Legionellabakteerien aiheuttamaa legionelloosia on todettu Salossa viime vuosina hyvin harvoin.
– Minun aikanani tapauksia on ollut kaksi, Salon kaupungin terveystarkastajana vuodesta 2014 työskennellyt Sami Saari kertoo.
Legionelloosi, eli tuttavallisemmin legioonalaistauti, nousi otsikoihin vuodenvaihteessa, kun Yle uutisoi taudin saaneesta perheenäidistä. Keskisavolaisissa uimahalleissa ja kylpylöissä syyslomaansa viettänyt pieksämäkeläisnainen sairastui legionelloosin aiheuttamaan keuhkokuumeeseen vakavin seurauksin.
Sami Saaren edellä mainitsemat Salon-tapaukset ajoittuivat vuosille 2019 ja 2022.
– Altistumislähteet jäljitettiin molemmissa tapauksissa sairastuneiden työpaikoille, Saari toteaa.
Legionellabakteerit lisääntyvät vesijärjestelmissä ja kulkeutuvat aerosolien mukana hengitysilmaan. Tautiin voi sairastua hengittämällä bakteereja sisältäviä vesipisaroita, ja infektio syntyy, mikäli bakteerit pääsevät alas keuhkoputkiin ja sieltä kudoksiin.
Kun legionelloosi-tapaus todetaan, tartunnan alkuperä pyritään selvittämään ympäristönäytteiden avulla.
– Otimme näytteitä sekä sairastuneiden kotoa että työpaikoilta. Kotioloista bakteereja ei löytynyt hälyttäviä määriä, mutta työpaikoilla raja-arvot ylittyivät, Saari mainitsee.
– Molemmat työpaikat olivat sellaisia, joista löytyi esimerkiksi peseytymistilat, hän lisää.
Legionellakannan kasvua voidaan torjua kotitalouksissa huolehtimalla siitä, että talousvesi on riittävän kylmää ja lämmin vesi tarpeeksi kuumaa. Suomalaisen lainsäädännön mukaan kylmävesijohto on suunniteltava ja asennettava siten, että veden lämpötila saa olla enintään 20 celsiusastetta. Vähintään kahdeksan tunnin käyttämättömän jakson jälkeen veden lämpötila saa olla enintään 24 astetta.
Lämminvesilaitteistossa olevan veden lämpötila on oltava vähintään 55 astetta, ja sitä on saatava kalusteesta 20 sekunnin kuluessa. Lämminvesikalusteista saatavan veden lämpötila saa olla korkeintaan 65 astetta.
Sami Saari painottaa, ettei jaksottainen veden tulistaminen riitä ehkäisemään legionelloosin tartuntariskiä.
– Lämminvesivaraajalla ei kannata kikkailla, vaan sähköä pitää tarvittaessa säästää jostain muualta, Saari alleviivaa.
– Riskit ovat suuret. Bakteerikantaa on vaikea harventaa, jos se pääsee leviämään putkistoihin ja letkuihin, hän jatkaa.
Legionellaa esiintyy pieninä määrinä makeissa luonnonvesissä ja maaperässä. Pienet määrät bakteeria eivät välttämättä aiheuta sairastumista, mutta kanta leviää helposti hailakassa vedessä. Pitoisuudet kasvavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan vedessä, jonka lämpötila on 20–45 astetta.
Sairastumisriskiä kasvattavat korkea ikä, immuunipuute, krooninen keuhkosairaus, tupakointi ja diabetes. Tauti ei kuitenkaan tartu ihmisestä toiseen.
Suomessa on todettu THL:n Tartuntatautirekisterin mukaan 10–45 legionelloositapausta vuosittain ajanjaksolla 2014–2021. Merkittävä osa tartunnoista on saanut alkunsa ulkomailta. Tilastopoikkeaman luo vuosi 2021, jolloin jokaisen, reilun 30 tartunnan altistumislähde paikannettiin Suomeen.
”Näytteitä otetaan, jos THL pyytää selvittämään legionelloositapauksen altistumislähteen.”
Euroopan Unionin vuonna 2021 määrittelemän juomavesidirektiivin yhtenä tavoitteena on legionellabakteerin valvonnan lisääminen. Suomalaisille kunnille se tarkoittaa esimerkiksi velvollisuutta tunnistaa niin sanotut ensisijaiset tilat, joiden omistajien tulisi tehdä vesijärjestelmistään riskiarviointi. Arvioinnissa huomioidaan erityisesti legionellabakteerin esiintyvyys ja veden lyijypitoisuus.
THL:n esittämiä ensisijaisia tiloja ovat muun muassa sairaalat, vuodeosastolliset terveyskeskukset, laitoshoitolat, hotellit sekä uimahallit ja kylpylät.
Sami Saari kertoo, ettei Salon kaupunki ota tällä hetkellä säännöllisesti legionellanäytteitä.
– Näytteitä otetaan, jos THL pyytää selvittämään legionelloositapauksen altistumislähteen, hän selventää.
Tilanne voi kuitenkin muuttua ensisijaisten tilojen määrittelemisen yhteydessä. Mikäli esimerkiksi Salon uimahalli saisi ensisijaisen tilan leiman, näytteiden otto sieltä yleistyisi.
– Uimahallista otetaan allasnäytteitä kerran kuukaudessa. Käyttövesiä ei erikseen tutkita, mikäli sille ei ole tarvetta, Saari tietää.
Ensisijaisten tilojen määrittelyn takaraja on vasta tammikuussa 2029.
– Pitkä siirtymäaika on mielestäni perusteltu. Täten työ voidaan tehdä huolellisesti, Saari näkee.
