Tie mutkittelee pienen metsikön läpi.
Maahan on juuri satanut hento kerros lunta, ja kimaltelevat kiteet tuplaavat talvisen iltapäivän valon.
Pieni käännös vasemmalle, ja siinä se on: eteläafrikkalaisen Halsen perheen unelmakoti, puutalo Salon Särkisalossa.
Rinnetontti viettää kohti rantaa, ja edessä avautuu näkymä merelle. Tässä on paikka, joka onnistui ruksittamaan kaikki kohdat toivelistalla.
– Maalla mutta riittävän lähellä kaupunkia, iso tontti, oma ranta, luettelee Simon Halse. Hän on nelikymppinen perheenisä ja yrittäjä, joka halusi seikkailun.
– Ihmiset ihmettelevät välillä, miksei meidän pihatietä ole hiekoitettu. En hiekoita sitä, koska laskemme suksilla mäkeä. Autossa on neliveto, joten pärjäämme kyllä. Ehkä rakennan jonain päivänä pihaan hiihtohissin, hän sanoo ja nauraa.
Kun ulkomaalainen perhe muuttaa Suomeen – ja vieläpä lämpimästä maasta – monen mieleen hiipii sama kysymys. Miksi?
Nyt käsillä oleva tarina alkaa 1950-luvun Pietarsaaresta, jossa Granrothin perhe pakkaa omaisuuttaan. Isä Arne, äiti Elisabeth sekä tyttäret Helena, Kristina ja Birgitta aikovat lähteä ja aloittaa uuden elämän Kanadassa.
Kaikki on kunnossa papereita myöten, kun suunnitelma vaihtuu viime hetkellä: määränpääksi tuleekin Kanadan sijaan Etelä-Afrikka. Siellä on paljon isoja rakennushankkeita meneillään, ja insinööri-isä innostuu silta- ja tietyömaiden mahdollisuuksista. Muuttomatkalle suuntaavat vanhemmat ja kolme tytärtä.
Perillä Etelä-Afrikan East Londonissa perheeseen syntyy vielä kuopus, Mari-Anne.
– Tyttäristä toiseksi nuorin oli äitini. Hän oli 5-vuotias heidän muuttaessaan, kertoo Simon Halse.
Simon Halsen lapsuudenkodissa äidin suomalaiset sukujuuret tulevat esiin pieninä asioina. Suomalaisuus on esimerkiksi kesäkeittoa ja korvapuusteja. Tosin pullat ovat nimeltään örfil. Ruotsissa ei sanottaisi niin, mutta suomenruotsissa sana on käytössä.
Halsen lapsuudenperhe ei koskaan käy Pietarsaaressa eikä Suomessa. Äitinsä suomalaisuuden vuoksi Simon Halsella on kuitenkin mahdollisuus hakea Suomen kansalaisuutta.
Nyt särkisalolaisen kodin koivusta tehdyn keittönpöydän ääreen kokoontuu aamuin illoin kolme Suomen kansalaista: Simonin lisäksi perheen lapset, 9-vuotias Ashleigh ja 11-vuotias Ethan, ovat saaneet kansalaisuuden. Äiti Yolande ei ole vielä virallisesti suomalainen. Saadakseen kansalaisuuden hänen pitää osallistua kielikokeeseen.
– Olen miettinyt, että tekisin sen ruotsiksi. Kun lapset lukevat koulussa ruotsia, voisin opetella sitä heidän kanssaan, hän sanoo.
Perhe puhuu kotona englantia ja afrikaansia, joka on hollannista kehittynyt kieli. Se on käytössä Etelä-Afrikassa ja Namibiassa. Afrikaans ja englanti antavat enemmän apua ruotsin kuin suomen oppimisessa.
Suomi ei ollut itsestään selvä valinta, kun Halsen perhe alkoi pohtia muuttoa.
Ykkösenä listalla oli USA ja siellä Florida. Sieltä löytyvät tutut elementit: lämpö ja valtameri. Ne ovat hallitsevia elementtejä myös perheen eteläafrikkalaisessa kotikaupungissa Port Elizabethissä. Kaupunki sijaitsee Itä-Kapin provinssin eteläosassa Intian valtameren rannalla.
Kun perhe alkoi tosissaan valita kohdemaata, USA alkoi tuntua vähemmän houkuttelevalta.
– Ottaessani asioista selvää tajusin, että USA kuulosti paremmalta kuin oli, miettii Simon Halse.
– Suomi ei mainosta itseään kuten Amerikka.
Perhe halusi tietynlaisen ilmapiirin ja yhteiskunnan. Juuri ne olivat seikkailumielen ohella syitä siihen, miksi perhe ylipäätään halusi lähteä Etelä-Afrikasta.
– Asiat ovat menneet huonompaan suuntaan vuodesta 1994 lähtien. Etelä-Afrikalla ei mene kovin hyvin, sanoo Simon Halse.
Vuonna 1994 Etelä-Afrikka irtautui rotusorrosta. Odotettu ja ylistetty muutos lopetti laillistetun rotuerottelun, mutta maan uudistuminen ei ole sujunut kivuttomasti.
