussa on tarjolla myös avoneuvolapalveluja.
– Neuvolaan voi siis mennä jonotusnumerolla. Meillä täytyy kaikissa tapauksissa varata ensin aika, hän selventää.
”Kun lääkärille on tarvetta, ei ketään tahdo saada kiinni. On otettava yhteyttä yksityiseen puoleen.”
Jos Iida Örling saisi vaikuttaa Salon neuvolapalveluihin, hän lisäisi lääkäriresursseja.
– Täällä taitaa olla lääkäri paikalla kerran viikossa. Vanhempani ovat kertoneet, että kun minä olin lapsi, neuvolalääkäri oli läsnä joka arkipäivä, Örling toteaa.
– Kun lääkärille on tarvetta, ei ketään tahdo saada kiinni. On otettava yhteyttä yksityiseen puoleen, hän lisää.
Krista Virtanen muistuttaa, että kipeät lapset hoidetaan asiakkaan omassa terveyskeskuksessa lääkärin vastaanotolla. Neuvoloissa lääkärit tekevät ainoastaan määräaikaistarkastuksia.
Salon neuvolapalveluihin ei ole tulossa suuria muutoksia, vaikka sote-uudistus näkeekin pian päivänvalonsa.
– Asiakaskontaktin turvaaminen pysyy ensisijalla jatkossakin, Virtanen tiivistää.
Salon itäisen avoterveydenhuollon osastonhoitaja Riitta Ahlqvist allekirjoittaa Virtasen näkemyksen.
– Äkkinäisiä muutoksia ei tule. Toimipisteet ja neuvolapalvelut pysyvät entisellään.
Salossa on lähineuvoloita pääterveysaseman lisäksi läntisellä terveysasemalla, Uskelankadulla, Tupurissa, Halikossa, Kiikalassa, Kiskossa, Kuusjoella, Muurlassa, Perniössä, Perttelissä ja Suomusjärvellä. Muurlan ja Kiskon toimipisteissä on tarjolla lastenneuvolapalveluja, muissa toimipisteissä sekä äitiys- että lastenneuvolapalveluja.
– Muutoksia on tulossa lähinnä hallinnon puolelle ja valmistelut ovat vielä pahasti kesken. Esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueen perhekeskuspäälliköt ovat vielä valitsematta, Ahlqvist tietää.
Terveydenhoitolaki määrittelee tarkat raamit neuvoloiden käytännön toiminnalle. Siirtyminen hyvinvointialueaikaan tarkoittaa kuitenkin eittämättä sitä, että palveluja pyritään kehittämään tavalla tai toisella.
– Kehitystyötä ei ole syytä tehdä vain kehittämisen vuoksi, vaan asiakkaan on oltava keskiössä, Ahlqvist näkee.
– Miten kohtaamme asiakkaan, mitkä ovat hänen yksilölliset tarpeensa, miten olemme tavoitettavissa, Ahlqvist luettelee mahdollisia kehityskohteita.
Kansallinen ja kaupungin sisäinen lääkäri- ja hoitajapula heijastelee myös Salon neuvolapalveluihin.
– Periaatteemme on, että asiakas kohtaisi jokaisella käyntikerralla samat, tutut ihmiset. Tätä emme kuitenkaan voi taata, Ahlqvist toteaa.
– Keskusta-alueen ulkopuolelle on vaikeaa rekrytoida varsinkin lääkäreitä. Myös terveydenhoitajien toimiin tulee vähemmän hakemuksia keskustan ulkopuolella oleviin toimipisteisiin. Olemme kuitenkin onnistuneet palkkaamaan Saloon erittäin päteviä ja ammattitaitoisia terveydenhoitajia, ja siitä olen kiitollinen, hän päättää.
Tuota minä olen pelännytkin – mikään ei muutu. Haastatellun mukaan ennen lääkäri oli tavattavissa joka päivä, nykyään kerran viikossa. Kaikki jatkuu yhtä huonona.
Jos haluaa palvelua, maksat yksityiselle. Jos ei varaa, niin jonottaa ja odottaa julkiselle.