Kun kipukohtaus uhkaa, alkaa elimistö tuottaa välittäjäaineita, jotka koira haistaa ihmisen uloshengityksestä ja hiestä. Koulutetulle kipukoiralle haju on vihje mennä kertomaan tilanteesta ihmiselle. Koira voidaan opettaa osoittamaan lähestyvä kipukohtaus esimerkiksi niin että se tökkää ihmistä kuonolla käteen tai painaa hälytyskelloa.
Somerolainen Minna Marttinen koulutti Suomen ensimmäisen kipukoira Martin itselleen vuonna 2015. Hän oli kouluttanut labradorinnoutajan ensin avustajakoirakseen, koska on liikuntarajoitteinen sidekudossairautensa takia. Invalidiliitto testasi ja hyväksyi Martin. Samalla Invalidiliiton avustajakoira-asiantuntija Nona Borgström keksi kysyä Marttiselta, voisiko koira olla avuksi muutenkin.
– Ajattelin, että jopa läheiset ihmiset näkevät eleistäni, milloin kipukohtaus on tulossa, joten se onnistuisi varmasti myös koiralta. Nehän ovat hyviä tulkitsemaan eleitä, Marttinen kertoo.
Koira osoittautui odotettua paremmaksi kivun hallitsijaksi.
– Koulutuksen lähtökohtana olivat olleet muuttuvat eleeni, mutta tajusimme pian, että koira reagoi lähestyvää kipukohtausta ennen muuttuvaan hajuuni. Martti haisteli suutani ja ihoani, ja alkoi ilmoittaa yhä aiemmin ja aiemmin, Marttinen toteaa.
Hänellä todettiin synnynnäinen Ehlers-Danlosin oireyhtymä 12 vuotta sitten, kun hän kolmekymppisenä joutui turvautumaan pyörätuoliin.
– Ennen minulla oli opiaattilaastari käytössä koko ajan. Kipukoiran ansiosta pystyin siirtymään tarvittaessa otettaviin lääkkeisiin ja nyt tarvitsen niitä vain harvakseltaan. Koira hälyttää hyvissä ajoin, jolloin ehdin estää kohtauksen lepäämällä ja lämpöpussia käyttämällä.
Useimmat koirat reagoivat spontaanisti ihmisen terveydentilan muutoksiin. Tätä käytöstä kannustetaan kipukoiran koulutuksessa positiivisin keinoin.
Koulutus alkaa palkitsemalla koiraa reagoinnista. Kun koira reagoi selkeästi, ihmisen muuttunut haju yhdistetään tehtävään ja opetetaan koiralle tapa, jolla se ilmoittaa lähestyvästä kipukohtauksesta.
Jos koira ei reagoi spontaanisti, sitä opetetaan hajunäytteiden avulla eli tarjotaan haju ja yhdistetään siihen tehtävä.
Kipukoiran toimintaa vahvistetaan hajukelkkaradalla. Sitä varten yhdistys pyytää kipukoiraa odottavaa ihmistä keräämään omaa hajuaan koulutusta varten.
– Keräys on tärkeää tehdä oikeaan aikaan eli mahdollisimman ajoissa kohtauksen lähestyessä, Marttinen huomauttaa.
Muuttuva haju osoittaa kipukoiralle, että nyt pitää toimia. Haju toimii yhtä vahvasti kuin sanallinen tai visuaalinen käsky.
Koiralle opetetaan sen käyttäjälle sopiva ilmaisukeino.
– Se voidaan opettaa tökkäämään esimerkiksi jalkaan tai vain toisen puolen käteen, jos toinen on kipeä, Minna Marttinen sanoo.
– Hälytyskellon painaminen on hyvä vaihtoehto, sillä koira pääsee kellon luokse, vaikka ihminen nukkuisi, eikä havahtuisi käteen tökkimiseen. Kellonsoittoon herääkin paremmin.
