Kohu sosiaalisessa mediassa voi syntyä melkeinpä mistä vain, ja sen kohteeksi voi joutua liki kuka tahansa. Kun vyörytyksen alle joutuu, sieltä on vaikea päästä pois.
Näin sanoo salolainen tietokirjailija Ulla Järvi. Hän käsittelee media- ja somekohujen syntyä ja seurauksia äänitietokirjassaan Armoton media.
– Julkinen kiusaaminen on rankka kokemus, joka jättää jälkensä ihmiseen. Se koskee ja sattuu, ja julkinen häpeä tuo vielä lisäkertoimen.
Ulla Järvi tietää, mistä puhuu. Hän itse päätyi riepoteltavaksi ulkonäköään myöten Facebookissa käytyyn keskusteluun kirjoitettuaan Ylen nettisivuille kolumnin, joka käsitteli mitäpä muutakaan kuin somekiusaamista.
– Minulle oli tärkeää, että tuttujani tuli puolustamaan minua, vaikka heidän kommenttinsa poistettiin Facebook-sivulta. Se kuitenkin auttoi paljon. Kiusattu tarvitsee julkisia puolustajia.
Ulla Järvi ryhtyi tutkimaan kohuja sattumalta. Hän oli vuosia sitten seminaarissa, johon osallistui myös Kupittaan psykiatrisen sairaalan ylilääkäri. Turun Sanomat pyysi lääkäriä yllättäen kommentoimaan uutista sairaalassa tapahtuneista väärinkäytöksistä.
Vastausaikaa oli muutama tunti, ja syytökset olivat erittäin vakavia. Järvi päätyi yllätykseksi itselleenkin tuntemaan sympatiaa lääkäriä kohtaan ja neuvomaan tätä viestinnässä. Lääkäri oli joutunut virkansa vuoksi altavastaajaksi kohussa, joka laajeni pian valtakunnalliseksi.
Järvi haastatteli Armoton media -kirjaansa varten sekä lääkäriä, jutun kirjoittanutta toimittajaa että Turun Sanomien etiikasta vastannutta päätoimittajaa.
Hän myös halusi päästä syvemmälle mediakohujen juurille ja tutkia niiden syntyä. Järvi perehtyi yli 50 vuotta vanhoihin tapauksiin Julkisen sanan neuvoston arkistossa. Löydöt olivat hurjia.
– Lehdissä kirjoitettiin nimiä myöten, miten turkulaisten johtajien tyttäret möivät itseään kaduilla saadakseen huumeita. Sellainen ei olisi nykyisin mitenkään mahdollista.
Julkisen sanan neuvosto eli JSN on toimittajien ammattietiikkaa säätelevä organisaatio, jonne muun muassa ne, jotka kokevat saaneensa tiedotusvälineissä epäasiallista kohtelua voivat tehdä kantelun. JSN:n moitteet otetaan media-alalla vakavasti.
Lehtijutut ovat vuosikymmenten aikaan siistiytyneet, mutta kauhistelu ja pilkkaaminen ovat siirtyneet painetusta sanasta sosiaalisen mediaan.
Ulla Järven mukaan somekohua kuitenkin edeltää usein julkisuus perinteisessä mediassa. Haastateltavat saattavat päätyä nälvityiksi, vaikka he tekisivät vain työtään, kuten esimerkiksi Terveyden ja hyvinvointilaitoksen THL:n asiantuntijat koronapandemian aikaan.
– Kielteisen julkisuuden kohteeksi joutuu ihmisiä, joilla ei ole välttämättä mitään aiempaa kokemusta mediamaailmasta. He voivat olla töissä hyvin erilaisilla aloilla. Jokaisella työpaikalla, oli se sitten kaupunki tai lukkofirma, pitäisi olla ohjeet sosiaalisessa mediassa tapahtuvan kiusaamisen varalta.
Järvi painottaa, että tiedotusvälineiden tehtävänä on kertoa yhteiskunnan tapahtumista – myös epäkohdista. Toimittajien pitäisi hänen mielestään kuitenkin miettiä, mitä seurauksia haastateltavalle voi kielteisestä julkisuudesta koitua.
– Tarvitaanko juttuihin kauhistelevaa tyyliä, vai riittääkö, että yleisö kauhistuu? Sosiaalisen median rummutuksesta seuraa niin vaikeita asioita, että niistä olisi hyvä keskustella toimittajien piirissä. Toimitusten johdolla on vastuu siitä, miten sanojen valtaa ja voimaa käytetään.
Vastuunsa on myös sosiaalisen median käyttäjillä. Sananvapautta käytetään Järven mukaan somessa väärin ja vastuuttomasti julmiin tarkoitusperiin.
Hän toivoo, että ennen ilkeilyjen lähettämistä pysähdyttäisiin pohtimaan, onko kommentointi ja jakaminen oikeasti tarpeen.
– Jokainen voi miettiä, onko jokin asia todella niin kuin siitä somessa kohkataan. Mitä oikeasti on asioiden taustalla, ja kuinka pitkälle selkäytimestä lähtevä kauhistelureaktio kantaa. Mikä keskustelu on viisasta, mikä viisastelua.
Pitäisikö somesta vain yksinkertaisesti pysyä poissa?
– Ei missään nimessä! Jos olet Leppävirran ainoa gootti, missä muualla ovat vertaisesi? Tulevia vaaleja ajatellen somessa voi aidosti tavoittaa äänestäjiä ja synnyttää keskustelua.
Ulla Järvi toivoo, että somekiusaamista voitaisiin paremmin rajoittaa lainsäädännöllä. Tarvittaisiin laki, joka toisi somekiusaamisen yleisen syytteen alaiseksi.
– Nykyisin jokainen yksittäinen herjausviesti tutkitaan omana rikoksenaan, mutta yhteen syytteeseen pitäisi voida niputtaa useita eri viestintätekoja. Tarvitaan lex some, jossa otetaan huomioon tekojen tahallisuus.
Järven ja muiden somekiusattujen kokemukset ovat osoittaneet, että ryöpytystä on vaikea saada lakkaamaan. Ainoa, mikä auttaa on aika.
– Ennemmin tai myöhemmin kohu jää seuraavan alle.
Mikä kirja?
- Armoton media on ilmaisina, kuunneltavina jaksoina julkaistu äänitietokirja.
- Teksti on kirjoitettu siten, että se sopii kuunneltavaksi.
- Kirjan lukee sen tekijä Ulla Järvi.
- Kirja sisältää musiikkiosuuksia, jotka on säveltänyt ja soittanut Järven puoliso Asko Lehtonen.
- Kirjan on tuottanut Jaksomedia.
- Armoton media löytyy useista eri podcast-palveluista.
