Salolainen palomies Joonas Mäkipelto on yhdistelmä Vaahteranmäen Eemeliä ja huippu-urheilijaa. Mäkipellolle tuntuu sattuvan ja tapahtuvan yhden kylällisen verran kommeluksia.
Leuanvedon ME-tempauksillaan valtakunnan julkisuuskynnyksen ylittänyt Mäkipelto piipahti tällä viikolla Pariisissa voittamassa sisäsoudun Euroopan mestaruuden. ”Piipahtaa” on tosin ehkä huonoin mahdollinen verbi kuvaamaan Mäkipellon reissua.
Aloitetaan matkaraportti ajasta ennen Pariisia.
Mäkipelto tunsi jo viime keväänä, että kaikki ei ole kunnossa. Treeni ei kulkenut, eikä uni tullut, mutta treenata piti kun kisoja oli edessä.
– Kun painaa kahta duunia kymmenen vuotta putkeen, treenaa joka ilta ja lisää kuvioon vielä lapset ja ison omakotitalon, niin jossain vaiheessa kroppa saattaa sanoa sopimuksensa irti.
– Yksi merkki oli sekin, että 2–3 vuoden ajan ennen jokaista kisaa olin jonkunlaisessa flunssassa.
Mäkipelto kuitenkin havahtui ongelmaan riittävän ajoissa ja haki apua ammattilaisilta.
– Jos olisin reagoinut myöhemmin, pahimmassa tapauksessa toipumisessa olisi voinut mennä parikin vuotta.
Kesäkuun lopulla Mäkipelto voitti Salon torilla järjestetyssä SM-viikon avauksessa leuanvedon SM-kultaa 65 toistolla, vaikka olkapäässä oli havaittu aiemmin keväällä repeämä.
Mäkipelto sai syksyllä itsensä sellaiseen kuntoon, että päätti lähteä Pariisiin sisäsoudun EM-kisoihin.
Ravintovalmentaja oli vaatinut, että Mäkipelto menisi nykyaikaisten olympialaisten perustajan Pierre de Coubertin mukaan nimetylle kisa-areenalle vähintään kolme tuntia ennen suoritusta, jotta hän ehtisi tarpeen mukaan syödä rauhassa ennen punnitusta (tämä neuvo oli lopulta ratkaiseva!).
Itse kisapäivänä kaikki meni kuitenkin pieleen.
– Salolaisena ”junderona” kirjoitin tylysti Google Mapsiin kisapaikan nimen ja katsoin, että, juna, juna ja bussi ja sitten ollaan perillä. Junassa vaisto sanoi, että nyt mennään kauas harhaan.
Tunnin harharetken aikana Mäkipellolle paljastui, että Pierre de Coubertinin mukaan on nimetty myös toinen urheiluareena, jossa ei ollut ristin sielua. Mäkipellon valtasi epätoivo, hän ei tulisi millään ehtimään punnitukseen ajoissa.
Mäkipelto huomasi, ettei busseja kulje takaisin juna-asemalle. Aikaa punnituksen päättymiseen oli enää 90 minuuttia. Google Mapsin mukaan hänellä olisi silti teoreettiset mahdollisuudet selvitä ajoissa, mutta oikea bussi olisi löydyttävä pian.
Niinpä hän päätti juosta (”ihan täysiä”) kaksi kilometriä lähimmälle bussipysäkille.
– Kysyin jokaiselta linja-autokuskilta, että meneekö tämä bussi juna-asemalle. Kukaan ei puhunut englantia.
Mäkipellon seuraava peliliike oli mennä pysäkin edessä olleen koululaisporukan keskelle ja kysyä kovaan ääneen, että ”puhuuko joku englantia?”
– Kenenkään käsi ei noussut pystyyn.
Ei kun taas Google Maps auki ja juoksuksi kohti juna-asemaa. Kun matkaa oli jäljellä noin 800 metriä, Mäkipelto tajusi, ettei hän tule ehtimään junaan.
– Huidoin ohi ajavan auton sivuun. Kyydissä oli kaksi naista kaapuihin pukeutuneena. Näytin heille 50 euron seteleitä, että saatte nämä, jos heitätte minut juna-asemalle. Naiset ihmettelivät, että olenko myymässä tai ostamassa jotain.
Mäkipelto kuitenkin sai viestinsä läpi ja hyppäsi auton takapenkille. 200 metriä ennen asemaa linja-auto oli luonnollisesti tukkinut tien. Ja taas juoksuksi.
– Pääsin 30 metrin päähän junasta, kun se lähti liikkeelle, Mäkipelto kertoi kuin suoraan kohtauksena huonosta Hollywood-elokuvasta.
Aseman neuvonnassa Mäkipellolle kerrottiin, että seuraava juna lähtisi vasta 15 minuutin päästä. Siinä vaiheessa Mäkipelto oli jo varma, ettei tule ehtimään punnitukseen.
