Don DeLillon Valkoista kohinaa voi melko turvallisesti nimittää 1900-luvun suureksi amerikkalaiseksi romaaniksi.
Se on mahtava syväluotaus konsumerismiin, pakkomielteisiin, medikalisaatioon, kuolemanpelkoon ja muihin aikamme vitsauksiin. Niin ikään se on viihdyttävä ja vietävän hyvin kirjoitettu kuvaus pikkukaupungin amerikkalaisesta perheestä.
Ajatus Valkoisen kohinan filmatisoinnista on aina silloin tällöin noussut keskusteluun ja Hollywoodin huhupuheisiin, mutta todeksi se muuttuu vasta nyt, Netflix-tuotantona. Ja vaikka suoritus ei ole virheetön eikä White Noise täydellinen, se on epäilemättä onnistuneempi kuin useimmat DeLillo-fanit etukäteen pelkäsivät.
Noah Baumbachin ohjaus pyrkii huomattavaan yhdennäköisyyteen lähdetekstinsä kanssa. Hengeltään uskollinenkin se on DeLillon romaanille mutta ennen kaikkea monilta osin identtinen. Varsinkin vuoropuhelu on enimmäkseen napattu suoraan romaanin sivuilta.
Myös pääosaa esittävä Adam Driver perheenisän roolissaan on ilmiselvästi Valkoisen kohinansa lukenut ja kuvitteellisen, mutta täysin yleispätevän Jack Gladneyn olemuksen sisäistänyt.
Gladney on yliopistossa Hitler-tutkimusta johtava professori, joka kampuksella keekoilee akateemikon viitta yllään ja tummat lasit silmillään, mutta siviilissä hän on ikään kuin peilikuva kenestä tahansa keskiluokkaisesta valkoisesta perheenisästä.
Pienen yliopistokaupungin laitamilla sattuu onnettomuus, jossa ilmaan karkaa vaarallista kemiallista ainetta. Seuraa ”ilmassa liikkuva myrkkytapahtuma”, joka pakottaa asukkaat evakkoon.
Evakkoretki on White Noisen toiminnallinen ja draamallinen ydin, sisältäen muun muassa täysin absurdin takaa-ajokohtauksen. Sen ohjaaja Baumbach visualisoi huomattavasti karnevalistisemmin kuin DeLillo romaanissaan.
Gladneyn perhettä vainoaa kuolemanpelko. Sen elokuva tarkoittanee metaforaksi meidän kaikkien syvimmästä traumasta.
Professorin vaimo Babette (Greta Gerwig) osallistuu muun perheen tietämättä kyseenalaiseen lääketieteelliseen kokeeseen, jossa testihenkilöille syötetään keskeneräistä ihmetablettia kuolemanpelon voittamiseen. Sivuvaikutukset ovat hämmentäviä, ja ne piiskaavat White Noiseen viiston jännäri- ja kostojuonen.
Lopulta Noah Baumbach vie koko jutun entistä villimmälle tasolle. Katolilaisten nunnien sairaalassa hoidetaan paitsi ampumahaavaa käydään myös hervoton keskustelu uskosta ja uskomisen esittämisestä – kunnes White Noise viime minuuteillaan kääntyy pop-väriseksi musikaalikarnevaaliksi.
Kuulostaa sotkuiselta, mutta Noah Baumbach onnistuu puristamaan moninaiset ainekset eheäksi kokonaisuudeksi. Ennen kaikkea kokonaisuudessa kuuluu Don DeLillon ääni.
White Noisea voikin pitää painokkaampana Don DeLillon elokuvallisena tulkintana kuin David Cronenbergin Cosmopolis-filmatisointia (2012), vaikka Cronenbergin Cosmopolis kenties olisikin onnistuneempi itse elokuvana.
WHITE NOISE (USA 2022). Ohjaus: Noah Baumbach. Käsikirjoitus: Noah Baumbach perustuen Don DeLillon romaaniin. Kuvaus: Lol Crawley. Leikkaus: Matthew Hannam. Musiikki: Danny Elfman. Näyttelijät: Adam Driver, Greta Gerwig, Don Cheadle, Raffey Cassidy, May Nivola, Sam Nivola, Lars Eidinger, André L. Benjamin. Netflix.
