Talvipäivä alkaa hämärtyä, kun Nina Tattari toivottaa tervetulleeksi kotiinsa Salossa. Vanhan rintamamiestalon ja viereen rakennetun uudemman talon taakse jää suojaisa piha, jossa talveksi tyhjennetty uima-allas hohtaa turkoosina lumisen maan keskellä.
Allas kuuluu talon historiaan, joka on Ninalle tuttu lapsuudesta asti. Hän kertoo talon tarinaa ja esittelee huoneita sillä aikaa, kun Kimmo Tattari on vielä töissä.
– Tässä asuivat mamma ja pappa, Lyyli ja Sakari Peltonen. Pappa oli muurari, hän teki tänne takan ja uima-altaan kun äitini oli lapsi. Äiti ui siinä edelleen keväästä syksyyn, ja itsekin pidän uimisesta, Nina kertoo.
Vuosina 1958–61 rakennettu talo ei ole isovanhempien rakentama, vaan he ostivat sen 1962. Heidän jälkeensä taloon muuttivat Ninan vanhemmat Reijo ja Pirjo Rannikko. Vuonna 1993 Nina asui silloisen miehensä kanssa rivitalokaksiossa, ja lapsen syntymän vuoksi suunnitteilla oli muutto isompaan.
– Vanhemmat sanoivat, että mitä jos tulisitte tänne, kun tässä on kahden talon tontti.
Niin tehtiin, vanhemmille rakennettiin tontille pienempi talo, ja siksi äitikin pääsee yhä helposti uima-altaalle. Rintamamiestalo remontoitiin Ninan nuorelle perheelle.
Suvun talo on ollut Ninan mielestä hyvä ratkaisu. Hän on viihtynyt siinä jo 30 vuotta, ja Kimmokin pitkään, vuodesta 2002.
– Oli hyvä kun ei tarvinnut rakentaa taloa alusta asti. Tykkään monenlaisesta, joten tyhjästä lähtiessä olisi ollut vaikea tehdä valintoja. Tässä oli valmiina kotoisat raamit sille, mitä voi tehdä, Nina kertoo.
Matkan varrella tilat sopeutettiin neljän lapsen perheelle. Viimeisimmät muutokset ovat toteuttaneet pariskunnan omia toiveita.
– Kellariin tehtiin 2015 huone pojalle, ja nyt siellä on Kimmon miesluola.
Siellä Kimmo parhaillaan tekee omanICT-yrityksensätöitä. Nina on varhaiskasvatuksen opettaja, joten hän ei kaivannut kotiin etätyöhuonetta. Hänen unelmahuoneensa löytyy yläkerrasta: pukeutumishuone, jossa vaatteet, kengät, korut ja laukkujen kokoelma ovat kauniisti esillä.
– Olen järjestyksen ihminen, haluan että kaikella on paikkansa. Minullakin aiemmin kaappi pursuili, ja kun kaikkea ei näkynyt, tuli helpommin otettua päällimmäisiä vaatteita.
Nyt Ninan aamut alkavat mukavasti kampauspöydän ääressä laittautuen ja samalla radiota kuunnellen.
Pukeutumishuone oli aiemmin Kimmon tyttärien huone, ja se sai uuden käytön vastavalmistuneessa yläkerran remontissa. Pariskunnan makuuhuone säilyi yläkerrassa paikallaan, ja lisäksi ylhäällä on nyt nukkumatila lasten vierailuille sekä suihku.
– Yläkerran suihku on ollut kiva. Ennen ainoa suihku oli alhaalla, Nina sanoo.
Laskeudumme alas miesluolaan, jossa Kimmo on saanut työnsä valmiiksi. Huoneeseen mahtuu nahkaisen sohvakaluston ja ison television lisäksi biljardipöytä, jonka saa peitettyä kannella.
– Tämä on monitoiminen työhuone, jossa saa olla omassa rauhassa, mutta myös perheelle tämä on yksi kokoontumispaikka, Kimmo esittelee.
Lasten kanssa voidaan pelailla biljardia, ja myös kyläilevien kavereiden kanssa päädytään usein miesluolaan oleskelemaan. Esillä on viskikokoelmaa, jota on kertynyt matkoilta ja lahjoina.
– Seuraavaksi etsin tänne toimivaa 1950–60-luvun radiota. Pajatsonkin haluaisin löytää, mutta ne ovat kiven alla tai kalliita.
Työn lisäksi oma rauha on paikallaan esimerkiksi silloin, kun televisiosta halutaan katsoa eri asioita.
– Formuloita ja urheilua Kimmo voi katsella täällä, Nina sanoo.
Molempien toiveita toteutti keittiöremontti. Nina ja Kimmo laittavat kumpikin mielellään ruokaa, joten he halusivat panostaa toimiviin tiloihin ja hyvään kaasulieteen.
Rintamamiestalon alkuperäinen, keskimuurin ympärille kiertyvä pohjaratkaisu on alakerrassa säilytetty, vaikka huoneet ovatkin muuttuneet.
Eteisestä vasemmalle mennään olohuoneeseen, sitä seuraa ruokailutila ja sitten L:n muotoisen keittiön kautta päästään keittiösaarekkeen ohi takaisin eteiseen.