Nykyään maa kärsii massiivisesta korruptiosta, infrastruktuurin hoito on retuperällä, ja esimerkiksi Suomessa vain peloksi jääneet kiertävät sähkökatkot ovat Etelä-Afrikassa jokapäiväistä arkea. Ryöstöt, raiskaukset, autokaappaukset, murrot ja varkaudet ovat yleisiä, ja maan rikollisuusluvut lukeutuvat maailman korkeimpiin.
Millainen maa olisi USA, joka tuntui kärsivän kasvavasta vastakkainasettelusta? Pieni ja turvallinen Suomi alkoi tuntua yhä houkuttelevammalta, ja valinta lyötiin lukkoon.
Muuttomatka oli Halsen perheen ensimmäinen matka Suomeen.
On heinäkuu 2019, kun lentokone laskeutuu Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Perhe on myynyt kotinsa ja irtaimistonsa, ja heillä on mukanaan kahdeksan matkalaukullista tavaraa. Niissä on kaikki, mitä uuteen kotimaahan on päätetty ottaa mukaan.
Seitsemän laukuista saapuu matkalaukkuhihnaa pitkin, mutta kahdeksatta ei näy. Ulkona sataa vettä, ja Yolande Halse tuntee voimattomuutta. Kaiken kukkuraksi lentoaseman asiakkaat joutuvat pujottelemaan remontin keskellä.
Sitten perheen silmiin osuu remontista kertova kyltti, jossa lukee isoin kirjaimin: Things will get better soon (suom. asiat ovat pian paremmin). Yolande Halse ottaa kyltistä kuvan ja julkaisee sen Facebook-tilillään.
– Se kyltti oli kuin merkki, päätin uskoa sitä. Kun Facebook muistutti minua kuvasta vuosi tapahtuneen jälkeen, totesin vain että totta on, hän sanoo nyt.
Särkisalon-kodista perhe ei tiedä vielä muuttaessaan. Ensimmäiset kuukaudet kuluvat tilapäisissä vuokra-asunnoissa, ja oman kodin metsästys käy kiivaana.
Puoli vuotta muuton jälkeen, vuoden vaihtuessa uuteen, perhe matkustaa Rovaniemelle – joulupukkia tapaamaan, tietysti. Reissun aikana Oikotie-palveluun ilmestyy kohde Salon eteläreunalta, meren rannalta. Kaiken kukkuraksi hinta on reilusti alle budjetin.
Pian perhe seisoo jäisellä rinnetontilla. Talvi on leuto, ja päivän valoisat tunnit ovat kortilla. Mutta välittäjän näyttämissä valokuvissa on kesä, ja kaupat syntyvät vikkelästi.
Perheellä on edelleen vuokra-asunto Espoossa, kun koronapandemia iskee myös Suomeen. Keskiviikkona 25.3.2020 hallitus kertoo, että Uusimaa saatetaan eristää. Asiat etenevät pikakelauksella, ja jo perjantaina nosturiautot kasaavat betoniaitoja liikenneväylille.
– Meillä oli vuokrasopimus toukokuun loppuun, ja olimme ajatelleet muuttaa kesällä. Kun raja päätettiin sulkea, lähdimme nopeasti Särkisaloon. Teimme muuton kahdessa päivässä, ja laukkuja oli tällä kertaa enemmän kuin kahdeksan, Simon ja Yolande Halse kertovat.
Työpaikoilla kohistaan ympäri maailmaa, kun pandemian vuoksi kaikki pitäisi yhtäkkiä hoitaa etänä.
Särkisalossa ollaan muutoksessa puoli vuotta edellä: työt on hoidettu jo tovin etänä.
Halset omistavat ja johtavat yritystä, joka suunnittelee ja valmistaa autotehtaiden ja autoteollisuuden komponenttivalmistajien tuotantolinjoja. Port Elizabethissa on iso autoteollisuuden keskittymä, ja esimerkiksi Volkswagenilla ja Fordilla on suuret tuotantolaitokset alueella.
– Meillä on asiakkaina paljon kansainvälisiä komponenttivalmistajia. Teemme paljon töitä eurooppalaisten yritysten kanssa, ja sekin oli yksi syy muuttoon. Matkustan paljon, ja Etelä-Afrikassa tuntui välillä ikävältä jättää perhe matkojen ajaksi, kertoo Simon Halse.
Asiat ovat enemmän kuin sujuneet: Suomeen muuton jälkeen bisnes on kasvanut. Tällä hetkellä yritys työllistää noin 40 henkilöä, ja heistä kaikki ovat Simonia ja Yolandea lukuun ottamatta Port Elizabethissä. Yrityksen liikevaihto oli viime vuonna noin kaksi miljoonaa euroa.
– Se on yksi syy, miksi en ole ehtinyt opiskella suomea. Meillä on ollut onnea, ja olemme saaneet olla todella kiireisiä, sanoo Yolande Halse.
Arkea helpottaa se, että talvella Suomi ja Etelä-Afrikka ovat samalla aikavyöhykkeellä. Kesällä Etelä-Afrikka on tunnin Suomea jäljessä, joten kesäaikaan Särkisalossa voidaan ottaa aamuisin pieni varaslähtö uuteen työpäivään.
