– Tekemisen meininkiä on. On kyllä hyvä porukka.
Näin kuvailee tunnelmiaan Salla Lindegren. Aiemmin Salon vanhuspalveluiden johtajana työskennellyt Lindegren on Varhan uusi ikääntyneiden palveluiden asiakasohjausjohtaja.
Uuden tittelin takana piilee työsarka, joka on sote-uudistuksen ytimessä. Lindegren ja hänen sata alaistaan tekevät töitä sen eteen, että Varsinais-Suomen kaikkien 27 kunnan ikäihmiset saavat tarvitsemansa palvelut yhdenmukaisin kriteerein. Yhdenvertaisuus on yksi uudistuksen tärkeimpiä tavoitteita.
– Meillä on kuntakohtaisia eroja. Ensiarvioni on, että isommissa kaupungeissa tilanne on ollut tiukempi kuin pienemmissä kunnissa, sanoo Lindegren.
Vanhusväestön palvelutarpeen arviointi tehdään jatkossa keskitetysti, ja alueellinen toiminta keskittyy palveluiden tuottamiseen.
Varhan ikääntyneiden palveluissa on tällä hetkellä säännöllisen kotihoidon piirissä noin 8 500, omaishoidon 2 500, asumispalveluiden 4 000 ja laitospalveluiden piirissä 400 asiakasta.
Kun sote-palvelut siirtyivät vuoden vaihtuessa kunnilta hyvinvointialueen vastuulle, henkilöstö pysyi lähtökohtaisesti vanhoissa pesteissään.
Esimerkiksi Salon terveyspalveluiden johtaja Petri Salo on nykyisin Varsinais-Suomen hyvinvointialueen alue 6:n aluepäällikkö. Alue 6 pitää sisällään Salon ja Someron.
Varhan organisaatiossa on myös joitain kokonaan uusia virkoja, joihin Lindegreninkin työpaikka lukeutuu. Hän haki paikkaa syksyllä ja aloitti työn osa-aikaisesti jo lokakuussa oman vanhan virkansa ohessa.
Halikossa asuvan Lindegrenin työpiste on Turun Kärsämäessä, jossa istuu iso joukko hyvinvointialueen hallinnollista väkeä.
Välimatka avittaa laskemaan kierroksia työpäivän jälkeen.
– Matka on hyvä siirtymä.
Varhan kaikista palveluista ikääntyneiden palvelut on se alue, joka tulee taatusti kasvamaan.
Kaikki alueen asukkaat ovat periaatteessa Varhan asiakkaita, mutta käytännössä ikäihmisten rooli korostuu. Työikäiset kuuluvat pääsääntöisesti yksityisen työterveyshuollon piiriin ja käyttävät julkisella puolella lähinnä erikoissairaanhoitoa.
Lasten palveluita järjestämisjohtaja Antti Parpo vertaa koulumaailmaan: tarve vähenee lasten vähetessä. Sen sijaan ikäihmisten määrä kasvaa vuosi vuodelta.
– Kaikki liikenevät rahat pitäisi jatkossa kohdentaa ikäihmisiin, kiteyttää Parpo.
Vaikka näin tehtäisiinkin, luvassa on niukkuutta.
– Täytyy ulosmitata uudistuksen hyödyt myös. Täytyy lähteä siitä, että jatkossa tehdään paremmin ja edullisemmin.
Juuri nyt ikääntyneiden palveluissa pohditaan, millaisia asioita kuntien vanhoista käytännöistä poimitaan mukaan uuteen toimintamalliin.
– Tämä on oikeasti äärimmäisen mielenkiintoista. Nyt on monia tapoja, ja yritämme löytää kaikista kunnista parhaat käytännöt. Tämä yksikkö on kehittämisen paikka.
Palveluiden arjessa Lindegren näkee kaksi isoa kehityskohdetta: teknologian paremman hyödyntämisen ja yhteisöllisen asumisen.
