Joulun jälkeinen aika houkutteli salolaisia ulkoilemaan Märynummen hiihtoladuille ja luistelukentälle. Hiihtolenkkiään tiistaina aloitelleet salolaiset Pauliina Voutilainen ja Anu Tuokko toivovat tulevilta päiviltä kovaa pakkasta ja lumisadetta.
– Hiihtämässä tulee käytyä aina, kun se on mahdollista kelien puolesta. Harmittaa, kun tuli vettä tässä välissä, Voutilainen pohtii joulua edeltänyttä säätä.
Sekä Voutilainen että Tuokko osoittautuvat innokkaiksi talviliikkujiksi. Anu Tuokko kertoo hiihtäneensä viime talvena yli 800 kilometriä. Kilometrisaldo voisi olla suurempikin, ellei työssäkäynti olisi rajoitteena.
Jos ladut ovat kunnossa, Tuokko laittaa sukset jalkaansa jopa viisi kertaa viikossa.
– Hiihtäminen on kokonaisvaltaista liikuntaa kropalle, ajattelee Tuokko.
Voutilainen ja Tuokko pääsivät viilettämään laduille pienen suksienvaihto-operaation jälkeen.
– Aloitin vanhoilla suksilla, mutta niiden pohjaan jäi niin paljon lunta, ettei oikein luistanut, Tuokko hymyilee uudempien suksien päältä.
Hiihtämään tiistaina menivät myös Heikki Vesterinen ja Johanna Vesterinen. Johanna Vesterinen kertoo hiihtäneensä viime vuonna paljon, mutta tänä vuonna hän ei ole vielä laduille kerinnyt.
– Pääsee raikkaaseen ilmaan ja saa liikuntaa, Johanna Vesterinen perustelee hiihtämisen mukavia puolia.
Vesteriset toivovat laduilta, että pito olisi kohdallaan ja luisto hyvä.
Ulkona olemisen lisäksi Heikki Vesterisen mieleen hiihtämisessä ovat alamäet. Hyvälle hiihtoladulle hänellä on muutama tunnusmerkki.
– Kova latu-ura ja tilaa ohittaa.
Läheisellä Märynummen koulun luistelukentällä ensimmäistä kertaa luistimet jalkaansa laittoi nelivuotias Albert Myftari. Hänen äitinsä Henriikka Salomäki-Myftari valitsi ensijään tarkistamalla netistä jäädytetyt kentät.
Haastatteluhetkellä Albertilla on luistelukokemusta vasta pari minuuttia, mutta alku vaikuttaa lupaavalta.
– Hyvin ja aika rohkeasti on menty, Salomäki-Myftari nauraa.
Ensimmäiset luistimet löytyivät sopivasti alennusmyynnistä, ja Albert oli niitä innoissaan valitsemassa. Hiihdon ystäväksi tunnustautuva Salomäki-Myftari tietää jo, mihin lajiin Albert saa seuraavaksi tutustua.
– Maastohiihtoa ajattelin opettaa, niin hän pääsee sitten äidin seuraksi laduille.
Äidin mukaan pulkkailu on kuitenkin edelleen Albertin suosikkilaji. Luisteluopetuskin jatkuu vielä tulevina päivinä.
Kokeneempaan luistelijakuntaan kuuluivat taitoluistelutaustaiset Veronika Balagurova ja Neea Jokiniemi. Luistelemaan he päätyivät, koska Tampereen yliopistossa hallintotieteitä opiskeleva Balagurova tuli Saloon joulun viettoon, ja ystävykset päättivät keksiä jotain hauskaa yhdessä tekemistä.
– Tuntuu vapauttavalta. Ei ole tullut ulkojäillä kovin muuten käytyä, Balagurova kommentoi luisteluaan.
Osa Balagurovan talviurheilun kirjoa on laskettelu niin Teijolla kuin myös kaukana Euroopassa.
– Teijo on oikein hyvä paikka aloittaa kausi, koska se on niin lähellä, sanoo Balagurova.
Salon lukiossa kolmatta vuotta opiskeleva Jokiniemikin pitää rennosta luistelusta.
– Saa itse päättää mitä tekee, missä menee ja miten luistelee eikä kukaan ei ole määräämässä mitä liikkeitä täytyy tehdä, Jokiniemi pohtii.
Märynummen ulkoilijat ovat varsin tyytyväisiä Salon talviliikuntapaikkojen ylläpitoon.
– Tietysti malttamattomana moni varmasti toivoo, että kun lunta tulee, niin kaikki paikat olisivat heti kunnossa. Ei ole aina varmaa, kuinka kauan lumi pysyy, Henriikka Salomäki-Myftari miettii.
Muiden talviliikkujien käytöksestä voi kuitenkin löytää parantamisen varaa. Anu Tuokko kertoo havainneensa, että opasteista huolimatta ihmiset käyvät Salon laduilla todella paljon esimerkiksi ulkoiluttamassa koiria.
– Toivoisin, että ihmiset osaisivat lukea eivätkä kävelisi laduilla talviaikana. Sitä en voi ymmärtää, Tuokko harmittelee.