Myös koirilla itsellään on erilaisia mieltymyksiä: toisen on helpompi soittaa kelloa ja toisen tökätä.
– Sähköpyörätuolissa käteni ovat korkeammalla, joten sillä liikkuessani koira käyttää aina kelloa. Seminaariin osallistuessani käytän kelloa, joka hälyttää pelkällä valolla, ettemme häiritse muita, Marttinen kertoo.
Kohtaukset tulevat sitä lievempinä, mitä nopeammin asiaan ehtii puuttua. Sairastuneiden kipulääkitystä voidaan purkaa kipukoirien ansiosta. Kipukoiran avulla nähdään nopeasti myös uusien kivunlievityskeinojen teho, kun niitä kokeillaan.
Marttinen sanoo, että kuntopyörääkin voi tajuamattaan polkea liian kauan.
– Kipukoira tulee huomauttamaan, milloin pitää lopettaa ja joskus se estää kokonaan menemästä kuntopyörälle, kun se haistaa kipukohtauksen olevan tuloillaan.
Marttinen korostaa, että koko kuntouttavan tahon mukana olo on edellytys kipukoiratoiminnalle: kaikella hoitoon osallistuvalla henkilökunnalla on oltava tieto siitä, miten kipukoiraa voi hyödyntää.
– Teemme Ortonin kanssa yhteistyötä, sillä kipukoiraa hyödyntävä kuntoutustoiminta on moniammatillista. Mukana ovat fysioterapeutti, toimintaterapeutti, fysiatri, psykologi, sosiaalikuntouttaja, eläinlääkäri, koirankouluttaja, eläinfysioterapeutti ja itse olen myös sairaanhoitaja, Marttinen kertoo.
Kipukoira on suomalainen keksintö. Minna Marttisen Martin seuraajia alettiin kouluttaa ja välittää vuonna 2019. Työstä otti vastuun vapaaehtoisvoimin toimiva Innomedidogs ry, jonka ensimmäinen puheenjohtaja Marttinen oli. Starckjohann-säätiö on tukenut yhdistyksen toimintaa alusta asti.
Yhdistyksellä on kolme kouluttajaa, joilla on omat toimenkuvansa. Kipusairautensa takia Marttisella on vastuu opetuksen käytäntöön viemisestä. Suomen viides kipukoira Cessi on luovutettu haltijalleen alkuvuodesta ja kuudennen haltija on valittu.
Innomedidogs ry ostaa valtaosan kipukoiriksi koulutettavista koirista opaskoirakoululta.
– Opaskoirakoulu testaa perheisiin kasvamaan annetut koirat säännöllisin väliajoin. Jos katsotaan, ettei niistä ole opaskoiriksi esimerkiksi puuttuvan määrätietoisuuden takia, ne voidaan jatkokouluttaa kipukoiriksi, Marttinen kertoo.
Muutaman viikon koeajan aikana selviää, sopiiko koira luoteeltaan kipukoiraksi.
– Opaskoirakoulu tuottaa uskomattoman hyvää työkoiramateriaalia. Koirilla on motivaatio kohdallaan ja keskittymiskyky aivan omaa luokkaansa, Marttinen kehuu.
Opaskoirakoulu kouluttaa opaskoiria julkisella rahoituksella, jonka piiriin ovat siirtymässä myös liikuntarajoitteisten avustajakoirat. Julkinen rahoitus on tavoitteena myös vapaaehtoisvoimin ja avustuksin toimivalla Innomedidogsilla kipukoirien suhteen.
– Tällä kouluttajamäärällä voitaisiin kouluttaa neljä koiraa vuodessa, Minna Marttinen huomauttaa.
Innomedidogs ry tekee tutkimusta ja selvittää erilaisia mahdollisuuksia kipukoirien käyttöön. Niitä voidaan käyttää apuna monien erilaisten sairauksien kuten hermosairaus cprs-oireyhtymän, epilepsian, narkolepsian tai Addisonin taudin hoidossa.
