Kaksivuotias harmaapapukaija Kaija on kova puhumaan. Se nappaa lauseita sieltä täältä: perheen puheista ja näkemistään televisio-ohjelmista.
Kaija yllättää omistajansa usein yhdistelemällä loogisesti sanoja ja lauseita. Minna Marttista nauratti kovin, kun hän kysyi lemmikiltään mitä sä teet ja sai vastauksesi:
– Se on salaisuus!
Kaija oli arvattavasti kuullut saman kysymyksen ja siihen annetun vastauksen jossain lastenohjelmassa.
– Kaija osaa vaihtaa lauseessa persoonapronominia, adjektiivia ja subjektia sekä lisätä sanaan loppuliitteen -ko kysyäkseen esimerkiksi tuleeko joku tai sataako.
Sateesta Kaija kyselee tuntiessaan matalapaineen. Se on yhdistänyt ihmisten käyttämän sanan olotilansa muutokseen.
– Kerran vastasin, että ei siellä näytä satavan. Tunnin päästä vettä tuli jo kaatamalla, Marttinen kertoo.
Hulluimmalta hänestä tuntui, kun hän kuuli Kaijan ensimmäistä kertaa valehtelevan.
– Lintu oli kaatanut vesikuppinsa ja kysyin, kuka sen kaatoi. Kaija vastasi, että Xousha kaatoi!
Xousha toimii Marttisen henkilökohtaisena avustajana.
– Harmaapapukaijan sanotaan olevan älykkyydeltään viisivuotiaan lapsen tasolla, ja osaahan sen ikäinen lapsikin jo valehdella, Marttinen miettii.
Kaija päätyi somerolaiselle Minna Marttiselle, kun hänen ex-appiukkonsa menehtyi viime vuoden puolella. Marttinen oli jo alun perin luvannut ottaa papukaijan hoiviinsa, sillä sen tiedettiin elävän paljon pidempään kuin isäntänsä. Harmaapapukaijat voivat elää yli 60-vuotiaiksi.
Papukaijat ottavat elämänmuutokset rankasti. Kaijakin alkoi nyppiä höyheniään ennen kuin tottui uuteen kotiinsa.
Muuton jälkeen se oli viikon ihan hiljaa ennen kuin alkoi taas käyttää ääntään. Ensin Kaija äänteli mikroaaltouunin piippauksin aina, kun Marttinen poistui ovesta. Se oli todennut ihmisten saapuvan huoneeseen kyseisen äänen myötä.
– En mennyt paikalle, koska en halunnut sen jatkavan piipittämistä. Pian se nappasi koirien kutsumiseen käyttämäni sanat tule tänne, ja silloin menin luokse. Vähitellen se oppi, miten minut saa paikalle.
Monet papukaijat huutavat huomiota, mutta Kaija voi kysyä:
– No, tuletkos? Kaija puhuu. Tuletko jo? Mikset tule?
– Olen opettanut, että rääkymisellä ei saa mitään tapahtumaan, vaan täytyy puhua ihmisen äänellä.
Kaija puhuu yleensä Marttisen, entisen omistajansa tai lastenohjelmien Pipsa Possun äänellä.
– Vaarin ääni on alkanut vähitellen jäädä käytöstä.
Kaija oli jo ennen muuttoaan tottunut koiriin, koska Marttinen oli käynyt koirineen kylässä. Kaijallekin jotain, se sanoo, kun koirille annetaan herkkuja. Kaija osaa kiittää ja tekee sitä myös koirien puolesta.
– Kun annan nameja, Kaija sanoo joka koiran kohdalla kiitos.
Kun Marttinen oli laittanut liikaa riehuneen amerikankarvattomanterrierinsä Willen portin taakse toiseen huoneeseen, oli Kaija lentänyt portin päälle ojentamaan:
– Nyt loppu!
Marttinen laski parin kuukauden ajan linnun oppimia sanoja: uusia kertyi noin 150. Erityisesti Kaija intoutui opittuaan s-kirjaimen. Silloin se toisteli kaikkia ässällä alkavia sanoja kuten setä ja sepä se.
Enää Marttinen ei pidä lukua Kaijan sanavaraston karttumisesta, koska sanoja tulee koko ajan niin paljon lisää.
– Nykyään me keskustelemme. Kun menin sohvalle lepäämään, se hoki voi ei, voi ei, perkele, okei, okei sitte, äiti meni nukkumaan, Marttinen nauraa ja sanoo selittäneensä, että äitiä väsyttää.
– Nyt jo? Hyvää yötä, Kaija vastasi.
Marttinen toteaa sen oppivan asiayhteyksiä ja osaavan käyttää myös synonyymeja.
– Olenko laiska ihminen, hän oli kysynyt.
