Kolumni: Kunnianpalautus perstuntumalle!

0
Tietojärjestelmätieteen professori Reima Suomi pohtii, että ihminen tekee harvoin täysin rationaalisia päätöksiä. Kuva on viikonlopun MP23-messuilta, joissa tarjolla oli koko joukko enemmän ja vähemmän rationaalisia ratkaisuja liikkumiseen. Kuva: Lehtikuva/ Antti Aimo-Koivisto

Yksi suurista kuplista, joissa elämme, on se, että ihmiset olisivat järkeviä ja laskelmoivia päätöksentekijöitä, ja että yhteiskuntamme ja sen organisaatiot olisivat rationaalisia. Totuushan on aivan jotain muuta. Valtaosan päätöksistämme teemme intuitioon, kansanomaisesti perstuntumaan perustuen, ja yhteiskuntahan on kaikkea muuta kuin rationaalinen. Senhän jokainen voi todeta vaikka Venäjän Ukrainaan kohdentamasta hyökkäyssodasta.

Perstuntuma, intuitio, nyrkkisääntö, tapa, aavistus – nämä kaikki tekevät elämän ylipäätään mahdolliseksi. Jos joutuisimme laskemaan ja perustelemaan jokaisen päätöksemme, ihan pikkuasioista alkaen, yksityiskohtaisesti kerta kerran jälkeen, elämä olisi mahdotonta.

Järkiperäisyydellä ja rationaalisuudella on paikkansa. Perstuntumaa ei opita eikä muuteta hetkessä, mutta aina silloin tällöin se tarvitsee haastamista ja päivittämistä. Silloin on syytä ottaa rationaalinen pohdinta käyttöön. Nykyajan hyvä esimerkki on se, että vaikkapa kerran vuodessa kannattaa päivittää ajatuksensa siitä, millainen käyttövoima parhaiten sopii seuraavaan autoon jonka hankin, tai mikä on esimerkiksi suhteeni erilaisiin ruokavalioihin.

Viime kädessä valtaosassa tapauksia rationaalinenkin pohdinta perustuu perstuntumaan. Maailma on liian monimutkainen, ja kaikkea siellä olevaa ja tapahtuvaa ei voi mallintaa ja kontrolloida. Siispä rationaalista päätöksentekoa pitää yksinkertaistaa, pitää ottaa jotain huomioon ja jättää jotain huomioimatta. Tämä päätös perustuu yleensä – kuinkas muutenkaan – perstuntumaan.

Perstuntuma on taloudellista, siinä päätös tapahtuu nopeasti ja ilman ponnistuksia. Rationaalinen päätöksenteko maksaa aina, jos ei muuta niin ainakin aikaa. Perstuntumaa ei tarvitse itse säädellä, mutta rationaalisia päätöksentekomenetelmiä riittää tuhansittain. Niitä pitää siis valikoida, soveltaa ja päivittää. Nämä tehdään pääosin perstuntumalla.

Intuitio, perstuntuma, on kehittynyt ihmiselle tuhansien vuosien saatossa. Luonnossa pienikin hyvin epärationaaliselta tuntuva aavistus jostain vaarasta saattaa pelastaa hengen. Tämä vaisto on periytynyt meille ihmisille, ja usein pelastaa hengen, tai ainakin auttaa muuten merkittävästi. Pelko on usein vaiston viisaus ja on silloin synnynnäinen niin kuin hyvä vaistokin, on kirjailija Maria Jotuni joskus määritellyt.

Kunnianpalautus myös mindfullnessille. Siinähän keskeisiä arvoja ovat esimerkiksi luottamus, hyväksyminen ja ei-yrittäminen. Aina ei siis tarvitse olla täysin järkiperäinen ja tavoitteellinen, usein jollei yleensä, elämässä riittää se, että teemme sitä mikä hyvältä tuntuu, mitä siis perstuntuma suosittelee.

Lopuksi pääsemmekin sitten vanhoihin jääriin. Perstuntuma perustuu kokemukseen ja aikaisemmin koettujen asioiden uudelleen kohtaamiseen. Mikä on toiminut aikaisemmin toiimi nytkin, on perusajatus. Tätä taustaa vasten elämänkokemus ja ikä vahvistavat intuitiivista päätöksentekoa, siis intuitioa. Unohtumaan saattaa tupata se, että yhteiskunta ja maailma muuttuu, ja perstuntumakin saattaa perustua osin vanhentuneisiin, jollei ihan kokonaan vanhentuneisiin, ajatuksiin ja arvoihin.

Varsin vahingollista on kieltää perstuntuma. Se on läsnä elämässämme joka päivä, ja tuo paljon hyvää. Täysin villiksi ja pidikkeettömäksi sitä ei kuitenkaan saa päästää. Hyvä renki mutta huono isäntä.

REIMA SUOMI

Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori.