Bogdan Oliinykin synnyinmaa on joutunut sotimaan jo vuoden – kahdeksan vuotta Suomessa asunut mies odottaa rauhaa ja ajaa avustuskuormia rajalle

0
Ukrainalainen Bogdan Oliinyk on seurannut tarkasti synnyinmaassaan jo vuoden kestänyttä sotaa ja ajanut Suomesta avustuskuormia Puolan rajalle pari kertaa kuussa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Volodymyr Zelenskyi on kaikkien aikojen paras presidentti Ukrainan historiassa. Näin toteaa Somerolla yli kahdeksan vuotta asunut 32-vuotias ukrainalainen Bogdan Oliinyk.

– Muistan monia presidenttejä. Zelenskyi on heistä ensimmäinen, joka ajattelee ihmisiä, eikä rahaa kuten aiemmat.

Oliinyk toteaa Zelenskyin pärjäävän hienosti maansa johtajana, vaikka tilanne on vaikein mahdollinen. Hän muistaa, miten järkyttävä päivä oli viime vuoden 24. helmikuuta, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

– En ymmärtänyt, mitä tapahtuu. Koko päivän seurasin uutisia ja olin ymmälläni, Oliinyk kertoo.

Nykyään hän ei seuraa synnyinmaansa tapahtumia uutisista, vaan soittaa ystävilleen Ukrainaan saadakseen ensi käden tietoa tilanteesta ja tarpeista. Hän tuntee paljon ihmisiä Kiovan, Harkovan, Bahmutin ja Donbasin alueilta sekä Krimiltä.

Sota on vetänyt Oliinykin mielen matalaksi, mutta se ei ole lannistanut. Hän auttaa Suomessa asuvine ystävineen Ukrainaan jääneitä. Kaveriporukan kokoama avustusryhmä vie ruokaa ja tarvikkeita Puolan rajalle pari kertaa kuussa. Kuljetuksia organisoivassa ryhmässä on väkeä ainakin Somerolta, Salosta, Loimaalta, Huittisista ja Lahdesta.

He ovat myös kuljettaneet ukrainalaisia Suomeen. Kerran Oliinikin farmariauton kyydissä oli paluumatkalla yhdeksän ihmistä.

– Poliisi pysäytti, mutta antoi meidän jatkaa matkaamme, koska kaikilla on tilanne tiedossa. Hän kehotti ajamaan varovasti, Oliinyk hymyilee.

Hän toteaa, että Ukrainan vanha korruptiosysteemi vaikeuttaa yhä niin hallintoa kuin kansalaisten elämää, vaikka vanhaa kaartia onkin vähitellen saatu vaihdettua uusiin maan hallinnossa.

– Korruptio istuu syvällä Ukrainassa. Maan rajalla vartijatkin voivat yhä vaatia itselleen rahaa.

Bogdan Oliinyk toteaa, että viikonlopussa tehtävä avustusreissu 1 300 kilometrin päähän on haastava.

– Maanantaiksi on täytynyt ehtiä takaisin kouluun!

Bogdan Oliinykillä on pysyvä oleskelulupa. Vuodesta 2014 Suomessa asunut mies aikoo hakea myöhemmin kansalaisuutta. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Suomessa jo kahdeksan vuotta asunut Bogdan Oliinyk rakentaa omaa ja perheensä tulevaisuutta Somerolla. Hän päätyi paikkakunnalle vuonna 2014 saatuaan paikan eläintenhoitajana somerniemeläiseltä sikatilalta. Mies oli opiskellut Ukrainassa neljä vuotta eläinlääketiedettä, mutta lähtenyt ennen valmistumistaan työharjoitteluun Tanskaan vuonna 2012.

– Totesin, että on parempi jäädä asumaan Eurooppaan kuin palata kotimaahan. Aloin etsiä eläintenhoitajan töitä mistä tahansa päin Eurooppaa. Työpaikka löytyi Somerniemeltä, joten muutin tänne.

Vuoden jälkeen Somerolle saapui myös Oliinykin vaimo pariskunnan lapsen kanssa. Seitsemänvuotias tytär käy parhaillaan esikoulua.

– Hän puhuu suomea paremmin kuin minä, isä nauraa.

Oliinyk viihtyy Suomessa.

– Täällä on rauhallista ja hyvä asua, vain sää on välillä heikkoa, hän hymähtää helmikuun räntäsateessa.

Bogdan Oliinyk työskenteli kuusi vuotta samalla sikatilalla, josta saatu työpaikka toi hänet Suomeen. Vuosi sitten hän päätti vaihtaa alaa eläinten hoitamisen ihmisistä huolehtimiseen.

– Siistimpään työhön, hän naurahtaa.

Oliinyk opiskele lähihoitajaksi Salon seudun ammattiopistossa Somerolla ja työskentelee oppisopimuksella Lamminniemi-kodissa. Ensi vuonna valmistuva mies aikoo jatkaa opintojaan ensihoitajaksi, koska tavoitteena on työskentely ambulanssissa.

Oliinykillä on pysyvä oleskelulupa. Hän suunnittelee hakevansa Suomen kansalaisuutta, kun pääsee koulusta ja suomen kieli taittuu paremmin. Perheen kotikieli on ukraina. Oliinyk osaa myös venäjää, mutta ei halua puhua sitä.

”Lähden katsomaan sukulaisia, perhettä ja ystäviä heti, kun sota on ohi.”

Vinnitsassa syntynyt ja Kiovassa kasvanut Bogdan Oliinyk mainitsee asuneensa lapsena viisi vuotta Krimillä, jossa erikoislääkäri hoiti hänen jalkaansa. Myös Krimin ilmasto teki hyvää jalkavaivalle.

Oliinyk on odottanut hartaasti Ukrainan sodan loppumista, mutta se on vain venynyt.

– Lähden katsomaan sukulaisia, perhettä ja ystäviä heti, kun sota on ohi.

Oliinykin sisko tuli kahden lapsensa kanssa sodan jaloista Somerolle. Hänen poliisina työskentelevä miehensä jäi Ukrainaan. Oliinykin äiti on kuollut syöpään, mutta velipuoli, isä ja tämän nykyinen vaimo asuvat yhä Ukrainassa.

– Kaupungissa voi käyttää sähköä vain kaksi tuntia päivässä. Se ei riitä asunnon lämmittämisen eikä lämpimässä suihkussa käymiseen. Kaikki hinnat ovat kallistuneet sodan aikana valtavasi. Suomessakin on kallista, mutta ei niin kallista. Ukrainassa voi saada palkkaa 300 euroa kuussa.