Kiikalan vedenotossa kaikki meni mönkään – Salon kaupunki joutuu vielä käräjille puretuista vuokrasopimuksista

Liikelaitos Salon Veden toimitusjohtaja Alpo Pauna myhäili tyytyväisyyttään elokuussa 2009.

Vuosikymmeniä suunniteltu vedenotto Kiikalan ja Someron harjualueilta oli vihdoin alkanut, ja puhdasta Kiikalan vettä alkoi virrata hanoista torstaina 18. elokuuta kello 8.30.

– Kyllä se vaatii täytekakkukahvit työntekijöiden kesken, jolloin skoolataan tietysti Kiikalan vedellä, Pauna heltyi lupaamaan Salon Seudun Sanomien jutussa.

Helmikuussa 2023 vedenotto on lopetettu, ottamot on purettu, ja maanomistajat ovat viemässä kaupunkia käräjille yksipuolisesti puretuista vuokrasopimuksista.

Mitä ihmettä on tapahtunut?

Salo oli havitellut vettä Kiikalasta 1970-luvulta asti. Kaupunki sai vedenottoon ensimmäisen luvan jo 40 vuotta sitten, mutta se jäi käyttämättä.

1990-luvulla vesipulasta kärsineet Salo, Halikko ja Pertteli lähtivät yhdessä hakemaan ottolupia Kiikalan ja Someron harjualueelta.

Hanketta vastustettiin ankarasti alusta asti. Asialla olivat Someron kaupunki sekä alueen asukkaat ja mökkiläiset, jotka pelkäsivät vedenoton vaikutuksia luonnolle.

Natura-suojelu kaatoi hankkeen vuonna 2000. Viisi vuotta myöhemmin Korkein hallinto-oikeus KHO myönsi kunnille määräaikaisen luvan, joka salli vedenoton vuoteen 2012 asti.

Runkovesijohdon rakentaminen Perttelin Inkereeltä Kiikalaa kohti alkoi jo seuraavana talvena.

Rakentamista riitti: vesiputkia piti kaivaa maahan kaikkiaan 30 kilometriä. Koko hankkeen hinnaksi laskettiin neljä miljoonaa euroa. Valtio ja kunnat maksoivat laskun puoliksi.

Alpo Paunan ilo Kiikalan vedestä ei kestänyt kauan. Kuntaliitoksessa syntynyt uusi Salo joutui keskeyttämään vedenoton talvella 2010. Kasvillisuusselvitykset oli laiminlyöty. Kaupunki vaihtoi konsulttia ja teki vaaditut selvitykset.

Kaksi vuotta myöhemmin tunteet kävivät kuumina Kiikalan ja Someron rajamailla. Etelä-Suomen aluehallintoviraston virkamiehet olivat kutsuneet koolle katselmuksen, jossa tutustuttiin Salon vedenoton vaikutuksiin Natura-alueella.

Alueen maanomistajat ja mökkiläiset vaativat vedenoton lopettamista. Kalattomanlammen vedenpinta oli laskenut lähes kaksi metriä, ja syyllisenä pidettiin vedenottoa

Asukkaat saivat pettyä. Aluehallintovirasto myönsi Liikelaitos Salon Vedelle määräaikaisen luvan jatkaa veden ottamista vuonna 2013.

Uusi viiden vuoden ottolupa oli Salon Vedelle pettymys. Vedenotto sidottiin Kalattomanlammen vedenkorkeuteen. Jos vesi laski liikaa, vedenotto oli lopetettava.

Sekä Somero että Salo valittivat päätöksestä. Salo olisi halunnut ottaa vettä ilman rajoituksia, Somero kieltää sen kokonaan.

Kesällä 2015 tilanne kärjistyi. Salon Vesi käynnisti Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon pumppaamot, vaikka Kalattoman vedenpinta oli alhaalla.

– Kiikalan vedenoton on nyt pakko olla päällä. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, Salon Veden toimitusjohtaja Kalle Virtanen perusteli ja sanoi ottavansa vastuun seurauksista.

Someron kaupunki ja Varsinais-Suomen ely-keskus vaativat keskeyttämään vedenoton. Virtanen kieltäytyi. Vedenotosta tehtiin tutkintapyyntö poliisille, mutta Virtanen ei taipunut.

Poliisi jätti asian tutkimatta, ja syyttäjä piti mahdollista syyllisyyttä vähäisenä.

– Asia on kuollut ja kuopattu, Kalle Virtanen kuittasi jupakan SSS:ssa.

Erimielisyydet jatkuivat. Somero vaati vuonna 2017 Salon vedenoton lopettamista. Salo puolestaan haki viranomaisilta pysyvää vedenottolupaa ilman rajoituksia.

Talvella 2018 vedenotto keskeytyi taas, koska Kalattoman vedenpinta laski alle sallitun rajan.

Lopullinen ratkaisu alkoi häämöttää loppuvuonna 2018. Etelä-Suomen aluehallintovirasto ilmoitti, ettei se myönnä Salon Vedelle pysyvää lupaa vedenottoon.

