Damien Chazellen monumentaaliteoksen nimi ei viittaa niinkään muinaiseen mesopotamialaiseen metropoliin kuin Kenneth Angerin kohukirjaan Hollywood Babylon, jossa paljastettiin kaikki elokuvakaupungin kultavuosien törkyilyt ja perversiot.
Angerin kirja ilmestyi vuonna 1965, ja se kiellettiin saman tien kunnes se kymmenen vuoden jäähyn jälkeen näki uudestaan päivänvalon 1970-luvulla.
Chazellen Babylon perustuu ohjaajan omaan käsikirjoitukseen eikä Angerin kirjaan, mutta jutun henki on selvä ja tunnistettavasti sukua Hollywood Babylonin paljastuksille: mitä kaikkea likaista tapahtui kulissien takana silloin kun valkokankaan välittämiä unelmia luotiin massoille ja muutamista uuden teollisuudenhaaran palveluksessa toimineista miehistä ja naisista tuli palvottuja tähtiä sekä satumaisen rikkaita.
Babylonissa tähtiä syttyy ja sammuu. Chazelle sijoittaa tarinansa kiinnostavasti mykkäelokuvan ja äänielokuvan historialliseen saumakohtaan.
Elokuva alkaa vuodesta 1926, jolloin mykkäelokuva oli voimissaan eikä tähtien mahdollisesti kimittävästäkään puheäänestä tarvinnut välittää. Riitti että oli kaunis katsella ja hallitsi liioittelevat eleet sekä ilmeet.
Kun Chazelle kuljettaa draamansa 1930-luvulle, vanhat tähdet alkavat sammua ja uudet leimahtaa liekkeihin. Ääni tuli elokuvaan ja muutti kaiken. Babylonin henkilögalleria on laaja, mutta Chazelle keskittyy kahteen näyttelijään ja muutamaan heidän liepeillään pyörivään takapiruun.
Jack Conrad (Brad Pitt) on Babylonissa Hollywoodin kuningas ja mykkäelokuvien kallispalkkaisin tähti. Hän aistii aikojen olevan muuttumassa ja yrittää muuttua mukana, mutta epäonnistuu. Häntä ei nielaise uusi teknologia vaan yleisön uudistunut maku.
Nellie LaRoy (Margot Robbie) edustaa puolestaan klassista tähdenlentoa, joka löydetään valkokankaalle sattumalta, hurmaa kaikki ja menettää nopeasti loistonsa. Hänet äänielokuva nielaisee ja oksentaa saman tien ulos kitusistaan.
Kahden eriparisen tähden lähipiiriin Damien Chazelle on kirjoittanut kirjavan joukon ihmisiä, joista jokainen saa henkilöidä varhaisen elokuvateollisuuden jotain ilmiötä. Babylonin alkupuolella, etenkin koko elokuvan avaavassa valtaisassa orgiakohtauksessa, painotus on äkkirikastuneiden perversioissa, addiktioissa ja ahdistuksessa.
Varhaisen elokuvateollisuuden tarina on yhtä kiehtova kuin varhaiset elokuvat itsekin – ellei jopa kiehtovampi. Tämän ohjaaja Chazelle hahmottaa erittäin pätevästi.
Jonkinlainen dramaturgiakin yli kolmetuntisesta, moneen suuntaan avautuvasta ja populaarikulttuurin historiaan avokätisesti viittaavasta spektaakkelista hahmottuu. Mitenkään möhkälemäinen Babylon ei ole ja kaikkea muuta kuin tylsä, mutta tiivistämisen varaa siinä olisi ollut reippaasti.
Siitä huolimatta se nousee kepeästi kiinnostavimpien Hollywood-historiikkien vähäväkiseen joukkoon. Chazellen estetiikka on jo sinällään näkemisen arvoista, sillä hänellä on kyky visualisoida mennyt maailma yllättävästi ja hengästyttävällä runsaudella.
Babylonissa hänellä on myös käytössään verraton näyttelijä-ensemble, jossa Brad Pittin ja Margot Robbien onnistumisissa ei ole mitään uutta mutta josta nousee esille myös Diego Calvan tapaisia täysin odottamattomia läpilyöntejä.
BABYLON (USA 2022). Ohjaus ja käsikirjoitus: Damien Chazelle. Kuvaus: Linus Sandgren. Leikkaus: Tom Cross. Musiikki: Justin Hurwitz. Näyttelijät: Brad Pitt, Margot Robbie, Diego Calva, Lukas Haas, Jovan Adepo, Jean Smart, Li Jun Li, Eric Roberts, Olivia Wilde, Max Minghella, Olivia Hamilton, P.J. Byrne.
