Vilpas on opettanut kärsivällisyyttä – eteenpäin on paikoin menty, mutta tasonnoston finaalipaikkaan pitäisi olla todella suuri

0
Juho Nenonen ja Jordan Giles asettuvat taas vastakkain keskiviikkona. (kuva: SSS-arkisto/Kirsi-Maarit Venetpalo)

Salon Vilppaan tämän kauden korisliigaryhmä on opettanut seuraajalleen kärsivällisyyttä. Tammikuun taittuessa helmikuuhun on tapahtunut muihin joukkueisiin verrattuna kehitystä siitä, mikä oli tilanne lokakuun vaihtuessa marraskuuhun.

Kun matkalle on kuitenkin mahtunut pettymyksiä tasaisin väliajoin, on päällimmäinen ajatus ollut ottelun jälkeen suhteellisen usein negatiivinen. Näin on käynyt tiheämmällä tahdilla kuin esimerkiksi Joensuun Katajalla, joka on kolmantena vain yhden voiton erolla Vilppaaseen.

Lähihistoriakin painaa arvioissa. Siinä missä Vilpas on ollut finaalissa tai runkosarjan ykkönen aina kaudesta 2016–2017 lähtien, on Kataja edennyt lähes pettymyksestä toiseen samaisen kauden 2016–2017 jälkeen. Siksi nykytilanne tuntuu Joensuussa paljon paremmalta kuin Salossa, vaikka Vilppaan koriero on sarjan kolmanneksi ja Katajan neljänneksi paras.

Pronssimitalin kannalta Vilppaan tilanne on edelleen suhteellisen hyvä. Kärkikaksikko pelaa kuitenkin niin kovalla tasolla, että salolaisten päävalmentajan Jussi Savolaisen on pelaajiensa kanssa pystyttävä seuraavan kahden kuukauden aikana melkoiseen kehitysloikkaan.

Quentin Goodin korvasi Vilppaassa Bo Hodgesin siten, että Goodin oli ensimmäistä kertaa täysipainoisemmin mukana marraskuun alun Kouvot-ottelussa. Sitä ennen Vilpas oli voittanut kahdesti ja hävinnyt viidesti. Sen jälkeen kuudestatoista ottelusta on tullut kymmenen voittoa ja kuusi tappiota.

Kehitystä on tapahtunut etenkin hyökkäyspäässä. Sekä tehdyissä pisteissä että tehokkuudessa Vilpas oli lokakuun lopussa liigan yhdeksäs mutta runkosarjan lopussa jo kolmas. Edistyneemmässä hyökkäystilastossa sijoitus oli kolme kuukautta sitten yhdestoista, nyt viides.

Kahden pisteen heittojen onnistumisprosentti on pysynyt korkeana läpi kauden, osin nyttemmin Unkariin siirtyneen Isaiah Crawleyn erinomaisen viimeistelyn, osin KeyShawn Feazellin donkkien ansiosta. Positiivinen puoli on sekin, että Vilppaan pelaajia rikottiin runkosarjassa eniten ja he pääsivät toiseksi eniten vapaaheittoviivalle.

Alkukauden murheenkryynit olivat levypallopelaaminen ja pallonmenetykset. Levypallojen kokonaismäärässä joukkue pysyi runkosarjan loppuun asti viimeistä edellisenä, ja pallonhallintoihin suhteutetussa luvussa sijoitus oli kahdeksas. Tätä osa-aluetta on pakko pystyä Ira Leen avulla parantamaan, jotta voisi elätellä toiveita Karhubasketin ja Seagullsin haastamisesta.

Menetysten suhteen tilanne on pikkuhiljaa parantunut. Menetysten ja koriin johtaneiden syöttöjen suhde on Vilppaalla nyt viidenneksi paras, kun se lokakuun lopussa oli kahdeksas. Muuten ailahtelevan kauden pelannut Perttu Blomgren on noussut tässä tilastossa avainpelaajaksi 5,2 syötön ja 1,8 menetyksen keskiarvoilla.

