Salon Nakolinnaan tilaa pölyttäjille – hakamaita, niittyjä ja ketoja raivataan esiin karsimalla puustoa ja aluskasvillisuutta

Isotuomipihlaja pyritään hävittämään Salon Nakolinnan alueelta kokonaan. Puustoa ja aluskasvillisuutta karsitaan. Muutamista koivuista tehdään tekopökkelöitä.

– Raivaamalla saadaan valoisuutta perinnebiotoopeille (niityille, hakamaille ja kedoille), joilla elää pölyttäjiä, tiivistää työn tarkoitusta Salon kaupungin ympäristönsuojelutarkastaja Jaana Röytiö.

Meriniitynpuiston eli Nakolinnan alueen luonnonhoitotyöt alkoivat loppuvuodesta ja kestävät kevääseen. Tarkoituksena on parantaa luonnon monimuotoisuutta ja sitä kautta pölyttäjien elinolosuhteita.

Salon kaupungin lisäksi hankkeessa ovat mukana Tapio, Suomen ympäristökeskus ja Varsinais-Suomen ely-keskus. Päärahoitus on saatu Metsä Groupin luonto-ohjelmasta, minkä lisäksi työtä tukevat Salon IoT Campus, Valmet Automotive ja Kalevalaisten Naisten Liitto.

Vaikka Nakolinnan alue on kasvamassa umpeen, aivan hoitamatta se ei ole ollut.

– Kaupungin puistopuoli on tehnyt töitä vuosien varrella, mutta se ei ole ollut riittävää, Röytiö selittää.

Isot ja pienet kasvit ovat vallanneet arvokkaita elinalueita uhanalaiselta luonnolta. Puustoa raivataan muun muassa Nakolinnan kalliomäen rinteestä.

– Raivauksella saadaan valoa kalliokedolle, Röytiö selittää.

Kedolla viihtyy muun muassa mäkitervakkoa. Kalliokedon helmiin kuuluu isomaksaruoho.

Kallion reunusta avarretaan muualtakin Nakolinnan reunustalta. Näin sinne saadaan lisää valoa.

– Sinne tehdään myös tekopökkelöitä, Röytiö kertoo.

Koivusta tehtävät tekopökkelöt tarjoavat pesäpaikkoja ja auttavat näin myös pölyttäjiä.

– Niitä käyttävät kolopesijät, esimerkiksi erakkomehiläiset, sanoo projektipäällikkö Sara Turunen Tapiosta.

Hän sanoo, että koivuja on alueella runsaasti ja niitä olisi joka tapauksessa karsittava, joten ne sopivat tekopökkelöiksi. Turunen sanoo, että koivu on tekopökkelönä hyvä, koska sen tuohi auttaa pökkelöä säilymään pystyssä.

Hän muistuttaa, että kaatuneet maapuut hyödyttävät myös pölyttäjiä, jotka tarvitsevat itselleen koloja pesäpaikoiksi.

Maapuita ei raivatakaan alueelta, mutta raivausjäte kuljetetaan pois.

Nakolinnan alue on monipuolinen. Röytiö sanoo, että alueelta löytyy vanhoja kilpikaarnamäntyjä. Sen lisäksi on sekametsää ja vanhan maankäytön jäljiltä vieraslajeja, kuten sitkankuusta ja kuriilienlehtikuusta.

Ne eivät ole Suomen alkuperäisiä kasveja, mutta niiden annetaan olla kertomassa alueen historiasta.

Sen sijaan vieraslaji isotuomipihlaja on levinnyt laajalle alueelle ja sitä joudutaan hävittämään jatkossakin, koska kasvi vesoo juuresta.

Raivauksen ansiosta saadaan esille myös asutuksesta kertovia jäänteitä, kuten rakennusten kivijalkoja. Ne kertovat omalta osaltaan alueen historiasta.

Asutuksesta kertoo myös muun muassa syreeni.

– Syreenin annetaan olla, koska se ei leviä niin laajasti kuin isotuomipihlaja, Röytiö kertoo.

Menossa olevat hoitotyöt kaipaavat Röytiön mukaan jatkoa, jotta alue ei kasva uudelleen umpeen. Hän toivoo, että alueelle saataisiin laidunnusta.

– Lammas olisi tyypillinen eläin, mutta paras olisi sekalaidunnus.

Laidunnuksen toteutuminen on rahoituksesta kiinni. Sitä on haettu, mutta päätöstä ei ole vielä saatu.

Mikäli laidunnus ei toteudu, aluetta on pidettävä auki niittämällä.

Useita perinnebiotooppeja ja monipuolinen kasvisto

Nakolinnan alueella on ely-keskuksen raportin mukaan hyvin monenlaisia perinnebiotyyppejä lähtien tuoreista niityistä kallioketoihin.

Alueen kasvilajistosta mainitaan muun muassa tammi, jalava, suomenpihlaja ja ruotsinpihlaja. Lisäksi alueella kasvavat muun muassa aholeinikki, mäkikaura, ahdekaurio, sikoangervo, keltamatara, ketoneilikka ja kangasajuruoho.