Harri Nurmi rakensi lähes huoneen täyttävän pienoisrautatien, jonka esikuvana ovat Rantarata ja Salo

Turusta tuleva juna saapuu viheltäen asemalle. Laukkuja kannetaan, ja nuori pari suutelee hyvästiksi. Kohta juna lähtee, ja toiselle raiteelle saapuu juna Helsingistä. Tämä kaikki tapahtuu Harri Nurmen tekemässä miniatyyrimaailmassa.

– Kun lähdin tekemään tätä, mielessäni oli Rantarata. Päärautatieasema on Salon asema, vaikkei se ihan samanlainen olekaan. Tavoitteena on tehdä siitä vielä Salon aseman näköinen. Radan muut kaksi asemaa ovat tavallaan Hajala ja Pohjankuru, Nurmi kertoo.

It-alalta eläkkeelle jäänyt Nurmi on rakentanut miniatyyrimaailmaansa parin vuoden ajan, ja se täyttää lähestulkoon kokonaisen huoneen.

– Mutta tämä on vasta harjoitelma. Pitkän tähtäimen suunnitelmani on tehdä tämä uudestaan moduuleista, jotta sen voisi siirtää ja viedä helposti jonnekin näytteille, hän kaavailee.

– Nyt tietäisin 750 asiaa, joita ei kannata tehdä. Suunnittelu ja tarkkuus ovat tässä kaiken A ja O. Heikkohermoisille en tätä suosittele, Nurmi naurahtaa.

Nurmen pienoismaailman pääosassa ovat junat, joiden ohjaus tapahtuu tietokoneella. Junien nopeutta voi säätää portaattomasti, ja niiden liikkumista, ääniä ja valoja voi aikatauluttaa. Höyryveturin piipusta voi saada jopa tupruamaan höyryä.

Juuri digitaalinen tekniikka oli se, mikä sai Harri Nurmen innostumaan harrastuksesta.

– Yleensä pienoisrautateiden harrastajat ovat saaneet ensimmäisen junansa lapsena, ja vanhempana he aloittavat harrastuksen uudelleen. Minä olen aloittanut tämän vasta seitsemän vuotta sitten.

– Olen ollut it-alalla koko ikäni ja kiinnostuin tästä, kun kuulin, että nykyään pienoisrautateitä voi ohjata digitaalisesti. Ennen ohjaus tapahtui elektronisesti jännitettä säätämällä. Jos silloin sai junia liikkumaan radalla 1–2, nyt niitä voi ohjelmoida kulkemaan vaikka 30. Ajattelin, että täytyy pitää itsensä kärryillä ja kokeilla, mitä hauskaa digitaalisuudella voi saada aikaan.

Ensimmäiset rautatiekokeilunsa Nurmi teki pojanpoikansa iloksi joulukuusen ympärille.

– Nyt hän on täyttänyt jo 14 vuotta, eikä ole enää niin kiinnostunut junista, mutta minulla tämä lähti ihan lapasesta.

Seuraavaksi Nurmi rakensi talvisen pienoismallin, jonka yksityiskohdista hän videokuvasi monena vuonna joulutervehdyksen. Sitten hän päätti kokeilla jotakin suurempaa.

Salolaissyntyinen Nurmi asui lapsuutensa Perniössä, mistä lähti maailmalle 1970-luvulla. Hän päätyi ohjelmistotalo Teklan johtotehtäviin ja asui eri paikkakunnilla, muutaman vuoden myös Yhdysvaltojen Piilaaksossa.

Nykyään Nurmi asuu Espoossa, mutta yhteys kotiseutuun on säilynyt. Viime vuodet hän on käynyt Salossa joka viikko katsomassa iäkästä äitiään. Koska Salossa kiinteistöt ovat edullisia, Nurmi keksi hankkia täältä pienen liikehuoneiston harrastustilakseen. Siellä hän on käynyt rakentamassa kaikki miniatyyrinsä samalla reissulla, kun on käynyt äitinsä luona.

– Olen rakentanut tätä nyt parin vuoden ajan yhtenä päivänä viikossa, hän toteaa Rantarata-projektista.

Pienoisrautatieharrastuksen keskus maailmassa on Saksa, mistä Nurmi on tilannut suurimman osan junista sekä pienoismaailman rakennuksista ja ihmishahmoista. Ratakalusto on Märklinin tuotantoa. Nurmi on myös yhteydessä saksalaisten harrastajien kanssa.

– Jos haluaa mennä oikein syvälle tässä harrastuksessa, pitää osata saksan kieli. Itse olen lukenut koulussa saksaa, ja nyt sitä on pitänyt palauttaa mieleen.

Nurmen pienoismaailmassa eletään tekijänsä lapsuusaikaa, 1960-lukua. Siitä kertovat muun muassa maisemassa liikennöivät höyry- ja dieselveturit sekä autot ja mopot.

Maiseman esikuva on Salo, vaikkeivät rakennukset aivan samanlaisia olekaan. Kirkonmäki muistuttaa kuitenkin Uskelan kirkonmäkeä ja päärautatieaseman lähellä on veturitalli, jota Nurmi aikoo muokata muistuttamaan enemmän Salon veturitallia. Tyhjälle aukiolle hän aikoo tehdä markkinatorin. Ympäröivää luontoa tehdessä hän hyödyntää luonnonmateriaaleja.

– Pienoismalli on mittakaavaa 1:87. Tätä on tehtävä soveltaen, sillä jos haluaisi toteuttaa esimerkiksi Salon ratapihan oikeassa mittasuhteessa, sen pitäisi olla kymmenen metriä pitkä. Olenkin ajatellut, että seuraavaksi tekisin pienoismallin mittakaavassa 1:160.

– Joskus olen ajatellut myös, että voisin järjestää pienoisrautatietyöpajan lapsille ja nuorille. Mutta tämä ei taida olla tänä päivänä mikään nuorten ykköskiinnostuksenkohde, hän miettii.

Mutta nyt on jotain vialla. Junat eivät kulje. Syynä näyttää olevan raideliikenneonnettomuus, eli juna on suistunut kiskoilta.

– Tässä on kai tämän harrastuksen suola. Eli kun jossain tulee vika ja saa selvittää, missä se vika on, Nurmi toteaa ja sukeltaa konehuoneeseen, miniatyyrimaiseman alle.