Syksyn edetessä myös Reinon eskari alkoi muuttua ihan oikeaksi kouluksi. Tälle vuodelle on nimittäin asetettu tavoitteeksi, että Reino opetetaan ajolle eli se saa kärryt peräänsä. Ja jos tulee tarpeeksi lunta, on Reinon tarkoitus opetella myös rekihommia.
Tämän ikäisen hevosen kanssa kyse on vain harjoittelusta, ei missään nimessä oikeasta treenistä. Itse olen asettanut jokaiselle harjoituskerralle jonkin pienen tavoitteen, ja kun se on toteutunut, niin harjoitus päättyy.
Hevoset ja muutenkin eläimet ovat nopeita oppimaan ja pieniä edistysaskeleita saa aikaan nopeasti. Yleensä harjoittelu kestää vain muutamia minuutteja. Fyysisesti harjoitteet eivät ole raskaita, mutta muutamankin minuutin koulutushetki voi olla henkisesti rasittava.
Kun peruskäsittely ja varusteet olivat tulleet Reinolle tutuiksi, olikin aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Reinolla kokeiltiin ohjasajoa eli hevoselle laitettiin suitset ja valjaat sekä pitkät ajo-ohjat. Yleensä alkuun hevosta talutetaan molemmin puolin ja lisäksi yksi ihminen kävelee hevosen takana pitäen ohjista. Eli alkutaipaleella tarvitaan kolme ihmistä avustamaan.
Meillä vapaita käsipareja ei ollut niin vain saatavilla, joten meidän piti miehen kanssa pärjätä kaksin. Reino on niin rauhallinen ja luottavainen varsa, että rohkenimme aloittaa harjoittelun kahdestaan.
Ohjasajossa varsalle opetetaan pysähtyminen ääniavuilla ja ohjista kevyesti vetämällä. Kun hevonen vastaa paineeseen pysähtymällä, ohjista löysätään ja paine helpottuu. Pysäytyskäskyä tehostetaan myös sanallisesti.
Samalla tavalla toimitaan liikkeelle lähdössä ja käännöksissä. Painetta seuraa aina palkkio eli paineen poistuminen. Hevonen oppii nopeasti toimimaan hyvinkin pienillä avuilla, kun sitä palkitaan täsmälleen oikeissa kohdissa.
Reino oppi nopeasti, mutta huomasin, että se tukeutui liiaksi taluttajaan eikä kuunnellut takaa minulta tulevia käskyjä niin hyvin kuin toivoin. Kun taluttaja jätettiin pois, ja oli tarkoitus lähteä kaksin Reinon kanssa liikkeelle, alkoivat ongelmat. Reino ei osannut liikkua eteenpäin, kun sillä ei ollut taluttajaa, jonka perässä kävellä.
Pohdimme asiaa ja otimme avuksi toisen hevosemme. Mieheni ratsasti Tuure-hevosen kanssa edellä ja Reino seurasi kaveriaan reippaasti. Tuuren perässä Reino oppi kulkemaan suoraan ilman taluttajaa ja pian pääsinkin Reinon kanssa kaksin harjoittelemaan ohjasajoa, eikä Tuurea enää tarvittu ”näyttämään mallia”.
Koska meillä on haaveissa reellä ajaminen, on Reino pitänyt totuttaa myös jalkoihin osuviin aisoihin. Tavallisissa kärryissähän aisat ovat yleensä niin ylhäällä ja sivuilla, että ne eivät osu hevosta jalkoihin, mutta reellä ajaessa aisat koskevat hevosen takajalkoihin.
Jalat ovat hevosille erityisen herkät, sillä ne ovat pakoeläimelle elintärkeät, jotta saalistajaa pääsee juoksemaan karkuun. Aisoihin totuttelu alkoikin sillä, että koskettelin aisoilla varovasti Reinon jalkoja. Fiksu varsa ei välittänyt moisesta mitään ja pian pääsinkin jo ohjasajamaan Reinoa aisojen kera.
Reinon koulutus etenee ainakin toistaiseksi suunnitelmien mukaan. Olen välillä pitänyt hieman pidempiä taukoja koulutuksessa, jolloin varsa pääsee rauhassa pohtimaan tehtyjä asioita ja onkin ollut ilo huomata, että aina taukojen jälkeen oppimisessa on tapahtunut isoja askeleita eteenpäin.
Sarjassa seurataan Reino-nimisen suomenhevosen kasvua ja kehitystä varsasta ratsuksi.