Koiria hyödynnetään monien muidenkin sairauksien hoidossa. Diabeteskoirat varoittavat diabeetikoita verensokerin laskusta ja noususta. Maailmalla on koulutettu myös kardiokoiria varoittamaan sydänongelmista.
Minna Marttisella itsellään on kaksi koiraa eli kipukoirana kultainennoutaja Peppi ja ”pelkkänä” lemmikkinä amerikankarvatonterrieri Wille. Kipuhälytyksiä antavat molemmat, sillä Wille on oppinut työn matkimalla Peppiä.
– Se tekee hälytyksen kuten samalla tavalla ja saa tietenkin makupalansa sekin, Marttinen kertoo.
Kipukoiraa palkitaan aina sen toiminnasta. Kipukohtauksesta varoittamisesta annetaan yleensä erityinen makupala, joka poikkeaa siitä, mitä koira saa palkkioksi muista suorituksistaan.
Vuoden ikäisiksi hoitoperheissä kasvavat opaskoirat ehtivät oppia lemmikkikoiratason perustottelevaisuuden. Kipukoirakoulutuksessa tottelevaisuuskoulutusta jatketaan ja koirat totutetaan liikkumaan erilaisissa ympäristöissä sekä ohittamaan työtehtävissä ollessaan muut koirat reagoimatta niihin.
– Jotkut koirat ovat nopeampia oppimaan ja tietenkin koulutuksen kesto riippuu lähtötasosta, mutta työkoiriksi ne ovat yleensä henkisesti valmiita vasta kaksivuotiaina, Marttinen kertoo.
Hän on opettanut kouluttamilleen kipukoirille myös muun muassa peiton antamisen ja sen pois vetämisen, tavaran nostamisen, kylmäpakkauksen hakemisen jääkaapista sekä sukkien tai ulkohousujen riisumisen.
Marttisella on ollut aina koiria, mutta kipukoiran haltijaksi voi päästä sellainenkin, jolla ei ole aiempaa kokemusta, kunhan pitää koirista.
– Kipukoiraa voi hakea kuka tahansa, kuka pystyy huolehtimaan siitä ja kenen kipu on invalidisoiva. Migreenikin voi olla sellainen, jos kohtaukset ovat viikoittaisia ja rajoittavat elämää.
Innomedidogs on kokeilemassa myös migreeniin erikoistuneen koiran koulutusta.
– Omat koirani reagoivat muiden ihmisten migreeniinkin, vaikka itselläni sitä ei ole, Marttinen huomauttaa.
Hän sanoo olevan jännää päästä yhdistämään ihmisiä ja koiria.
– Se on vaikein osuus, koska kyse on kemiasta. Siihen vaikuttavat myös ihmisen elämäntilanne ja -tyyli, ja miten aktiivinen tai rauhallinen hän on.
Kipukoiran luovutusprosessi on pitkä.
– Opastamme alkuun ja käymme katsomassa myöhemminkin.
Innomedidogs pitää kipukoirien omistuksen hallussaan, seuraa koirien vointia ja miten yhteistyö käyttäjien kanssa sujuu. Kipukoirille tehdään vuosittain terveystarkastus ja parin vuoden välein osaamisarvio.
Eläkkeelle jäävä kipukoira voi jäädä haltijansa toiseksi koiraksi, jos hän pystyy huolehtimaan kahdesta koirasta.
– Ensimmäinen kipukoirani Martti ei pystynyt lopettamaan työntekoa selkäkivuistaan huolimatta, joten sille piti etsiä eläkekoti, Marttinen kertoo.
– Yleensä eläkkeelle jääville koirille löytyy koti lähipiiristä tai ne voivat palata perheeseen, jossa ovat kasvaneet yksivuotiaiksi. Nuoruusajan hoitoperheet ovat usein valmiita ottamaan koiria myöhemminkin hoitoon.
