Turkulainen Laura Sillanpää liittyi Hermannin koulun henkilökuntaan joululoman jälkeen. Sillanpää ei kuitenkaan ole opettaja, opinto-ohjaaja, rehtori tai terveydenhoitaja vaan koulutaiteilija.
Meriittinsä esimerkiksi nukketeatteritaiteilijana, näyttelijänä ja dramaturgina kerryttänyt Sillanpää ei vielä itsekään tiedä täsmälleen tarkkaa toimenkuvaansa.
– Työsuhde on käynnistynyt henkilökuntaan, opiskelijoihin ja koulun tiloihin tutustumalla. Olemme esittäytyneet jo muutamalle luokalle, ja kaikissa tietysti käydään, Sillanpää kertoo.
Sillanpää puhuu monikossa, koska hän työskentelee osin yhdessä Salon nuoriso-ohjaajan Tanja Kuuselan kanssa.
– Yhteistyömme on jo alkanut käytännön tasollakin. Esittäytymisten lisäksi olemme pitäneet muutamana iltapäivänä niin sanottua avointa tilaa, jonne opiskelijat voivat tulla vapaaehtoisesti, Sillanpää mainitsee.
Tuore koulutaiteilija pitää ensisijaisen tärkeänä keskinäisen luottamuksen syntymistä hänen ja opiskelijoiden välille.
– Luottamus johtaa innostumiseen ja vuorovaikutukseen. Yhdessä tekeminen on kaiken keskiössä, Sillanpää näkee.
–En minä halua määrätä, mitä me teemme. Opettajien ja opiskelijoiden mielipiteillä on painoarvoa, hän lisää.
Salo ei ole Sillanpäälle entuudestaan järin tuttu kaupunki.
– Päätös hakea koulutaiteilijaksi oli intuitiivinen. Kiinnostukseni heräsi senkin takia, että työsuhde on verrattain pitkäaikainen, hän perustelee.
Sillanpään pesti alkoi 9. tammikuuta, ja se kestää ensi vuoden kesäkuuhun saakka.
– On harvinaista, että tällaisissa projekteissa pääsee tekemään taidetta näin pitkään samassa paikassa ja saman porukan kanssa, Sillanpää iloitsee.
Salon kaupunki sai 20 hakemusta koulutaiteilijan virkaan määräaikaan mennessä. Haastatteluun kutsuttiin seitsemän kandidaattia, ja nelihenkisen haastatteluryhmän yksimielinen näkemys oli, että Laura Sillanpäällä on parhaat edellytykset tehtävän hoitamiseen.
– Olen uuden edessä. Minulla on tarkat työajat, mutta muuten toimiani ei ole ennalta tarkkaan määritelty, viime syksynä Naantalin kaupungin projektitaiteilijana työskennellyt Sillanpää sanoo.
– Säännöllinen rytmi ei ole taiteilijalle aina itsestäänselvyys, hän nauraa.
Laura Sillanpään taiteellista ansioluetteloa voi pitää mittavana. Asuessaan Ranskassa vuosina 2005–2014 hän opiskeli nukketeatteria ja teki töitä nukenrakentajana, näyttelijänä, näytelmäkirjailijana ja nukettajana. Suomeen palattuaan Sillanpää on jatkanut työskentelyä nukketeatterialalla, tehnyt fyysistä teatteria, näytellyt, pitänyt luovan kirjoittamisen kursseja, tanssinut ja toiminut Nukketeatterilehden päätoimittajana.
Millaisia projekteja Sillanpää voisi toteuttaa puolitoistavuotisen Hermannin-taipaleensa aikana?
– Minulla on kyllä paljon ideoita, mutta en haluaisi syöttää niitä suoraan opiskelijoille. Toivon, että kykenemme unelmoimaan yhdessä, Sillanpää aloittaa.
– Toteutamme hyvin todennäköisesti sekä isompia että pienempiä projekteja. Mietin tietenkin jo nyt, olisiko nukketeatterilla sijaa koulussa, hän jatkaa.
Koulutaiteilijalla on visio myös uudesta koulumaskottinukesta.
– Maskotille voisi tehdä vaikkapa oman TikTok-kanavan, Sillanpää pohtii.
Hän nostaa esille myös mahdollisen esitys- ja tapahtumatoiminnan.
– Esityksiä voisi järjestää muuallakin kuin koulussa. Hermanni on kuitenkin nimenomaan keskustan koulu, ja pidän tärkeänä, että tulisimme tutuiksi koko Salon kanssa, Sillanpää painottaa.
– Kyllähän esimerkiksi Plazassa tai Linjurissa olisi performansseille sopivia tiloja, hän uumoilee.
Sillanpää korostaa, ettei hän painosta ketään esiintymään.
– Taide tarvitsee samalla tavalla kokijoita kuin tekijöitäkin, hän kiteyttää.
Laura Sillanpää tiivistää koulutaiteilijan tehtävät kolmeen sanaan.
– Taikaa, tarinoita ja tapahtumia, hän luettelee.
– Pystyn toivottavasti tuomaan iloa ja liikutusta koulun arkeen. Taide saa koskettaa, monipuolinen taiteilija lisää.
Sillanpää kertoo uskovansa vankasti mielikuvituksen voimaan.
– Kaiken voi ottaa tosissaan, muttei tarvitse olla vakavissaan, hän sanailee.
Sillanpää silmin nähden herkistyy haastattelun lopuksi.
– Jos kohtaan yhdenkin sellaisen nuoren, jolle taide tuo jotain merkityksellistä, olen jo voiton puolella, hän päättää.
Sairaalaklovnille voi sanoa ”ei”
Hermannin koulutaiteilijana loppiaisen jälkeen aloittanut Laura Sillanpää toimi usean vuoden ajan myös sairaalaklovnina.
– Sairaalaklovni pyrkii viemään potilaan ajatukset tyystin toisaalle, Sillanpää kiteyttää.
Hän toteaa klovnien rikkovan myös sairaaloiden hierarkiaa.
– Lääkärit ja hoitajat tulevat huoneeseen kysymättä, eikä heitä voi häätää pois. Klovnille voi sen sijaan sanoa, etten halua sinua tänne, Sillanpää kertoo.
– Klovnit katsovat lapsia lapsina, eivätkä potilaina, hän lisää.
Sairaalaklovnit pyrkivät luomaan lapsissa myös helpotuksen ja kevennyksen tunteita.
– Nämä tunteet näkyvät esimerkiksi nauruna tai hymyinä, hän toteaa.
Sairaalaklovnit ovat Sillanpään mukaan osoitus siitä, että taidetta voi viedä minne vain.
– On mahtavaa, miten taide saa yhä enemmän tilaa erilaisissa paikoissa ja instituutioissa, tuore koulutaiteilija pohtii.