Vanhassa koulussa piti käyttää koulupukua.
Sen viidettä luokkaa käyvä Ethan mainitsee ensimmäisenä, kun häneltä kysyy eroja eteläafrikkalaisen ja suomalaisen koulun välillä.
– Suomalainen koulu on parempi, kun on omat vaatteet, hän sanoo.
Ethan ja kolmatta luokkaa käyvä Ashleigh puhuvat täydellistä suomea. He käyvät Särkisalon koulua, jota vanhemmat kuvailevat ylistävin sanoin.
– Koulu on todella hyvä. Oletettavasti kaikki koulut ovat yhtä hyviä, mutta opettajat ovat täällä todella mahtavia. Kylä on pieni, ja kaikki pitävät huolta toisistaan.
Lasten uusi arki Suomessa ei alkanut aivan jouhevasti. Espoossa Ashleighin opettajat vaihtuivat tiuhaan, ja korona sekä yllätysmuutto katkaisivat ensimmäisen kevätlukukauden.
Kun Halset laittoivat Särkisaloon kouluun viestiä lasten koulunkäynnin aloituksesta, opettajat kuvailivat englannin kielen taitojaan puutteelliseksi.
– Kun tulimme tänne, opettajien englanti oli täydellistä ja kaikki olivat mahtavia. He todella saivat lapset tuntemaan itsensä tervetulleiksi ja tekivät loistavaa työtä varmistaessaan, että lapsilla on kaikki hyvin, sanoo Simon Halse.
Sellaista Suomessa on, Halset pohtivat: teot ovat lupauksia suuremmat. Samasta todistaa myös asiointi sähköverkkoyhtiön kanssa. Kun Särkisalon koti pimeni sähkösopimuksen sählingin vuoksi, Halset ehtivät jo pelätä vuorokausia kestävää selvittelyä. He olivat yhteydessä Carunaan, selvittivät asian ja saivat perään tekstiviestin, joka pitäisi kuitata paluuviestillä.
Viestissä luvattiin sähköjen palautuvan muutaman tunnin sisällä.
– Kun vastasin siihen, valot syttyivät parin sekunnin päästä, nauraa Simon Halse.
Ja teiden varsilla myytävä ruoka! Sekin on perheen mielestä ihmeellinen suomalainen juttu, joka ei voisi mitenkään toimia Etelä-Afrikassa. Nytkin kahvipöydässä on tarjolla paikallista hunajaa, joka on ostettu tienvarsikojusta. Kojuissa on vain lipas tai maksupääte, johon maksu jätetään.
– Sellainen luottamus on uskomatonta, sanoo Yolande Halse.
Halset pohtivat, kuinka luottamus leikkaa läpi koko suomalaisen yhteiskunnan. Se on paitsi mansikoita tienvarsikioskissa myös luottamusta viranomaisiin ja hallintoon.
Samaan listaan voidaan laittaa myös kahdeksas matkalaukku. Se, joka katosi muuttomatkalla.
– Se tuli viikkoa myöhemmin. Olin hyvin vaikuttunut siitä, että se todella tuli, sanoo Yolande Halse.
Aurinko alkaa jo upota horisontin taakse, ja kaislikko saa kullankeltaisen lämpimän sävyn.
Simon Halse kertoo, kuinka hän on päättänyt päihittää kaislikon. Hän on jo raivannut umpeenkasvanutta rantaa.
– Tuohon tulee uimaranta ja tuohon laituri veneelle, hän viittilöi rannassa.
Kun päivä pitenee ja meri sulaa, perhe aikoo jälleen suunnata iltaisin veneretkille. Vaikka työpäivät venyisivät, valoisia tunteja riittää.
Heille Suomi ei ole pimeä ja kylmä, vaan se on maa, jossa on vuodenajat ja sesonkiherkkuja. Yolande Halse kertoo rakastavansa mämmiä ja glögiä, jota hän ehti jo hamstratakin joulusesongin loppuessa.
Särkisalossa ei ole liiaksi valosaastetta, ja ilman ollessa kirkas Linnunrata loistaa yötaivaalla.
– Olen yleensä hyvä ilmansuuntien kanssa, mutta täällä olen ollut taivaan vuoksi vähän sekaisin. Three Sisters on tähtikuvio, jonka löydän myös täällä, sanoo Yolande Halse.
Three Sisters on Orionin tähdistössä. Se tunnetaan myös nimellä Orionin vyö.
Etelä-Afrikassa samaa taivasta katsellaan eri näkökulmasta. Vastaajasta riippuen asiat ovat joko siellä tai Särkisalossa nurinperin.
Halset eivät ole haikailleet takaisin eteläiselle pallonpuoliskolle. Päinvastoin: seuraavaksi he aikovat tehdä matkailuautollaan retken Suomen Lappiin ja rajan yli Norjaan.
– Emme hylänneet vanhaa kotimaatamme, vaan päätimme tutustua Simonin isovanhempien kotimaahan. Emme ole puita, joilla on juuret kiinni maassa, joten voimme tehdä sen, sanoo Yolande Halse.
