Riutan torppaan poikkeaville avautuu näkymä 1800-luvun lopun jouluaikaan. Someron Torppamuseossa on vielä tämän viikon esillä vanhan ajan joulu, jollaista talossa on saatettu viettää.
– Koristelu on yksinkertainen ja pelkistetty kuten se vielä tuolloin jouluna oli, Somero-Seuran puheenjohtaja, museoemäntä Marika Haapala kertoo.
Katossa on himmeli, lattialla olkia ja pöydällä palavat käsinvaletut kynttilät. Myös katajaa on katkottu sisälle tuomaan tuoksua.
– Oljilla on peuhattu joulun aikaan, Marika Haapala huomauttaa.
Torppaan ei ole tuotu kuusta, vaikka niitä joissain taloissa jo tuohon aikaan oli.
– Joulupuut yleistyivät myöhemmin, Haapala tietää.
– Lahjojakaan ei juuri annettu, ellei sitten käyttöesineitä.
Somero-Seura kypsytteli useamman vuoden ajan ajatusta laittaa esille näyttely vanhan ajan joulusta. Lopullisen sysäyksen antoi kesällä saatu lahjoitus, joka sisälsi tuomaanristin. Puusta vuoltu lasturisti on perinteinen suomalainen joulukoriste, joka on asetettu ikkunalle, pöydälle tai senkin päälle Tuomaan päivänä 21. joulukuuta.
Sananlaskun mukaan Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi. Perinteinen jouluaika päättyy 13. tammikuuta olevaan Nuutin päivään.
Museossa on esillä toinenkin tuomaanristi, mutta kummankaan tekijät eivät ole tiedossa.
Someron Terttilässä alunperin sijainnut Riutan torppa oli 1800-luvun lopulla vauras. Sen omistuksessa oli 17 peltohehtaaria, ja kotivävyksi tullutta, torpan Matilda -tyttären kanssa avioitunutta Kalle Rantasta pidettiin kyvykkäänä isäntänä.
Isännän paikalle on katettu tinalautanen ja muille puulautaset. Joulupöydän antimet on tilattu vantaalaiselta huovuttaja Anu Vuoriselta, joka innostui toimeksiannosta niin, että teki sahdinkin kolmesti ennen kuin oli tyytyväinen sen vaahtoon.
Sahdin lisäksi pöytään on nostettu juureslaatikko, muikkua ja silakkaa, ohrapuuro kiisseleineen, ruisleipä, ohramallasleipä ja voita sekä makeita rinkeleitä ja pikkuleipiä. Avohellan tulella muhii riistapata ja makkarat paistuvat pannulla.
Marika Haapala arvelee torpan joulutunnelman olleen harras.
– Kalle Rantasen tiedetään olleen uskonnollinen ja osanneen laulaa kauniisti, mutta myös vitsailla. Raamattua on varmasti luettu ja laulettu virsiä ja joululauluja. Tuskin niin tiukkapipoista on ollut, ettei oljilla olisi leikitty, Haapala nauraa.
Riutan torpan perheeseen syntyi kymmenen lasta, joten vilskettä on piisannut.
Vielä torstain ja perjantain avoinna oleva joulunäyttely kutsuu kävijöitä kynttilänvaloon kello 14–18.
– Ihmeesti kynttilät valaisevat pimeässä. Tunnelmaa on kehuttu, Haapala sanoo ja aloittaa kerrospukeutumisen pärjätäkseen kylmässä rakennuksessa seuraavat neljä tuntia.
Jalkaansa hän vetää kolmet sukat ja miehensä kengät, jotta varpaat mahtuvat liikkumaan.
– Olen suonut useamman ajatuksen täällä asuneille, sillä kylmähän tässä tuvassa on talvella ollut, vaikka uunissa on ollut tuli.
Näyttely rakennettiin kahden jouluviikon ajaksi, mutta Marika Haapala lupaa jatkoa ensi vuodeksi.
– Tarkoitus on jatkaa joulunäyttelyn kokoamista ensi vuonna ja pitää torppaa vastedes joulunaikaan avoinna.
Joulunäyttelyn suosio on yllättänyt Somero-Seuran: kävijöitä on riittänyt runsaasti. Aiemmin Someron Torppamuseota ei ole pidetty talvikausina avoinna lainkaan.
Torpan kamarissa on esillä Someron Tupanäyttämön jouluseimi.
Someron Torppamuseon (Museotie 1) vanhan ajan joulu on avoinna 29.–30.12. klo 14–18.