Avin mukaan vedenotto on jo aiheuttanut alueen luonnolle haittaa, vaikka ottaminen on välillä keskeytetty. Jos vedenotto jatkuisi ilman rajoituksia, haitallinen muutos olisi pysyvämpi ja aiempaa voimakkaampi.

Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi Salon valituksen, eikä KHO myöntänyt valituslupaa. Salon vedenotto oli ajanut päin seinää.

Paljonko Kiikala-projekti tuli vuosien saatossa maksamaan? Alpo Pauna arvioi vedenoton alkaessa 2009, että runkovesijohdot ja ottamot olivat maksaneet kaikkiaan neljä miljoonaa euroa.

Kalle Virtanen mietti viisi vuotta myöhemmin, mahtaako viisi miljoonaakaan riittää.

– Vedenottamoiden ja putkien rakentamisen päälle on tullut reilusti muita kuluja, sillä erilaisia tutkimuksia, selvityksiä, havaintoputkia ja tarkkailuohjelmia on ollut valtavasti, hän muistutti.

Salon Vesi on siivonnut vedenoton jälkiä kaikessa hiljaisuudessa. Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon pumppaamot ja niitä ympäröivät aidat purettiin viime vuonna. Maasto siistittiin. Oinasjärventien varressa ollut vedenkäsittelykontti vietiin pois.

Inkereen ja Kiikalan lentokentän välille rakennettu noin 30 kilometrin runkovesijohto jää maahan. Sen kaivaminen ylös tulisi liian kalliiksi.

Salon Vesi harkitsee nyt, voisiko runkoputkea hyödyntää Kiikalan muilta pumppaamoilta saatavan veden siirtämiseen Salon suuntaan.

Kiikala-projekti ei mennyt täysin hukkaan. Sen sivujuonteena Salo sai rakennettua pitkät pätkät siirtoviemäriä vanhoihin kuntakeskuksiin.

Suomusjärven, Kiikalan, Perttelin ja Kuusjoen vanhat puhdistamot saatiin suljettua, ja niiden jätevedet pumpataan nykyisin Salon keskusjätevedenpuhdistamolle.

Maanomistaja vaatii 227 000 euroa puretusta sopimuksesta

Salo on joutumassa käräjäoikeuteen Kiikalan vedenotosta vuosia sen jälkeen, kun itse vedenotto on lopetettu.

– Ne tekivät kaiken väärin. Mekin olemme ihmisiä, ja ansaitsemme asiallista kohtelua, helsinkiläinen asianajaja Petri Morelius sanoo.

Morelius kuuluu Johannislundin lasikylän jälkeläisiin, ja suvulla on metsiä Kiikalassa.

Salo tarvitsi aikanaan maata vedenottamoilleen, ja se vuokrasi kaksi aluetta 30 vuodeksi.

Petri Morelius vuokrasi 3 700 neliömetrin palan maata vedenkäsittelylaitokselle Oinasjärventien varresta 50 vuodeksi.

Liikelaitos Salon veden johtokunta päätti viime lokakuussa, että maanvuokrasopimukset puretaan tarpeettomina joulukuun alusta alkaen.

Morelius ja kaksi muuta maanomistajaa vaativat päätökseen oikaisua. Salon Vesi hylkäsi vaatimukset.

Maanomistajat valittivat päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen. Se ilmoitti, ettei tutki valitusta, koska yksityisoikeudellisen vuokrasopimuksen purkamista koskeva asia pitää saattaa yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

– Me viemme asian käräjille. Olemme tehneet kaupungin kanssa sopimuksen maanvuokralain mukaan, eikä siinä ole purkuperusteita. Vaadimme kaupungilta vahingonkorvausta sopimuksen laittomasta purusta ja maksamattomista vuokrista vuoteen 2058 asti. Lisäksi haluamme, että kaupunki ennallistaa tontin, joka on nyt sorakenttä, Petri Morelius sanoo.

Hänen vaatimuksensa maksamattomista vuokrista on runsaat 227 000 euroa.

Maanomistajien mielestä Salon kaupunki otti tietoisen riskin vuokratessaan maa-alueet pitkillä sopimuksilla, vaikka sillä oli vain määräaikainen lupa vedenottoon.

Omistajien mielestä se, ettei kaupunki saanut jatkolupaa vedenotolle, ei ole vuokrasopimusten purkamisen peruste.

Petri Morelius sanoo yrittäneensä tavoittaa Liikelaitos Salon Veden johtajaa sekä sähköpostilla että puhelimitse viime kesänä selvittääkseen asiaa.

– Asiaan luvattiin palata, mutta ei koskaan palattu. Sen sijaan kaupunki kävi purkamassa vedenottamot ja siirsi vedenkäsittelykontin pois ilmoittaen, että vuokrasopimukset on purettu. Tilanne on kohtuuton, Morelius sanoo.