– Sanoin asemalla olleelle naiselle, että kisamatka muuttui just nyt lomamatkaksi.
Nainen kuitenkin katsoi uteliaisuuttaan Mäkipellon reittiä ja aukaisi samalla takaportin.
– Nainen kertoi, että reitti on suunniteltu hitaasti kävelevien pariisilaisten mukaan. Jos juoksisin, voittaisin 3–4 minuuttia jokaisella metrovaihdolla, joita olisi kolme kappaletta.
Niinpä Mäkipelto jatkoi juoksemistaan, voitti jokaisella vaihdolla vaadittavat minuutit ja laittoi metrossa kisapaikalla jo olleille suomalaisille viestiä, että täältä tullaan, hakekaa numerolappu ja tulkaa ovelle vastaan neuvomaan.
– Olin 12 minuuttia ennen punnituksen päättymistä hallin ovella ja siitä kahden minuutin päästä puntarilla.
Mäkipelto osallistui kevyeeseen sarjaan, jonka painoraja on 75 kiloa. Mäkipellon aamupaino oli ollut ihan hilkulla, eikä hän ollut syönyt aamupalan jälkeen mitään.
– Ravintovalmentaja sanoi, että älä syö mitään, mutta söin ja join silti.
Puntari näytti lukemaa 74,920 kiloa eli pelivaraa jäi ruhtinaalliset 80 grammaa.
– Yksikin banaani olisi ollut liikaa, Mäkipelto naurahti.
Kun punnitus oli ohi, Mäkipelto istahti hallin lattialle, joi vettä ja söi Snickers-patukan, koska jostainhan sitä energiaa oli saatava.
– Istuin vartin verran lattialla ja mietin, että tämän jälkeen on ihan sama miten kisa menee.
Mieli kuitenkin muuttui nopeasti.
– Että jos tämän sekoilun jälkeen vielä voittaisin, niin olisihan se kova juttu.
Itse kisa alkoi surkeasti. Ensimmäisellä vedolla pohje ilmoitti krampin merkeistä ja alkukiihdytys meni pilalle.
– Olin saanut Instagramissa tsemppiviestin, jossa luki, että vedä niin, että perse repeää. Siinä vaiheessa ajattelin, että samapa kai se repeääkö perse tai pohje, ne ovat vain lihaksia muiden joukossa.
Mäkipelto oli kisassa pitkään toisena, mutta viimeiset sata metriä nostivat hänet ylivoimaiseen voittoon. Loppuaika 500 metrillä oli 1.23,7, joka on paikan päällä vedettynä kautta aikojen kovin 30–39-vuotiaiden kevyessä sarjassa. Yleisessä sarjassa vain yksi urheilija pystyi alittamaan Mäkipellon ajan, hänkin vaivaisella 0,1 sekunnilla.
Vaikka aika jäi 1,5 sekuntia Mäkipellon omasta ennätyksestä, ei voitto ole kai koskaan maistunut niin makealta, kun ottaa huomioon, että vain paria tuntia aiemmin hän seisoi koululaisjoukon keskellä kysymässä neuvoa ja tyrkytti viisikymppisiä ohiajaneille naisille.
Sunnuntaina kotonaan Salossa puhelimeen vastannut Joonas Mäkipelto ei olisi Joonas Mäkipelto, jos hänellä ei olisi jo uusi projekti edessä.
Neljän viikon kuluttua järjestetään nimittäin sisäsoudun MM-kisat. EM-kisojen kaltaiselta sekoilulta todennäköisesti vältytään, sillä kisat järjestetään etänä. Soutulaite on yhdistetty nettiin ja jokaisen kilpailijan suoritus striimataan järjestäjille keplottelun välttämiseksi.
Tuoreesta matkustuskokemuksesta huolimatta Mäkipelto ei lämpeä etäkisoille.
– Kisa on kisa ja se pitäisi olla paikan päällä mies miestä vastaan. Se on ainoa oikea tyyli.
Mäkipellon lisäksi MM-kisaan osallistuu myös toinen salolainen Joonas, raskaan sarjan Kuivalainen. MM-kisoihin pääsee jokaisen maanosan kolme parasta. Edellisissä MM-kisoissa kaksikko voitti kultaa.
– Tällä hetkellä kumpikin meistä on pääsemässä karsinnasta itse kisoihin. Tiistaina on viimeinen karsintapäivä, jolloin varmaan yritetään Kuivalaisen kanssa vielä parantaa aikoja. Ihmettelen silti, jos joku Kuivalaisen pudottaa.
Mäkipelto ei vielä tiedä, missä he Kuivalaisen kanssa MM-etäkisasuorituksensa tekevät, mutta yksi melko oleellinen asia juolahtaa vielä Mäkipellon mieleen.
– Sen verran vielä siitä Pariisin reissusta, että itse asiassa kilpailin sillä samalla areenalla kolme vuotta sitten MM-kisoissa.
– Että olisihan se pitänyt tietää!