Keskiviikkona saatetaan palata hetkeksi tilanteeseen, jossa pelinteosta kantavat päävastuun Ahonen ja Blomgren. Lauantain ottelussa tällin päähänsä saanut Goodin vietti kyseisen illan sairaalassa, ja hänen pelaamisensa KTP:tä vastaan on epätodennäköistä.

Kolmen pisteen heittojoukkueena Vilpas on ollut läpi kauden keskinkertainen. Blomgrenin onnistumisprosentti on huolestuttava 21,4, eikä Roope Ahonen (30,2) ole ollut edes kovin lähellä kymmenen viimeisimmän vuoden tarkkuuttaan.

Joukkueen onneksi Riku Laine ja Jalon Pipkins ovat alkaneet osua paremmin heitoissaan, joille vastustajat ovat usein antaneet runsaasti tilaa. Kahden lähes täysin kaukoheitottoman sentterin systeemissä kolmoset tulevat joka tapauksessa olemaan jatkossakin arvoitus.

Uudeksi ongelmakohdaksi on noussut puolustuspelaaminen. Siihen ylempi jatkosarja on mitä mainioin testi.

Jatkosarjan sekstetti osoittautui runkosarjassa selvästi parhaiksi hyökkäysjoukkueiksi, kun taas puolustuksessa Kouvot ja etenkin KTP ovat olleet vaikeuksissa.

Sikäli Vilppaalle ei ole tarjolla ainuttakaan puolustuksellisesti helppoa ottelua. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, jotta joukkue pystyy mittaamaan tasoaan enimmäkseen laadukkaasti hyökkääviä joukkueita vastaan.

Keskiviikkona olisi olennaista, että joukkue saisi otteluun ansiokkaan alun. Ei siis sellaisen, joka on ollut tarjolla useimmiten joulutauon jälkeen: viime lauantaina 27–40, Korihait-ottelussa 14–29, edellisessä KTP-pelissä 27–39, tammikuun alussa Seagullsia vastaan 2–13, Kouvolassa 21–32 ja Hongan isäntänä 8–17.

VILPAS–KTP KESKIVIIKKONA KELLO 18.30 SALOHALLISSA

Poissaolot vähentäisivät Vilppaan korintekokykyä melkoisesti

Lähtökohdat: Vilpas hyödynsi tammikuun alun ”AND1-ottelun” toisella puoliajalla KTP:n vaikeudet korinaluspuolustamisessa. Edellisessä ottelussa Kataja pelasi KTP:tä palloa järjestelmällisesti sisään Galin Smithille. Tuosta pelistä poiketen sentteri Mubashar Ali on Salohallissa KTP:n kokoonpanossa, mutta puolustus ei ole ollut hänen vahvuutensa.

Vilppaan pelaajatilanne ei ole paras mahdollinen, sillä KeyShawn Feazellin ja Quentin Goodinin poissaolot vähentäisivät laadukkaita korintekotapoja melkoisesti. Toisaalta KTP on ollut tuloksellisesti Korisliigan kotiriippuvaisin joukkue.

Seuraa häntä: Roope Ahonen. Vastuuta saattaa olla tarjolla tavallista enemmän.

Kokoonpanot:

Vilpas: Jalon Pipkins, Perttu Blomgren, Mikko Koivisto, Patrik Poutiainen, Juho Nenonen, Roope Ahonen, Onni Mäkynen, Niilo Kärkkäinen, Riku Laine, Ira Lee. Epävarmat: LaDavius Draine, Quentin Goodin, KeyShawn Feazell. Ei varmoja poissaoloja.
KTP: Mubashar Ali, Juho-Matti Henttonen, Jordan Giles, Roydell Brown, Topias Kuukkanen, Joonas Timonen, Vili Nyman, Brandon Sly, Brandon Tabb. Poissa: Joonas Lehtoranta.

Tulosennuste: 90–89