Ruokaostoksilla käynti on tullut taas entistäkin harmittavammaksi ja turhauttavammaksi, useastakin syystä. Ainesluetteloa joutuu edelleen tihrustamaan suurennuslasilla tai puhelimen kameran avulla suurennettuna; allergisoivat aineet on sentään merkitty selvemmin. Hintoja vertailtaessa on kilohinta oleellinen, mutta sekin löytyy pienellä printillä.
Olen nyt pari kertaa haksahtanut ostamaan ulkomaista lihaa. En ollut tarkistanut tietoja riittävän huolellisesti, olin huomannut vain Avainlippu-merkin. Se on yksi tunnetuimmista merkeistä ja ilmoittaa tuotteen olevan valmistettu Suomessa ja työllistävän Suomessa. Tuotteen raaka-aineen ei tarvitse olla suomalaista.
Avainlippu-merkin saa myös elintarvikkeille, kunhan 50 prosenttia niiden omakustannusarvosta syntyy Suomessa. Siis myös ulkomaalainen liha, jossa kotimaisuutta onkin vain jatkojalostus, pakkaus, markkinointi ja muu yrityksen toiminta.
Hyvää Suomesta -merkki takaa myös raaka-aineiden suomalaisuuden, ainakin juuri lihalle. Kun syön lihaa, pitää sen sentään olla suomalaista.
Kauppojen omat merkit ilman Hyvää Suomesta -tunnistetta eivät tarkoita raaka-aineen kotimaisuutta. Esimerkiksi Valmistettu Suomessa -merkki antaa takuun vain tuotteen valmistuksesta täällä mutta ei suomalaisista raaka-aineista.
Mainokset ovat aivan liian usein harhaanjohtavia, vaikkapa ”perinteillä” kehuskellen. ”Aito perinteinen” makkara: sen sianlihan ilmoitetaan olevan kasvatettu ja teurastettu useassa EU-maassa. ”Perinteiset maailman parhaat piparkakut”, mutta kaikki ne lisäaineet ja palmuöljy eivät ole mielestäni kovinkaan vanhaa perinnettä Suomessa eikä muuallakaan.
Enää en edes vaivaudu lukemaan näiden valmistajien tuoteselostuksia, koska en ostaisi näin mainostaneiden muitakaan tuotteita – luottamus on mennyt. Kun pitkään käyttämäni tuotteen laatu on huonontunut, tunnen itseni petetyksi. Siihen päättyy se asiakkuus.
Erästä epärehtiä valmistajien käytäntöä on näkynyt kaupoissa jo joitain vuosia. Nyt siitä vihdoin myös kirjoitetaan paljon ja sillä on oma nimikin: shrinkflaatio (kutistuminen + inflaatio).
Pakkauskokoa pienennetään, mutta samaan aikaan hinta pyritään pitämään entisenä. Silloin kuluttaja ei usein edes huomaa tuotteen kallistumista.
Tietynlaista tarkoituksellista harhauttamista sekin on mielestäni. Kilohinnan tarkistus on aina tarpeen.
Valmistajan yltiörunsaassa tarjonnassa periaatteessa samalle perustuotteelle ei tietenkään ole mitään epärehtiä. Itse kyllä koen sen mielettömänä ja turhana. Yltäkylläisen valikoiman täytyy kuitenkin teollisuudelle olla taloudellisesti kannattavaa. Miksi muuten Arlalla olisi yhdeksän, Juustoportilla kaksitoista ja Valiolla peräti kaksikymmentäviisi erilaista maitoa? Mietin vain, paljonko maitolitra maksaisi kuluttajalle, jos valikoima olisi huomattavasti pienempi. Ja saisiko maitotilallinen paremman tuoton omasta työstään.
Eri nimikkeellisiä maitoja laskin isossa kaupassa olevan 30, ilman pitkään säilyviksi käsiteltyjä maitoja. Myös erilaisia jogurtteja on kaupoissa monia hyllymetrejä. Ainakaan omaa elämänlaatuani tämä ei mitenkään edistä.
LIISA WRIGHT
Kirjoittaja on halikkolainen aikuiskouluttaja.