– No eei, tuli vastaus.
– Niin, olen ahkera, Marttinen totesi.
– Touhukas, Kaija tuumasi.
Papukaijat nukkuvat vuorokaudessa 12 tuntia ja valvovat putkeen toiset 12 tuntia.
Minna Marttisen Kaijalla on iso häkki, jossa se viettää yönsä. Yhtenä aamuna hän nukkui tavallista pidempään ja sai havahtua häkistä kantautuneeseen huhuiluun:
– Kaijuska uuloos! Nukku loppu. Onko täällä ketään? Helloouu? Ei sit, perkele.
Kaija kiroilee harmistuessaan ja kertoo, jos pelkää tai suuttuu. Tyytyväisenä se voi kommentoida, että mukavaa.
Yhtenä iltana Marttinen sulki television ja totesi, että ohjelma loppui. Kaija katsoi pimentynyttä ruutua ja ehdotti:
– Pist joku toinen! Uutiset.
Kaija myös vastaa, kun siltä kysytään, mitä se haluaa: milloin ruokaa, milloin mehua. Jos kupissa ei ole ruokaa, saattaa lintu huutaa:
– Loppu! Ruoka on loppu! Perkele!
Marttinen arvelee Kaijan ajattelevan ääneen. Siitä todistaa video, jossa se puhuu itsekseen:
– Mikä tää on? Puhelin! Wau, wau! Jumalaut! All right, no nyt!
Kaija voi höpöttää itsekseen puolikin tuntia putkeen. Se voi myös yllättäen laukoa kuukausia sitten kuulemiaan sanoja tai sanontoja.
Papukaijat tarvitsevat seuraa ja vapautta
Läheskään kaikki eivät opi puhumaan
Harmaapapukaija voi kuulostaa hauskalta lemmikkieläimeltä, mutta Minna Marttinen muistuttaa, että papukaija on haastava hoitaa eikä sovi kelle tahansa. Läheskään kaikki niistä eivät opi puhumaan.
Papukaija tarvitsee paljon seuraa. Ihminen voi korvata lajitoverin, jos on päivisin kotona.
– Se sopii perheeseen, jossa on useampi ihminen tai yksi, joka ei käy töissä.
Omistajan on huolehdittava siitä, että lemmikillä on mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen. Papukaijan täytyy saada olla vapaana valtaosa hereilläoloajastaan, ja päästä lentelemään.
Siivousintoilijalle papukaija ei sovi.
– Kakkaa on erityisesti niissä paikoissa, joissa se istuu useimmin. Joskus sitä tulee olkapäällekin, Marttinen huomauttaa.
Papukaijan juomakupissa on aina oltava vettä. Kaijan ruoasta vajaa puolet koostuu siemenistä. Muuten se syö vihanneksia ja hedelmiä. Papukaijoille on tarjolla täysravintopellettejä, mutta niistä Kaija ei pidä.
– Maissista ja herneistä se tykkää erityisesti, ja oppi pitämään parsakaalista, kun ripustin niitä ensin leluksi kattovalaisimeen, Marttinen kertoo.
Hän muistuttaa, että papukaijat kylpevät parin viikon välein. Jos ne eivät tee sitä itse, niitä on suihkuteltava, sillä ne ovat alun perin sademetsien asukkaita. Kaijan kylpyaltaana toimii iso koirien vesikuppi, joka on nostettu tiskipöydälle. Sulkasadon aikaan se nauttii suihkuttelusta.
Harmaapapukaijat ovat erittäin uhanalaisia, eikä luonnonvaraisia saa pyydystää lemmikeiksi. Lemmikkikaijoilla on oltava todistus vankeudessa syntymisestä ja tunnistusmerkintänä joko rengas tai mikrosiru.
Ultraviolettivaloa tarvitaan D-vitamiinituotantoa varten. Kesän koittaessa Marttinen aikoo viedä Kaijan ulos ensin valjaissa, ja rakennuttaa sille ulkohäkin.
Papukaijan kynnet pitää leikata, jos ne eivät kulu riittävästi. Samasta syystä nokkakin voi kaivata lyhentämistä. Marttinen on leikannut Kaijan kynnet pari kertaa.
– Se onnistuu hyvin, kun samalla syöttää makupaloja.
Kaijalla on paksuja orsia ja muita telineitä ”voimisteluun”. Kiipeily kuluttaa kynsiä ja nokkiminen pitää nokan oikean mittaisena. Kaija hakkasi ensin kattolistoja, joten Marttinen nosti kaappien päälle puupölkkyjä, joihin se nyt purkaa energiaansa.
Marttinen on julkaissut lemmikistään Kaijalla on asiaa -videoita Tiktokissa.
