Natsijohtaja Adolf Hitlerille maistuivat baijerilaiset makkarat ja täytetyt kyyhkyt, ja vatsavaivojaan hän hoidatti härkäperäisellä valkuaisseerumilla. Sanonta ”Hitler oli kasvissyöjä” on huti, niin kuin ovat monet muutkin Kari Hongiston kokoamat sanat ja sanonnat.
Hongisto on kerännyt sanontoja usean vuoden ajan ja selvitellyt niiden paikkaansa pitävyyttä. Hongiston teos Uusi sanontojen sanakirja (Kulttuurivihkot 2022) esittelee noin 350 enemmän ja vähemmän onnistunutta sanaa ja sanaparia, jotka Hongisto luokittelee hudeiksi ja osumiksi.
– En halua olla ankara, mutta kirja voi virkistää ihmisiä olemaan sanojen suhteen valppaana, hän kertoo.
Hongisto sanoo kirjanneensa sanoja epäsystemaattisesti ja aluksi vain omaksi ilokseen.
– Jos joku on käyttänyt lehtijutussa vaikka sanontaa ”päästä pälkähästä”, jäin miettimään, mikä oikein on päläs. Kun rupesin kaivelemaan niiden alkuperiä, huomasin, että lähteistöä on käytettävissä paljon.
Päläs on tarkoittanut jalan paikkaa suksessa, ja jalka on ollut kiinni päläksessä mäystinremmien avulla. Jos hiihtäjä sattui pulahtamaan avantoon, hän kirjaimellisesti pääsi pälkähästä, jos jalka irtosi suksesta ja hän pelastui. Hongiston kirjassa sanonta on osuma.
Kari Hongisto kertoo olleensa aina kiinnostunut sanoista. Hän työskenteli toimittajana 30 vuotta ja on julkaissut muun muassa aforismikokoelmia ja tilaushistoriikkeja.
– Opiskelin aikanaan filosofiaa, joka on käsitteiden vääntelyä ja venkoilua.
Vääntelyä Hongisto harjoittaa myös kirjassaan. Hänen tyylilajinsa on humoristinen ja viihdyttävä.
– Kirjassa on koko ajan sekä vakava että leikillinen puoli. Vakavuus tulee siitä, että halusin selvittää sanoja niin pitkälle kuin vain voi. Leikillistä taas on venkoilu vaikka siitä, miten jalkapallossa voi olla rankkari pilkulta. Kentällä ei ole pilkkua, vaan piste.
Esimerkiksi Hitlerin kasvissyöntiväitettä selvitellessään Hongisto tutki useita lähteitä, kuten Rynn Berryn kirjaa Hitler: Neither Vegetarian Nor Animal Lover, vapaasti suomennettuna Hitler: Ei kasvissyöjä eikä eläinten ystävä.
Hongisto on kirjaa kootessaan pohtinut sanojen merkitystä. Miten ne muuttavat vuosien saatossa tarkoitustaan, miten niillä voi hämätä ja toisaalta miten niiden ote voi kiristyä.
– Jos sotaa sanoo Venäjällä sodaksi, joutuu linnaan. Toisaalla sanoja käytetään inflatorisesti, niiden merkitys haihtuu. Kukapa ei mainostaisi tuotteitaan tai palveluitaan ekologisina ja eettisinä, mutta fakta on, että luonnon ja lajiston tila huononee.
Sanojen ja ohjeiden sisältö ei välttämättä vastaa enää merkitystään.
– Yksi kymmenestä käskystä kuuluu: älä tapa. Joulupöytiin on juuri tapettu satojatuhansia sikoja – mutta nehän ovat toislajisia. Kahdeksan miljardin ihmisen olemassaolo perustuu maapalloa kuluttavaan teolliseen tappamiseen. Arvottava ohje ja käytäntö liitelevät erossa toisistaan, elävät omissa maailmoissaan, Hongisto pohtii
Joskus sanojen käyttö saattaa ylittää Hongiston ärsytyskynnyksen – esimerkiksi silloin, kun julkisuuden henkilöiden haastatteluissa toistuvat sanat tavallaan ja niinku.
Tuttuja sanontoja saatetaan siteerata väärin. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanin ensimmäinen lause menee usein pieleen jopa kirjallisuuden asiantuntijoilta, Hongisto on huomannut.
– Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi. Siinä pitää olla monikko.
Väärin saattaa mennä myös Tuntemattoman sotilaan loppu. Se ei suinkaan ole ”Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä” vaan ”Aika velikultia.”
Huteja ja osumia
Diagnoosi on Kari Hongiston mielestä oiva esimerkki sanasta, joka on täysin osuma.
– Dia on kreikkaa ja sen merkitys on läpi, lävitse. Gnosis puolestaan on tieto. Diagnoosi on siis ”läpi tiedon”. Kun lääkäri tutkii potilasta, hän tekee diagnoosin, katsoo läpi kaiken potilaasta saatavan tiedon. Hän tekee läpikotaisen arvion, Hongisto kertoo.
Myös ”pasmat sekaisin” on osuma. Pasmalangat pitävät lankavyyhdin järjestyksessä, ja jos pasmat sekoavat, lankamytty menee sekaisin.
Huti on esimerkiksi sanonta ”kaksi viimeistä peliminuuttia.” Viimeinen on viimeinen on viimeinen, se on lähtökohtaisesti yksikkö, Hongisto perustelee. Toiseksi viimeinen ei ole viimeinen.
– Kun olin hiihtokilpailuissa viimeinen, olin aina yksin viimeinen.
Sanonta ”laittaa pillit pussiin” taas on ajan mittaan vinksahtanut merkitykseltään nurin päin. Se on tarkoittanut aloittamista, eikä lopettamista, ja sillä on viitattu sian tai muun eläimen rakosta tehtyyn puhallinsoittimeen.
– Soittaminen on aloitettu laittamalla ruokopillit rakkoon. Nyt merkitys on kääntynyt päin vastoin, mutta sitähän varten sanoja on. Että niitä ymmärretään, eikä niitä ole laitettu vakuumiin.
Kari Hongisto
- Syntynyt Sauvossa 1950
- Toimittajana muun muassa Sauvossa ja Paimiossa ilmestyvässä Kunnallislehdessä, josta jäi eläkkeelle 2013
- Tekstejä julkaistu muun muassa novellikokoelmissa ja antologioissa, omat aforismikokoelmat Elämyskaruselli ja Hengitysteillä ruuhkaa
- Kirjoittanut esseitä Parnassoon sekä pakinoita ja kolumneja eri lehtiin
- Mukana Salon seudun kirjoittajat ry:ssä useita vuosia vuosituhannen vaihteessa
- Asuu Kaarinassa
