Kirjailija Mika Waltarin (1908–1979) varhaistuotanto ja hänen kuvaamansa nuoruus ovat pääosassa Someron kirjaston tapahtumassa ensi keskiviikkona. Filosofian tohtori Eija Komu kertoo kuulijoille Waltarin nuoruudentuotannosta, joka on säilyttänyt ajankohtaisuutensa läpi vuosikymmenten.
Mika Waltari aloitti kirjoittamisharrastuksensa varhain.
– Hän kirjoitti 17-vuotiaana kristillishenkisen kirjasen Jumalaa paossa ja vastapainoksi seuraavana vuonna nimellä Kristian Korppi kauhunovellikokoelman Kuolleen silmät. Hän kirjoitti myös runokäsikirjoituksen Lauluja Saatanalle salanimellä Untamo Raakki. Siitä on toistaiseksi julkaistu vain osia, Komu kertoo.
Mika Waltari aloitti opinnot teologisessa tiedekunnassa Helsingin yliopistossa, mutta siirtyi historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan. Läpimurtoteos Suuri illusioni ilmestyi jo vuonna 1928.
Tuottelias Waltari julkaisi uransa aikana romaanien lisäksi muun muassa runoja, novelleja, satuja, näytelmiä, kuunnelmia, arvosteluja, elokuvakäsikirjoituksia ja matkakertomuksia.
Waltari saavutti maailmanmaineen suurilla historiallisilla romaaneillaan, joista kirjailijan pääteokseksi nousi vuonna 1945 ilmestynyt Sinuhe egyptiläinen. Suurta suosiota saivat myös Komisario Palmu -dekkarit, joista on tehty elokuvia ja näytelmäsovituksia. Waltarin elokuvakäsikirjoituksista menestynein on Toivo Särkän ohjaama Kulkurin valssi.
Keskiviikon tilaisuudessa lausuja Mirja Honkanen esittää näytteitä Waltarin nuoruudentuotannosta. Laulaja Kimmo Hovila tulkitsee parikymppisen Waltarin runosta sävelletyn Nuoruus -kappaleen: Minä olin niin nuori ja kiihkeä. / Miten saattaa kaivatakaan / se nuoruus, jolla on nälkä / ja turmelus suonissaan. Ilkka ”Petri” Pettersson sävelsi tekstin vuonna 1977.
Somerolla kuullaan myös Mika Waltarin itsensä kerrontaa haastattelunauhoilta. Ne ovat peräisin Suomen tunnetuimmalta Waltari-asiantuntija Ritva Haavikolta, joka oli kirjallisuuden apulaisprofessorina Joensuun yliopistossa Eija Komun opiskeluaikana.
– Mika Waltari piti suhdetta kristinuskoon elämänsä viiltävimpänä kysymyksenä, sanoo Komu, joka tutki vuonna 1995 julkaistussa väitöskirjassaan Armon tyhjiössä myös Waltarin Johannes Angelosta (1952) ja Feliks onnellista (1958).
Esitelmä päättyy Mirja Honkasen esittämään Johannes Angeloksen loppulukuun, jota Komu pitää yhtenä Suomen kirjallisuuden järkyttävimpänä.
Esitelmä Mika Waltarin nuoruudentuotannosta ja nuoruuskuvauksista Someron kirjastossa 25.1. klo 18.