Sisustuksessa näkyy Tattarien kiinnostus muotoiluun ja monenlaisiin vanhoihin esineisiin. Osa talon aarteista on isovanhempien peruja.
– Mamma ja pappa olivat designkeräilijöitä, ja heidän jäljiltään täältä löytynyt esineitä, joita en aluksi tunnistanut.
Sellainen on esimerkiksi keittiön työtason yllä riippuva lasivalaisimien pari. Niiden suunnittelijaksi selvisi Lisa Johansson-Pape, ja nyt valaisimet ovat käytössä sähköosat uusittuina.
Olohuoneessa on useampikin tunnettu designvalaisin: Alvar Aallon Mehiläispesä, Paavo Tynellin seinävalaisin ja Simpukka-pöytävalaisin sekä Eero Aarnion Tuplakupla.
– Olen kiinnostunut valaisimista ja tykkään klassikoista. Valaisimien hankintaa säätelee se, että niille pitää olla paikka, Kimmo sanoo.
Eteisen peiliä valaisee kirpputorilöytö, joka osoittautui Yki Nummen suunnittelemaksi. Keittiön saarekkeen yllä olevat Salon vanhat katuvalaisimet Ninan isä löysi roskiksesta.
Näin sisustus on muutenkin koostunut yhdistelmästä perittyä, kirpputoreilta tai muualta löydettyä ja harkitusti hankittua.
Huonekalujen paikkoja ei juuri vaihdella, kun hyvä kokonaisuus on löytynyt.
– Kun saan jonkin paikalleen, tiedän että se on siinä, Nina sanoo.
– Pidän siitä, että sisustuksessa on selkeä näkymä, matot eivät saa olla vinossa. Esineillä pitää olla pari ja kuvioissa rytmiä. Graafiset kuviot miellyttävät, esimerkiksi olohuoneen tapetissa onartdeconhenkeä.
Graafisia kuvioita on myös Ninan keräilykohteessa, Ali-astioissa, joiden sinivalkoisen koristeen Raija Uosikkinen on suunnitellut Arabialle. Kahvikuppeja jo on, mutta tarjoiluastioita on vielä etsinnässä.
Kaiken pitää olla siistiä, ja Nina siivoaa mielellään, kun saa tehdä sen rauhassa. Tärkeitä ovat myös kasvit. Joulukaktus ja orkidea ovat innostuneet kukkimaan, ja maljakossa on ruusuja.
– On jokapäiväinen ilo, kun koti miellyttää silmää.
Nina seurailee sisustusaiheita paljon Instagramista, jossa hänen oma tilinsä löytyy nimellärinteenmaessa.
Instagramissa saadut kommentit ovat tuoneet yllättävääkin tietoa omista esineistä. Isovanhempien puinen lehtikori tunnistettiin arvostetuksi designiksi, sen suunnittelija on norjalainen Einar Barres.
Taiteellisesta papasta muistuttavat myös kodin seinillä olevat kivimosaiikkitaulut. Hänen mosaiikkejaan on Salossa muun muassa kirkkoherranvirastossa ja Laurin koulussa. Tattareilla niitä on niin paljon varastossa, että mietinnässä on tämän painavan perinnön laittaminen myyntiin.
Seuraavaksi taloon on tulossa lämmitysmuodon muutos: öljyn tilalle maalämpö ja aurinkopaneelit. Vanhan puusaunan remonttia mietitään. Kaikessa tärkeää on työn ja materiaalien laatu.
– Olemme halunneet remontoida vanhaa kunnioittaen ja laadukkaasti. Tehdään hyvin silloin kun tehdään, tai sitten ollaan tekemättä. Esimerkiksi julkisivuremontti tehtiin viimeisen päälle, Kimmo sanoo.
Helsingistä kotoisin oleva Kimmo on tyytyväinen siihen, että muutti vaimonsa kotipaikkakunnalle:
– Täällä elämisen laatu on erilainen, talon hinnalla saisi Helsingistä korkeintaan kaksion. Salo on pieni suuri kaupunki, palvelut lähellä ja hyvät ulkoilu- ja liikuntamahdollisuudet. Turku on lähellä ja Helsinkiin tunnin ja vartin työmatka autolla.
Oman sukunsa perinnettä Kimmo jatkaa työssä. Hänen isoisänsä perusti aikanaan yrityksen, jota Kimmo nyt jatkaa.
Kesäisin pariskunta viettää lomaa Kiteellä Kimmon suvun mökillä. Sieltä on peräisin yksi kodin parhaista designlöydöistä: keittiössä oleva Ilmari Tapiovaaran Pirkka-penkki.
– Mökkinaapuri piti penkkiä ja pöytää ulkona, ja pöytä meni pilalle. Kerroin mikä penkki on ja kysyin saammeko sen. Saimme kun lupasimme olla myymättä sitä eteenpäin, ja Kimmo kunnosti sen, Nina kertoo.
Pariskunnan kahdella WalesinspringerspanielillaUntolla ja Taunolla on mökillä mahdollisuus päästä Kimmon kanssa metsälle, mutta Salossakin on hyvät lenkkimaastot.
Koirien hankintaa mietittiin ensin pitkään, ja rotu valikoitui tuttavan kautta. Kun alkuun päästiin, koirista on tullut hyvin tärkeitä.
– Koti ilman koiraa on vain talo, Kimmo sanoo.