Teknologian tuominen hoiva-arkeen herättää aina paljon tunteita, mutta pandemian myötä asenteet ovat Lindegrenin kokemuksen mukaan muuttuneet.
– Moni ikäihminen teki korona-aikana aikamoisen digiloikan. Eikä tarvitse mennä paljonkaan eteenpäin, kun älypuhelimet ja tietokoneet ovat olleet vanhuksilla aina arkea. Silloin on helpompi hyväksyä, että niitä käytetään enemmän hoitotyössä ja sitä ehkä jopa halutaankin.
Yhteisöllinen asuminen on tapa järjestää asumispalveluja siten, ettei asumisyksikössä tarvita koko ajan paikalla olevaa henkilökuntaa.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vanhukset asuvat omissa asunnoissaan kiinteistössä, jossa on myös yhteisiä tiloja. Tarvittavan avun voi tarjota vaikka kotihoito.
Yhteisöllisen asumisen etuna on palvelun järjestäjän näkökulmasta myös se, ettei hoitajamitoitus koske sitä.
Hoitajamitoituksen kiristykset aiheuttavat tällä hetkellä paljon painetta hoivakodeissa.
– Paikkoja on tyhjänä henkilöstövajeen takia. Ei kokonaismäärään suhteutettuna mahdottomasti mutta jonkin verran kyllä, sanoo Lindegren.
Hän sanoo ymmärtävänsä ajatuksen hoitajamitoituksen kiristämisestä, mutta arjen tasolla linjaus tarkoittaa hoitoa yhä harvemmalle.
Ympärivuorokautisen hoivan hoitajamitoitus on nyt 0,6 hoitajaa per asiakas. Mitoituksen on tarkoitus nousta vielä kahdesti tänä vuonna ja olla joulukuun alussa 0,7.
– Jollei henkilöstöä saada, paikkamäärä vähenee.
Alati kasvavista haasteista huolimatta Lindegren puhkuu intoa. Hän kertoo tienneensä heti uransa alkumetreillä, että työ ikäihmisten palveluissa on hänen juttunsa.
– Kun valmistuin 90-luvulla terveydenhoitajaksi, töitä oli tarjolla heikosti. Menin Halikon kunnalle kotipalveluun, ja vanhustyö kolahti kyllä heti.
Salla Lindegren
- Varsinais-Suomen hyvinvointialueen Varhan uusi ikääntyneiden palveluiden asiakasohjausjohtaja. Kuuluu Varhan Ikääntyneiden palvelut -tulosalueen viisihenkiseen johtoryhmään.
- 46-vuotias terveydenhoitaja ja terveystieteiden maisteri.
- Aloitti työuransa Halikon kotipalvelussa 90-luvulla.
- Oli ennen kuntaliitosta Perniön vanhainkodin hallinnollinen osastonhoitaja.
- Siirtyi kuntaliitoksen myötä Salon vanhuspalveluihin asiantuntijaksi ja nimitettiin Salon vanhuspalveluiden johtajaksi vuonna 2018.
- Asuu Halikossa. Perheeseen kuuluvat puoliso ja kolme lasta.
Ei voi tykätä, jos työmatka pitenee Salosta Turkuun. Se on höpöpuhetta. Kyllä jokainen tykkää, että työ on lähellä. Varsinkin nämä kamalat Varsinais-Suomen talvet eivät innosta autolla ajoon yhtään enempää.
Hullua, että ihmisiä sirtyy kaupunkitaloilta Varhan keskitettyihin paikkoihin. Tämä on oikein sitä vihreää siirtymää, työntekijät liikkuvat enemmän, kun työpaikka on kauempana. Kärsämäkeen ei pääse junalla.
Uudistuksen jälkeenhän ulkopuolisille ei juuri enää näy, kuka työskentelee ja missä. Kokeilin hakea Varhan nettisivujen nimihausta muutamia sinne omasta kunnasta siirtyneitä paikallistason esimiehiä. Ei löytynyt mitään. Saatavilla on vain ylemmän johdon ja edustajien yhteystietoja sekä yleisiä puhelinnumeroja.