Työmäärä räjähti käsiin – Salon ainoa suutari olisi helpottunut, jos kaupunkiin saataisiin toinenkin alan yrittäjä

Suutari Ari Lehdon työmaa näyttää sellaiselta, että moni tuntisi sen keskellä epätoivoa. Pienet työtilat ovat niin täynnä korjattavia kenkiä, että työskentelemään mahtuu enää nippa nappa.

– Töitä on ollut jo vuosikausia paljon, mutta nyt se on räjähtänyt käsiin, hän toteaa.

Jos korjattavia kenkiä ja laukkuja on ollut viime vuosina jonossa 50–100, nyt niitä on työn alla 150–200.

– Tämä talvi on ollut elämäni vaikein ja kiireisin. Toivon vain, että asiakkailta löytyy ymmärrystä. Tällä hetkellä voin sanoa työn valmistumisajaksi pari viikkoa, ja sitäkään en voi luvata. Olenkin ruvennut sanomaan, että yritän.

Lehto uskoo, että ilmiössä näkyy ajan henki, eli inflaation ja yleisen epävarmuuden vuoksi ihmiset ovat tarkempia taloudestaan ja tavaroistaan.

– Suurin osa korjattavista tuotteista on kenkiä. Asiakkaat sanovat, että nyt niitä kannattaa korjauttaa.

Lehdon liikkeen nettisivuilla ja mainostauluissa lukevat aukioloajat: ma–pe klo 9–18. Tosiasiassa työpäivät ovat paljon pidempiä.

– Aukioloaikana iso osa ajasta menee asiakaspalveluun ja siihen, että etsin täältä asiakkaan kenkiä, hän toteaa kenkäröykkiöiden keskellä.

Arkisin Lehdon työpäivät venyvät säännöllisesti 12-tuntisiksi, usein jopa 16-tuntisiksi. Lisäaikaa on otettava viikonlopuista.

– Lauantai ja sunnuntai ovat aina kiripäiviä. Sunnuntai on ainoa aamu, jolloin saa nukkua pidempään. Silloin tulen luovuttamaan töitä klo 12–16. Nyt yritän purkaa jonoa siten, että pidän maanantaista torstaihin auki klo 12–19.

– Kyllä minä työstäni tykkään. Mutta kärsin siitä, että olen jäljessä aikataulusta.

Lehdon valtavaa työmäärää selittää osin se, että hän on ollut jo joitain vuosia Salon ainoa suutari. Seuraavaksi lähimmät suutarit löytyvät Paimiosta ja Turusta. Lehto muistelee, että takavuosina Salossa työskenteli parhaimmillaan viisi suutaria.

– Kyllä minun elämääni helpottaisi, jos Salossa olisi toinenkin suutari. Mutta jostain syystä tältä alalta lähtee ihmisiä enemmän eläkkeelle kuin tulee uusia, hän miettii.

– En ole enää viiteen vuoteen teroittanut luistimiakaan, koska silloin en ehtisi talvella korjata kenkiä.

– Hei, Suutari-Pekka!

– Moro, Pekka!

Tällaisiin tervehdyksiin Ari Lehto on tottunut, vaikka ei olekaan Pekka. Lehto jatkaa isänsä Vesa-Pekka Lehdon vuonna 1971 perustamaa suutarinliikettä, joka totuttiin Salossa tuntemaan Suutari-Pekkana. Ensin liike oli Centrumissa, sitten Vesselissä ja sitten Euromarketissa, jonka entisissä tiloissa se toimii edelleen.

– En ole enää pitkään aikaan viitsinyt puuttua siihen, että minua sanotaan Pekaksi. Onhan toinen nimeni kuitenkin Pekka, hän toteaa.

Ari Lehto työskenteli isänsä rinnalla vuodesta 1988 lähtien, ja 13 vuotta hän on jatkanut työtä yksin. Varsinaisena yrittäjänä hän on ollut vuoden päivät.

Asiakkaat ehdottavat Lehdolle usein kiireen ratkaisuksi, että hänen pitäisi palkata työntekijä. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen.

– Olen ollut kuitenkin vasta vuoden yrittäjänä. Ja lisäksi tässä ei ole tilaa kahden ihmisen työskentelylle.

Myöskään muutto isompiin tiloihin ei ole ratkaisu. Liikepaikka on niin vakiintunut ja tunnettu, että Lehto ei usko muuttamisen kannattavan.

– Ja tämä on ollut tässä niin kauan, että tästä on tullut kuin toinen koti.

Kiireestä huolimatta Lehdolla on aina aikaa ihmisille. Ja kun tiskille tulee asiakas, joka pyytää lisäreikiä nahkavyöhön, Lehto sipaisee ne nopeasti eikä veloita mitään.

– Tämä on minulle elämäntapa, ja teen tätä työtä sydämellä. Olen hinnoitellut itseni niin, että kaikkien kannattaisi korjauttaa kaikkea. Haluan auttaa ihmisiä, ja reikien laitosta en ota mitään.