Ruotsin ja Suomen Nato-prosessit ovat törmänneet etenkin Turkin vastustukseen. Ruotsin kanssa Turkilla on ollut enemmän kitkaa. Yksittäiset tempaukset koraanin polttamisineen ovat antaneet Turkille lisää vettä myllyyn.
Takkuinen Nato-prosessi on herättänyt vilkasta kansalaiskeskustelua Suomessakin. Esimerkiksi Salkkarin tekstaripalstalla aiheeseen otetaan terävästi kantaa lähes päivittäin. Tällaiseksi suomalaiset tuskin olettivat paljon puhuttua Nato-optiota.
Nato-jäsenyysprosessin hidas eteneminen on saanut jopa tarpeettoman suuret mittasuhteet. Mikään ei viittaa siihen, että nopea hyväksyntä olisi Suomelle kohtalonkysymys. Ruotsille se on sitä vielä vähemmän. Sillähän on vahva itäinen rajanaapuri pysyvänä puskurivyöhykkeenä.
Yhtä lailla Suomen ja Ruotsin yhteinen taival Natoon ei ole välttämättömyys. Suomi ja Ruotsi ovat pitkään rakentaneet keskinäistä puolustusyhteistyötä. Suomi on yleensä ollut aktiivisempi osapuoli. Eikä Suomi ole hylkäämässä kumppanuutta jatkossakaan.
Ulkoministeri Haavistokin muistutti, että hakemusten eritahtinen käsittely ei tarkoittaisi sitä, että Ruotsi jäisi kokonaan Naton ulkopuolelle. Käytännössä molemmat maat lasketaan jo nykyisellään osaksi läntisen puolustusyhteistyön piiriä.
Haaviston mukaan Ruotsin mielenosoittajat leikkivät maan turvallisuudella. Toisaalta provosoituminen lapsellisista tempauksista on Turkin johdolta pikkumaista toimintaa. Tulevat vaalit painavat.
Prosessin tökkiminen antaa ennen kaikkea ikävän kuvan Natosta ja sen yhtenäisyydestä. Mikään samanmielisten yhteisö se ei ole. Eikä Suomikaan hakeudu Naton jäseneksi yhteisten arvojen vaan aseiden vuoksi.
