Kun pikkuinen harmaahapsinen koira kuulee puhuttavan ulkoilusta ja näkee ihmisten kurottavan kohti ulkotakkeja, alkaa hännänheilutus ja vipinä.
Ulkona otettavat valokuvat ovat selvästikin Mitsun mielestä mahtava idea. Ylimääräinen lenkki, kyllä kiitos!
Tällä asenteella elelee sekarotuinen Mitsu-koira, joka juhli viime torstaina 21-vuotissyntymäpäivää. Lukema on koiralle poikkeuksellinen.
– Uskoisin, että hän on kyllä Salon vanhin koira, tuumaa Mitsun omistaja Antti Järvinen.
Ehkä pertteliläinen Mitsu on koko Suomen vanhin koira? Tai peräti koko maailman iäkkäimpien koirien joukossa?
Viime lokakuussa uutisoitiin, että maailman vanhimman koiran titteliä kantanut Pebbles oli kuollut 22-vuotiaana Yhdysvalloissa. Guinnessin ennätyskirjan edustajat olivat toukokuussa julistaneet Pebblesin olevan maailman vanhin koira.
– Minä en kyllä usko, että se oli oikeasti maailman vanhin koira, tuumaa uutisen itsekin huomannut Järvinen.
Mitsun tavalliseen arkeen kuuluu kolme lenkkiä päivässä.
Ensimmäinen kävely on aamulla, toinen illansuussa ja kolmas myöhemmin illalla. Lenkillä muiden hajut ja omien hajujen levittäminen ovat tärkein puuha.
– Mitsu merkkailee niin kauan, että tankki on tyhjä ja vielä vähän sen jälkeenkin.
Antti Järvinen laskee, että yhteensä matkaa kertyy reilut kolme kilometriä päivässä. Lenkkihommat kulkevat niin päin, että Mitsu lenkittää Järvistä.
– Kerran kun koira oli kolme päivää hoidossa, minä kävin kerran ulkona, kun vein roskapussin.
Järvinenkin on jo ikämies, 79-vuotias. Hän ja Mitsu asuvat kaksistaan rivitaloasunnossa. Naapurustossa on paljon lenkkituttuja.
– Mitsu tulee kaikkien kanssa toimeen. Hän on kyllä siinä mielessä paras koirani, kehaisee Järvinen. Hänellä on ollut elämänsä varrella lukuisia koiria.
Mitsua ei ole leikattu, ja naapuruston naaraskoirat kiinnostavat koiravanhusta edelleen. Parhaillaankin jollain lähistön koirista on juoksuaika, ja se saa Mitsun pään pyörälle.
– Hän voi istua sohvalla ja ulvoa, ja ruokakin maistuu huonommin.
Ruokailutottumukset saattavat olla yksi syy Mitsun pitkään ikään: koira ei ole tavallisestikaan perso ruualle.
Kupeissa on tarjolla aina vettä ja ruokaa, mutta Mitsulla ei ole tapana ahmia. Nyt yksi kulho erottuu joukosta: se on tyhjä. Tarjolla oli maksalaatikkoa, jota Mitsu sai syntymäpäivänsä kunniaksi.
Kotona Mitsun lempipaikkoihin lukeutuu sohva. Koira ei ole mielellään sylissä, ja Antti Järvinen istuu yleensä sohvan vieressä olevassa nojatuolissa.
Televisiosta kaksikko katsoo useimmiten urheilua ja Frendit-sarjaa, jonka uusinnat pyörivät illasta toiseen.
– Se on hyvä ja tullut varmaan jo kymmenen kertaa. Joku siinä on.
Öisin Mitsu kömpii isäntänsä sängyn alle. Reitti sinne on vähän hankala. Vaikka koira on pieni, sen pitää ryömiä matalana päästääkseen lempikoloonsa sängynjalan ja seinän väliin.
Mitsun arki ei ole aina ollut yhtä tasaista.
Antti Järvinen kertoo, että Mitsun historiaan liittyy monenlaisia käänteitä. Järvinen on tuntenut Mitsun jo ennen kuin siitä tuli hänen koiransa. Mitsu on syntynyt Virossa, jossa Järvisellä on jo pitkään ollut kesäpaikka.
Järvinen kertoo, että elämänsä ensimmäiset vuodet Mitsu eli liekaan kytkettynä koirankopin kyljessä. Tämän jälkeen vuorossa oli kaksi iäkästä omistajaa, joista toinen oli Järvisen mökkinaapuri. Mökkinaapurin kuoltua Mitsu ajautui hoitoon ihmisille, jotka eivät halunneet koiraa. Kun Järvinen kuuli puhuttavan Mitsun lopettamisesta ampumalla, hän kävi hakemassa koiran.
– Varastin sen. Kai sen niin voi sanoa, Järvinen sanoo.
Hän ei pidä varkautta suurena rikoksena, koska samalla pelastui Mitsun henki.
– Siitä on nyt kymmenisen vuotta.
Mitsun passiin on merkitty syntymäajaksi 5.1.2002. Muita papereita sekarotuisesta koirasta ei ole.
Antti Järvinen teki pitkän uran Vainion Liikenteen palveluksessa linja-autokuskina. Vielä eläkeiässäkin hän ajoi Kasnäsin ja Helsingin väliä, ja Mitsun tullessa Suomeen Järvinen oli edelleen töissä.
Nykyisin kaksikko on kaiket päivät yhdessä ja muutenkin tiivis parivaljakko. Kun Järvinen lähtee käymään autolla kaupassa, Mitsu haluaa mukaan.
Välillä suuntana on eläinlääkäri. Viime aikoina Mitsua on vaivannut silmätulehdus, joka ei meinaa parantua millään. Suurempi huoli on kuitenkin yskä, joka äityy välillä pahaksi.
Röntgenkuvassa on näkynyt koiran kyljessä varjostumaa, mutta asiaa ei voi tutkia sen tarkemmin.
– Eläinlääkärit eivät nukuta näin vanhoja koiria.
Yskänpuuskia tulee kuitenkin harvakseltaan, ja arki sujuu hyvin. Järviselläkin on omat kremppansa, muttei mitään lenkkeilyä estävää.
– Me kilpaillaan, kumpi meistä elää kauemmin.
